Isyys opetti Lassi Torisevalle, 27, tärkeän asian elämästä – siksi hän osaa suhtautua uransa kovimpaan paikkaan salibandyn MM-kotikisoissa

Lassi Toriseva, 27, on ikäisekseen kokenut ja paljon voittanut maalivahti. Salibandyn MM-kotikisoissa hän on kuitenkin ensimmäistä kertaa Suomen ykkösvahtina.

Lassi Toriseva torjui Suomen voittoon Ruotsista alkusarjassa. Kuva: All Over Press

Lassi Toriseva on Helsingin MM-kotikisoissa salibandyuransa kovimmassa paikassa. 27-vuotias Classic-torjuja on voittanut ikäisekseen paljon, mutta koskaan aiemmin hän ei ole ole kantanut ykkösvahdin viittaa maajoukkueessa.

Vielä keväällä mikään ei viitannut tällaiseen. Torisevan roolin kaavailtiin olevan kotikisoissa sama kuin kolme vuotta aiemmin Prahassa.

Silloin hän seurasi kakkosvahtina, kun Suomi juhli MM-kultaa Eero Kososen kantaessa torjuntavastuuta. Maailman parhaaksi pelaajaksi vuonna 2018 valittu Kosonen torjui kolmessa peräkkäisessä MM-finaalissa erinomaisesti, mutta täksi kaudeksi hän ei kuitenkaan löytänyt itselleen seuraa ja jäi näin ulos maajoukkueesta.

Toriseva ei suostu ottamaan uudesta roolistaan paineita. Hän on ollut kirkkaissa valoissa aiemminkin.

– Ei siellä kentällä yksin olla. Elämän aikana on oppinut, kun lapsia on tullut, että aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Perhe vie ajatukset muualle todella hyvin, Toriseva kertoo Yle Urheilun haastattelussa.

– Jos viikonloppuisin käydään retkellä, ei siinä muuta kerkeä miettiä, kun toinen lapsista juoksee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Ei sählystä kannata kauheasti paineita ottaa, elämässä on vähän tärkeämpiäkin asioita, Toriseva muotoilee.

Perheen lisäksi kahden lapsen isän pitää kiireisenä arkityö yritysmyynnin parissa. Aina vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää, joskin nykyisin etätyöt säästävät aikaa.

– Tietyllä tapaa yhdistelmä on huono, kun aikaa on rajallinen määrä päivässä. Ennen olin kotona 16.45 ja treenit alkoivat vartin yli viisi. Ensimmäinen levähdyspaikka oli, kun pääsi pukukoppiin istumaan ennen treenejä. Nyt etätöissä huomaa, kuinka paljon aikaa säästyy, Toriseva kertoo.

Maailman parhaaksi salibandynpelaajaksi valittu Kim Nilsson ei onnistunut rangaistuslaukauksessa ohittamaan Lassi Torisevaa.

Torisevaa on kasvattanut myös ikä. Aiemmin maalivahti tunnettiin temperamenttisena, ja edelleen välillä tunne nousee pintaan, mutta vuodet ovat pehmentäneet miestä.

– Ehkä sitä kentällä on vaan miettinyt, että pitää suun kiinni aina välillä. Maalivahti ei pysty yksin voittamaan salibandyssa pelejä, mutta voi olla joukkueen arvoinen. Se, että ottaa kaksi minuuttia protestoinnista, ei ole kauhean järkevää.

– Maajoukkueeseen ensimmäisiä kertoja päästessä alkoi ajattelemaan enemmän elämää, että ei se ole pelkkää sählyä tai työtä. Kaikki linkittyvät toisiinsa. Kun kokonaisuus on hyvässä paketissa, homma kulkee.

David Seamanin viikset houkuttelivat maaliin

Torisevan perheessä urheiluun on aina kannustettu. Varhaisimmissa urheilumuistoissa Ylöjärvellä kasvanut Toriseva hyppi 5-vuotiaana sohvalta mäkihyppyä isän laskettelulasit naamalla. Eskari-iässä lajiksi valikoitui jalkapallo.

– Menin siellä aika nopeasti maaliin. Sinne päädyin varmaan, kun oli niin hienoja syöksyjä. David Seamanilla oli aika kivat pensselit, Toriseva nauraa.

Toriseva päätyi myös salibandyssa maaliin ensimmäistä kertaa koulujenvälisissä kilpailuissa. Pian sen jälkeen innokkaista pelaajista koottiin ensimmäinen joukkue. Maalivahdin rooli tuntui Torisevasta luontevalta myös uudessa joukkueessa.

Lassi Toriseva oli liekeissä finaalisarjassa Oilersia vastaan. Classic voitti viidennen peräkkäisen mestaruuden. Kuva: Matti Raivio/All Over Press

Ylöjärvi oli urheilua rakastavalle lapselle hyvä paikka kasvaa. Lähellä asui paljon kavereita ja koulun kentällä jahdattiin palloa tai kiekkoa aina siihen asti, kunnes valot sammuivat – ja usein vielä sen jälkeenkin, kunnes palloa ei enää nähnyt.

– Ihan kaikkea pelasin, jos oli maila, pallo tai kiekko. Kaikki kelpasi, Toriseva muistelee.

Isä Seppo Toriseva on auttanut paljon myös valmennuspuolella ja kantanut vastuuta muun muassa Classicin aamuharjoituksissa. Seurassa maalivahtivalmennukseen on panostettu erityisen paljon, ja se kantaa hedelmää. Isän lisäksi pitkän päivätyön suomalaisen salibandyn eteen tehnyt Tapio Tamminen sekä Jori Järvenpää ovat etenkin olleet auttamassa Torisevaa kohti maailman huippua.

Toriseva on eleetön maalivahti, joka sijoittuu hyvin, luottaa perustorjuntoihinsa ja kykenee poimimaan pallot varmaotteisesti.

– Noin 10 vuotta sitten maalivahtipelaamisessa tuli tietyllä tapaa evoluutio. Tuli kuopaisut, työnnöt ja tällaiset. Se ei ollut enää syöksymistä, vaan kontrolloidumpaa pelaamista, Toriseva kertaa.

– "Topi" (Tamminen) oli sanomassa, mitä pitää tehdä. Muistan, kun hän sanoi, että "jos sää meet kyljelles, sieltä on vaikeeta päästä ylös. Älä mee, jos ei oo ihan pakko". Se on pysynyt mielessä.

Classic on vienyt viimeiset viisi liigamestaruutta ja Torisevakin on poistunut Helsingin areenan Superfinaalista kolmesti voittajana. Viime keväänä hän yltyi loistotorjuntoihin finaaleissa Oilersia vastaan ja päästi koko finaalisarjassa taakseen vain kahdeksan osumaa.

Lisäksi Toriseva oli voittamassa Classicin kanssa myös seurajoukkueiden Champions Cupia tammikuussa 2019.

Koronakaudesta tuli painajainen

Torisevan ura ei ole ollut pelkkää voittokulkua. Vasempaan polveen on tehty pientä operaatiota kolmesti, ja oikeassakin oli pitkään tulehdus. Koronapandemian keskeyttämällä kaudella 2019–2020 motivaatiota joutui hakemaan syvältä.

– Koronakausi oli hirveä. Polvi oli aika heikossa hapessa oikeastaan koko kauden. Koko MM-kisavuoden 2018 ajan siinä oli tulehdus, ja sitä hoidettiin kortisonilla. Tulehduksen takia lumpion alle tuli verisuonia.

– Ei ollut kauhean kivaa, kun pelipäivän jälkeen meni töihin, nousi kolmanteen kerrokseen rappusia ylös ja se ei oikein onnistunut, Toriseva muistelee.

Torisevan täytyi latautua jokaiseen harjoitukseen. Aika oli raskasta.

– Pizzalla ja siivillä pystyi harmitusta aika hyvin paikkaamaan. Sitten tulikin vähän enemmän painoa. Happeeta vastaan puolivälierissä hylje oli jo aika huonossa kunnossa. Ei tarvinnut meidän päässä kauhean kauaa pyöriä, niin tuli hapot jalkoihin.

Koronatauko oli pelastus, sillä levolla Toriseva sai polvensa kuntoon.

– Eivät ne polvet mitkään hyvät ole edelleenkään, mutta tilanteeseen nähden ihan ok.

Lassi Toriseva teki MM-debyyttinsä kolme vuotta sitten Prahassa Tanskaa vastaan. Kuva: CTK/All Over Press

Nyt Toriseva on kuitenkin iskussa uransa kovimmassa paikassa. Avausottelussa Toriseva ei vielä joutunut juuri torjuntatöihin, kun Suomi murskasi Tanskan 7–0, mutta Ruotsia vastaan "Törrikin" sai tehdä täyden iltapuhteen. Lopulta Suomi marssi 7–3-voittoon.

Yksi kovaan paikkaan sopeutumista helpottanut tekijä on tutut joukkuekaverit. Maajoukkueesta puolet tulee Classicista, ja myös valmennuksessa on tuttuja ihmisiä. Maajoukkueen ja tamperelaisseuran pelitavoissakin on yhtäläisyyksiä.

– Puolet on seurajoukkueesta tuttuja. Toisen puolikkaan kanssa olemme olleet koko kesän yhdessä ja pelanneet myös harjoitusotteluita. Heidänkin kanssa on sovittu, mitä tehdään. Ei siinä ole eroa tai väliä, ketä siinä edessä pelaa, Toriseva kuittaa.

Oilers-vahti Joonas Kaltiainen kantoi torjuntavastuuta 7–2-voittoon päättyneessä Latvia-ottelussa, mutta Toriseva palannee Suomen maalille jatkopeleissä. Suomen pelit jatkuvat keskiviikkona MM-puolivälierässä Slovakiaa vastaan.

Lue myös: