Tomin nuoteista: Saku Vierimaa on erikoistunut eksoottisiin ralleihin jo vuosikymmeniä – ainoastaan autokaupat kaduttavat

Seikkailunhaluinen Saku Vierimaa on kiertänyt ralleja muun muassa Jugoslaviassa, Amerikassa ja Islannissa. Into lähteä maailmalle sai alkusa Tallinnasta 80-luvulla, Vierimaa kertoo Tomin nuoteista -podcastissa.

Saku Vierimaa mielipuuhassaan Ranskassa vuonna 2011. Kuva: imago sportfotodienst/ All Over Press

Sakari ”Saku” Vierimaa tunnetaan ennen kaikkea kotimaan sarjojen kärkikuljettajana. Pitkällä uralla autot ovat vaihtuneet, samoin kartanlukijat, mutta yhtään ralliautoilun SM-kultaa palkintokaapista ei löydy. Osittain tämän selittää se, ettei Vierimaa ole koskaan panostanut kaikkea pelkkään SM-sarjaan.

Seikkailunhaluinen kuljettaja on hakenut kokemuksia myös kotimaan rajojen ulkopuolelta, paikoin hyvin eksoottisistakin kisoista.

– Olen kokenut kilpailureissut aina sillä tavalla, että itse reissu oli vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin kilpailu. Nykyisin se taitaa olla jopa niin, että reissulla on tärkeämpi rooli kuin varsinaisella kisalla, Vierimaa perustelee.

Toinen merkittävä asia harrastuksen monipuoliseen kilpailukalenteriin löytyy myös kalustosta.

– Minulla ei ole koskaan ollut ihan viimeistä huutoa ollut kilpa-auto, joten myös sen puolesta SM-kullasta taisteleminen on ollut haastavampaa. Mutta varsinkin takavuosina meidänkin kalusto oli monissa muissa maissa erittäin kilpailukykyistä ja silloin vielä suomalainen kuljettaja pystyi hanskalla paikkaamaan auton puutteet, Vierimaa sanoo.

– Nykyisin se ei taida enää onnistua, kun kuskien taso on noussut maailmalla todella paljon.

Tomin nuoteista: Saku Vierimaa, rallin suurkuluttaja

Into ulkomaan kisoihin syttyi keväisin ajettavasta Tallinna-rallista jo 80-luvulla.

– Sitä oli jotenkin kuin pässi laitumella keväisin, kun täällä oli vielä lunta maassa. Kevät oli Virossa jo paljon pidemmällä, joten sinne piti päästä ajamaan. Kaikkiaan olen ollut Tallinna-rallissa 17 kertaa.

Vierimaa on ajanut kilpaa niin Jugoslaviassa, Amerikassa kuin Islannissakin. Viimeksi mainitun maan kansainvälisen kilpailun hän on kyennyt myös voittamaan. Myös MM-sarjaan kuuluneen RAC-rallin N-ryhmän voitto oli lähellä vuonna 1988.

– Olimme kiinni N-ryhmän kärkitaistelussa, mutta lipsautin ulos. Aikaa paloi todella paljon. Keli on talvinen, joten olosuhteet olivat siinä mielessä puolellamme ja ajoinkin N-ryhmää johtanutta belgialaista Gregoire de Meviusta kiinni minuuttitolkulla, Vierimaa muistelee.

– Lopulta saimme jopa pyynnön, ettemme olisi ohittaneet häntä, sillä hän tarvitsi voiton saavuttaakseen N-ryhmän maailmanmestaruuden. Olin ajanut häntä kiinni jo yli kymmenen minuuttia, mutta aivan kisan lopussa meiltä irtosi pohjapanssari ja jäimme sitten kakkoseksi.

Pitkälle uralle on mahtunut paljon. Kysyttäessä jotain asiaa mikä on jäänyt kaduttamaan, vastausta saa odottaa pitkään. Vastaus ei tule kilpailuista, vaan kilpailun ulkopuolisista asioista.

– Ehkä muutaman auton olisin jättänyt myymättä, näin jälkikäteen ajatellen. Muistan kun myin B-ryhmän Audin, joka oli ollut Antero Laineella ja tullut jonkun kaupan myötä minulle, sen kauppahinta oli 60 000 markkaa ja nyt sama auto on myynnissä 300 000 punnalla. Mutta ei kaikkea voi säilyttää, eikä säästää. Minun on pitänyt tehdä autokauppoja koko urani ajan, jotta olen pystynyt harrastamaan lajia.

Kilpa-autokaupat ovat todella kuuluneet Vierimaan uraan alusta alkaen. Ikimuistoisin kauppa syntyi Jyväskylän Suurajojen aattona katsastuksen jälkeen.

– Meillä oli jo takana kolmen viikon nuotitusjakso, kun eräs venäläinen kuski tuli hieromaan A-ryhmän Lanciasta kauppaa. Hän kertoi ostavansa sen kisan jälkeen. Kysyin, että mikset osta nyt heti? Näin lopulta tapahtui, enkä uskaltanut ajaa autolla edes ensimmäistä erikoiskoetta. Ehkä suurin ponnistus oli kertoa kartanlukijalle, että kolmen viikon työt ovat menneet hukkaan. Koko episodista oli sitten tarina jossain lehdessäkin.

Lue myös: