Kommentti: Mitä Edmonton on supertähtiensä McDavidin ja Draisaitlin takana? Kupla puhkeaa ennemmin tai myöhemmin

Edmonton Oilers tuskin tipahtaa ulos pudotuspeleistä, mutta ennemmin tai myöhemmin sen kupla puhkeaa, ennustaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.

Leon Draisaitl ja Connor McDavid johtavat Edmonton Oilersin orkesteria kahdestaan. Taustasolistit eivät loista. Kuva: Timothy T. Ludwig-USA TODAY/AOP

Päällisin puolin Edmontonissa on kaikki hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Pitkän korpivaelluksen jälkeen takavuosikymmenien dynastia on nousemassa oikeasti jaloilleen, mikä näkyy suoraan sarjataulukosta. Öljy on voittanut 24 ensimmäisestä ottelustaan 16 ja noussut läntisen konferenssin kolmanneksi parhaaksi joukkueeksi.

Ja upealla tavalla.

Joukkueesta löytyy kaksi todellista supertähteä, joiden pelaamista on äärimmäisen viihdyttävää seurata. Connor McDavid on kiekkouniversumin paitsi vaarallisin myös viihdyttävin yksilö luistelun sekä huiman taitotason kautta. Leon Draisaitl sen sijaan on monipuolinen voimahyökkääjä, joka lyö limppua pussiin huimalla maalin ottelukohtaisella keskiarvolla.

Connor McDavidia varjostetaan vaihdosta toiseen, mutta kanadalaista ei runkosarjassa ole pystytty pysäyttämään. Kuva: CHINE NOUVELLE/SIPA/Shutterstock/All Over Press

Kaksikko johtaa NHL:n pistepörssiä ja etenkin Draisaitlin lähes yhden maalin ottelukohtainen keskiarvo lähinnä hirvittää. Kautta on pelattu jo reilu neljännes ja tasapistein pistepörssiä johtava kaksikko on matkalla peräti 146 tehopisteeseen.

Nämä ovat lukemia, joita on nähty lähinnä Wayne Gretzkyltä.

On vaikea nähdä, miten muut voisivat saada tätä voimakaksikkoa etenkään runkosarjassa kuriin. Heitä rikotaan illasta toiseen. Vastustajat voisivat saada tempuistaan vieläkin enemmän rangaistuksia. Rikkeetkään eivät silti pysäytä tehoduoa.

Kun Edmonton vielä pelaa lähtökohtaisesti heikossa Tyynenmeren divisioonassa, minkäänlaisen romahdukseen on supertähti- tai joukkuetasolla kauden edetessä vaikea uskoa. Edmonton on keväällä kolmen joukossa eli pudotuspeleissä erittäin suurella todennäköisyydellä.

Sinänsä hyvästä alusta huolimatta Edmonton näyttäytyy edelleen joukkueena, joka on kenties vain päältä kaunis kakku.

Tällainen on "päältä kaunis kakku"

Supertähdet tuikkivat ja joukkue voittaa enemmän kuin häviää, mutta onko Edmonton todella niin hyvä, mitä sarjataulukko näyttää ja onko tämä sellainen joukkue, joka menestyy myös keväällä?

Nämä ovat äärimmäisen suuria kysymyksiä, kun puhutaan odotuksista, joita Oilersille on ladattu.

On selvää, että menneen kevään pudotuspelitappio Winnipegille oli Oilers-yhteisölle valtava pettymys. Jets pelasi sallivan, joku sanoisi jopa löysän, tuomarilinjan avulla supertähdet pois pelistä, minkä jälkeen jäljelle ei jäänyt käytännössä mitään.

Valssi oli ohi neljässä ottelussa, minkä jälkeen Jets saatteli Oilersin kohteliaasti takaisin omalle paikalleen seinäruusuksi.

Valmennuksen ja seurajohdon johtopäätös oli selkeä: joukkueesta ei löytynyt tarpeeksi syvyyttä pudotuspeleissä. Koko korttitalo oli rakennettu käytännössä kahden pelaajan varaan. Kesällä GM Ken Holland vahvistikin joukkuetta, mutta ensimmäisen neljänneksen jälkeen kysyä sopii, onko tältä osin mikään muuttunut?

Onhan Edmonton nyt ainakin kärjen osalta leveämpi.

Torontosta hankittu Zach Hyman sekä erinomaisesti aloittanut Jesse Puljujärvi tuovat kahteen kärkiketjuun merkittävän lisäarvon. Oilers saa nyt jalkeille kaksi hyvää hyökkäysvitjaa, jos kohta tähänkin liittyy vielä kysymysmerkkejä. Esimerkiksi kakkosketjun Kailer Yamamoto on tehnyt 79 edelliseen otteluun 13 maalia.

Jesse Puljujärvi aloitti kauden erinomaisesti. Kuva: Andy Devlin / Getty Images

Kärkikuusikko on kuitenkin hoitanut hommansa.

Kysymys kevättä ajatellen kuuluukin: mitä kärkikuutosen takana on, mitä siellä ei viime keväänä ollut? Carolinasta kaapattu Warren Foegele on oiva lisä syvyyspelaajana, mutta laajemmassa katsannossa ilmassa on alkukauden jälkeen edelleen todella paljon kysymysmerkkejä.

Pohjaketjut vuotavat

On selvää, ettei Edmonton voi menestyä keväällä, mikäli se ei löydä pelaajistostaan lisää ratkaisuvoimaa. Mikään ei nimittäin viittaa siihen, että McDavid saisi tulevana keväänä puolelleen yhtään enempää vihellyksiä kuin edellisissä pudotuspeleissä. Maalintekovastuun on jakauduttava leveämmin.

Tällaisesta ei kuitenkaan ole ilmoilla mitään merkkejä. Oilers on tehnyt toistaiseksi 85 osumaa, joista kahden kärkiketjun osuus on 63. Kun puolustajien tekemät osumat jätetään pois laskuista, muiden hyökkääjien osuus on 12 maalia. Siis 12 maalia yhdeksään mieheen 18 ottelussa.

Edmontonin olisi vähintäänkin saatava kasaan jostakin toimiva kolmosketju, mutta tämäkin prosessi on edelleen pahasti vaiheessa. Seuran oma varaus, 20-vuotias Ryan McLeod on pelannut kolmosen keskellä pirteästi, mutta onko kauteen 10 NHL-ottelun kokemuksella tullut tulokas todella Oilersin kolmossentteri, kun pudotuspelit käynnistyvät?

Ja jos se ei ole McLeod, se on todennäköisesti 34-vuotias Derek Ryan, joka ei missään nimessä pysty kolmosketjun pelaajana tuomaan hyökkäyssuuntaan kovinkaan merkittävää lisäarvoa.

Esimerkiksi paikalliskilpailija Calgaryn kolmas keskushyökkääjä tällä haavaa on Sean Monahan. Emmekä ole vielä puhuneet mitään Coloradon, Vegasin, Winnipegin tai muiden lännen kärkijoukkueiden pohjaketjuista.

Eikä alkukaudesta ongelma ole ollut ainoastaan tehottomuus, vaan silkka vuotaminen.

Pohjaketjun pelaajista Derek Ryanin tehotilasto näyttää lukemaa -13, Foegelella -9, Colton Sceviourilla -5, Kyle Turrisilla -5, Zack Kassianilla -4 ja niin edelleen. Yksikään pohjakuutosen pelaaja ei ole plussalla. Kun katsotaan ykkössektorin maalipaikkoja, pohjaketjujen pelaajien lukemat ovat poikkeuksetta häviäviä, siis alle 50 prosentin.

Materiaalin kapeus on iskenyt silmille käsillä olevan kolmen ottelun tappioputken aikana. Oilers on tehnyt kolmessa ottelussa viisi maalia eikä näistä yksikään ole tullut kolmos- tai nelosketjusta. Kun vastustajat ovat saaneet kärjen kuriin, koko orkesteri on tukehtunut.

Runkosarja antaa paljon anteeksi, kiitos heikomman divisioonan ja supertähtien, mutta keväällä tällainen yhtälö johtaa aiemmilta kausilta tuttuun lopputulemaan.

Eikä valmennuksen peluutus rehellisyyden nimissä anna vaikutelmaa suuresta luottamuksesta pohjaketjuja kohtaan. Kolmosketjun pelaajien jääaikakeskiarvot yltävät noin 12 minuuttiin, nelosketjun pelaajien enää 7–9 minuuttiin. Oilers elää ja kuolee tällä hetkellä käytännössä parin pelaajan ja ketjun kautta.

Ylivoimapeli kantaa

Tärkeä huomio liittyy myös siihen, miten hirmuisilla tehoilla (32,0%) operoiva ylivoimapeli on kantanut ryhmää. Oilers ei ole ollut kovinkaan erikoinen joukkue viidellä viittä vastaan. Kun katsotaan tehtyjä maaleja viidellä viittä vastaan, Edmonton on sarjassa ylempää keskitasoa (14.), mutta samaan aikaan oma pää on vuotanut huolestuttavalla tavalla.

Öljyn viidellä viittä vastaan päästämät 56 osumaa riittää NHL:ssä tällä haavaa sijalle 25. Taakse jäävistä yksikään joukkue ei ole pudotuspeliviivan päällä.

Kun taas katsotaan luotuja ykkössektorin maalipaikkoja viidellä viittä vastaan (10,97/60min), Oilersin sijoitus on 18. Annetuissa ykkössektorin maalipaikoissa (12,96/60 min) joukkueen sijoitus on 26. Tämä kertoo paljon siitä, millaisessa tasapainoissa joukkue tasaviisikoin pelatessa juuri nyt on.

Jopa supertähtikaksikon dominanssi saa uuden luonteen, kun peliä pelataan viidellä viittä vastaan. McDavid on viidellä viittä vastaan tehdyissä maaleissa sijalla seitsemän, Draisaitl sijalla 33. Juuri tämän vuoksi Edmonton kaipaa kipeästi maalintekopeliinsä tasapainoa.

Myös pohjaketjujen, miksei myös puolustajien on osallistuttava talkoisiin, sillä keväällä tuomarien pillit eivät soi samaan tahtiin kuin nyt. Maalinteko ja voittaminen ei voi nojata ainoastaan supertähtien pyörittämään ylivoimapeliin. Nyt vastuu on liiaksi parin miehen harteilla, minkä lisäksi pohjaketjut vuotavat omiin.

Kuplan poksahtaminen vain ajan kysymys

GM Ken Hollandilla on kuluvan kauden puitteissakin edelleen aikaa vahvistaa joukkuetta ja niin tämän täytyisi myös tehdä. Jos orastava lupaus halutaan Edmontonissa kääntää oikeaksi menestykseksi, joukkuetta täytyy edelleen vahvistaa. Tämä on kylmä tosiasia.

On hyvä muistaa, että Sidney Crosby on voittanut kolme Stanley Cupia, mutta ei ole voittanut kertaakaan pudotuspelien pistepörssiä. Kolmena mestaruuskesänä Penguins-kapteeni teki konferenssinfinaali- ja loppuotteluvaiheissa ainoastaan kaksi voittomaalia kuudessa ottelusarjassa. Kesällä 2009 kolmessa viimeisessä finaalissa ei pistettäkään.

Parhaiden pitää olla parhaita ja johtavien pelaajien johtaa, mutta siipimiehissä täytyy olla laatua.

Edmontonilla on tältä osin vielä pitkä matka kärkeen ja siksi upea alku näyttäytyy väkisinkin kuplana, jonka poksahtaminen on viime kädessä ainoastaan ajan kysymys.

Lue myös: