Hyppää sisältöön

Kommentti: Jotain muuta kuin Squid Game – tämän takia Veikkausliigan paras pelaaja siirtyy Etelä-Koreaan, eikä Euroopan huippusarjoihin

Veikkausliigan parhaan pelaajan Urho Nissilän siirto Etelä-Koreaan herättää taatusti hämmennystä. Suomesta katsoen Etelä-Korean pääsarjaa ei ole varaa ylenkatsoa, kirjoittaa Yle Urheilun Samu Saatsi.

Viime syksyn peliesitykset Huuhkajissa nostivat Urho Nissilän suomalaisen jalkapallokansan suosikkeihin. Tässä Nissilä kamppailee pallosta Karim Benzeman kanssa. Kuva: Tomi Hänninen/Yle

Suurin osa suomalaisista jalkapallon seuraajista koki hämmennystä joulukuun alkupuolella, kun Kuopion Palloseuran ja Suomen miesten maajoukkueen Urho Nissilän huhuttiin siirtyvän Etelä-Korean pääsarjan Suwon FC:hen. Siirto julkistettiin lopulta 17. tammikuuta, Urho Nissilä lähtee Etelä-Koreaan.

Myös omien jalkapalloa aktiivisesti seuraavien ystävieni Whatsapp-ryhmä kävi kuumana.

"Etelä Koreaan? Miksi ihmeessä? Eivätkö suomalaiset Veikkausliiga-pelaajat enää kelpaa Eurooppaan? Ennen siirryttiin suoraan Saksaan, Hollantiin tai jopa Italiaan."

Joku heitti vitsillä Nissilän lähtevän osallistumaan eteläkorealaisen hittisarjan Squid Gamen mukaiseen peliin. Sarjassa joukko tuntemattomaan paikkaan kaapattuja eteläkorealaisia laitetaan kilpailemaan valtavista rahasummista.

En ihmettele tätä hämmennystä. Suomalaisittain Nissilä on mielenkiintoinen pelaaja ja erinomainen jalkapalloilija.

Hän on Veikkausliigan parhaaksi valittu keskikentän moniosaaja, joka debytoi maajoukkueessa erittäin mallikkaasti. 25-vuotias savolainen pelasi itsensä monien suomalaisten sydämiin taitavalla pallollisella pelillään ja taistelutahdollaan Huuhkajissa. Erityisesti Veikkausliigassa Nissilä oli parhaimmillaan täysin dominoiva.

Euroopan tasolla Nissilä ei kuitenkaan erotu tarpeeksi edukseen yltääkseen maanosan parhaisiin sarjoihin.

Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Janne Oivio tiivisti asian hyvin Twitterissä (siirryt toiseen palveluun).

– Asia, jota kukaan ei halua Suomessa kuulla, mutta kannattaisi: maailmassa on tuhansia urhonissilöitä.

Oivio nosti mainioksi esimerkiksi HJK:n slovenialaisen Filip Valencicin, kaksinkertaisen Veikkausliigan vuoden pelaajan ja kolminkertaisen Suomen mestarin. Valencic väänsi vuosikausia tietään muun muassa Englannin ja Italian neljänneksi korkeimpien sarjatasojen kautta kohti pääsarjoja, päätyen lopulta Veikkausliigaan ja PS Kemiin.

– Eurooppalaisessa mittakaavassa Valencic on ihan kiva pelaaja tuhansien muiden joukossa, jotka kisaavat muutamista pelipaikoista. Mikä hänet erottaa esimerkiksi vaikka Nissilästä? Oivio kysyy osuvasti.

Ulkomaiden ensivisiitti pudotti arvoa

Nissilällä on aina ollut lahjoja. Pienikokoinen pellavapää siirtyi ensimmäisen kerran ulkomaille Kuopiosta jo vuonna 2018. Tuolloin hänet hankki Belgian pääsarjaseura Zulte Waregem. Vaikka Nissilä oli pelannut kolme ja puoli kautta Veikkausliigaa ennen siirtoaan, ei hän ollut fyysisesti vielä valmis Belgian kentille.

Enemmän hän kärsi siitä, että Zulte Waregem yritti estää putoamisensa pääsarjasta. Se ei ole helpoin paikka nuorelle jalkapalloilijalle murtautua pelaavaan kokoonpanoon, sillä vaikeissa paikoissa valmentajat katsovat yleensä kokemuksen olevan kullan arvoista.

– Siellä urheilutoimenjohtaja halusi hänet seuraan, mutta valmentaja ei peluuttanut yhtään Nissilän tyylistä jalkapalloa, kertoo Nissilää Kuopiossa valmentanut ja Belgiassa hänen otteitaan paikan päällä seurannut Jani Honkavaara Savon Sanomille (siirryt toiseen palveluun).

Zulte Waregem lainasi ensimmäisen kauden jälkeen Nissilän kaksi kertaa muualle, ensin Hollannin kakkostasolle MVV Maastrichtiin ja sen jälkeen takaisin KuPS:n riveihin. Kuopiolaiset lopulta hankkivat oman pojan takaisin kotiin. Huutelut maitojunalla paluusta olivat taatut kotimaan kentille palanneelle Nissilälle.

Vaikka Nissilällä oli huonoa onnea ensimmäisessä siirrossa ulkomaille, hänessä on silti tietynlainen leima, kun Euroopan seurat etsivät uusia pelaajia. Kerran ulkomailla "epäonnistunut" jo 25-vuotias pelaaja jostain Euroopan pohjoisrajoilta ei ole varmastikaan maanosan suurempien sarjojen seuroille kaikista houkuttelevin vaihtoehto.

Nissilä oli Veikkausliigassa parhaimmillaan ylivoimainen, ansaiten näytönpaikkansa maajoukkueessa. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

Pian 26-vuotiaan jalkapalloilijan pitäisi olla takuuvarma avauskokoonpanon pelaaja, jotta hän saisi arvokkaan sopimuksen ja peliaikaa. Sitä Nissilä on varmasti eniten kaivannut siirroltaan ja sitä hän ei ole maanosamme liigoista saanut välttämättä tarjolle.

Ei mikään rupusarja

K-liiga ei ole yleinen osoite suomalaisille. Nissilä on toinen Etelä-Koreassa ammatikseen pelaava suomalainen kautta aikojen. Lahtelaisen jalkapallokoulun kasvatti Jukka Koskinen pelasi vuonna 1999 nykyistä FC Seoulia vastaavassa Anyangissa.

Rahallisesti siirto on Kuopion Palloseuran kasvatille varmasti kelvollinen. Brittiläistä World In Motion -agenttitoimistoa edustava suomalainen Jonne Lindblom arvioi joulukuussa Savon Sanomille (siirryt toiseen palveluun), että Nissilä tienaa Keltaisenmeren äärellä noin 400 000–600 000 euron nettopalkkaa yhdestä kaudesta.

Vielä enemmän hän saa uudesta kokemuksestaan täysin erilaisessa kulttuurissa. 27-vuotias Joel Pohjanpalo sanoi Yle Sportenin haastattelussa, että haluaa uransa jälkeen muistella lämpimästi sitä vaihetta urastaan, jossa hän eli Turkissa ja haki nousua sen pääsarjasta. Miksi Nissilä ei saisi hakea samaa, mutta "vain" K-liigasta?

K-liiga on Aasian jalkapallosarjojen kärkeä ja Suwon puolestaan on yksi sarjan parhaista seuroista. Etelä-Korean pääsarjajoukkueet ovat voittaneet Aasian seurajoukkueiden ykköskilpailun, AFC:n mestarien liigan, kolme kertaa. Joukkueilla on ulkomaalaisrajat, jokainen joukkue paitsi armeijan seura Gimcheon Sangmu (joka ei saa yhtään) saa hankkia vain kolme ulkomaalaista joukkueeseensa.

On pakko myöntää, että sarjan tason vertaaminen Euroopan sarjoihin on hyvin haastavaa. Kuten maahan vuonna 2008 valmentamaan matkalla ollut Martti Kuusela sanoo, "jalkapallo on erilaista siellä".

Kyseessä ei kuitenkaan ole, kaikella kunnioituksella, mikään Intian tai Indonesian pääsarja. K-liigaa voi ylenkatsoa, mutta Suomesta katsoen siihen ei ole hurjasti varaa.

Veikkausliigasta pitkä matka maailman kärkisarjoihin

Suomalaisittain suurimmat harmin aiheet Nissilän siirtoon liittyen kohdistuvat Veikkausliigaan ja Huuhkajiin.

Onko Veikkausliigan taso se, että sen kirkkaimmat suomalaistähdet siirtyvät sarjasta K-liigaan, 2. Bundesliigaan (Daniel O'Shaughnessy Karlsruher SC:hen) tai Allsvenskaniin (Rasmus Schüller vuotta aiemmin Djurgårdens IF:ään)?

On ja ei ole.

Kaikkia kolmea edellä mainittua maajoukkuepelaajaa yhdistää se, että he ovat olleet hakemassa Veikkausliigasta vauhtia uudelle nousulleen. Kukaan heistä ei ole ollut enää nuori lupaus. Kun tie huipulle ei ole avautunut suoraan, on tehtävä uusia suunnitelmia. Niin sanotut "teemupukkimaiset" vauhdit uran uudelle nousulle Suomesta eivät ole taattu asia.

Silti Veikkausliiga on kasvattajasarja, josta matka kärkisarjoihin on todella pitkä. Pitää myös huomioida, että esimerkiksi O'Shaughnessyn matkaaminen Karlsruheriin on ihka oikeasti siirto yhteen Euroopan kovimmista sarjoista.

Tähän Veikkausliigassa totuttiin: Urho Nissilä tuulettaa maalia KuPS:n paidassa. Kuva: Saimi Airaksinen / All Over Press

Samalla suomalaiset juuri 20-vuotiaat tai sitä nuoremmat ovat siirtyneet viime vuosina hakemaan askelmia huipulle ulkomailta. Naatan Skyttä, Niklas Pyyhtiä, Eetu Mömmö, Timo Stavitski ja Lassi Lappalainen ovat heitä, jotka ovat siirtyneet Ranskaan ja Italiaan viimeisen kolmen kauden aikana tehtyään debyyttinsä ensin Veikkausliigassa. Heistä 18-vuotias Pyyhtiä teki Serie A -debyyttinsä Bolognan paidassa Napolia vastaan maanantaina.

Tämä korostaa edelleen sitä, kuinka kilpailtu laji jalkapallo on ja ennen kaikkea miten vaikeaa on tulla suoraan Veikkausliigasta bongatuksi isojen sarjojen isoihin joukkueisiin. Jalkapallomaailma ei onneksi rajoitu vain Valioliigaan, La Ligaan, 1. Bundesligaan ja Serie A:han, vaikka ne hienoja liigoja ovatkin.

Miten käy maajoukkuemahdollisuuksien?

Varmasti suurin kysymys odottaa Huuhkajien suunnalla. Onko Urho Nissilä enää päävalmentaja Markku Kanervan kuvioissa mukana siirtyessään Aasiaan?

Siihen varmasti ainoana oikean vastauksen osaa antaa Kanerva. Samanaikaisesti Suomen maajoukkueessa on nähty Pohjois-Amerikan MLS-sarjan pelaajia. Kuvittelen, ettei Etelä-Koreasta maaotteluihin lähtemisen pitäisi olla myöskään täysin ylitsepääsemätöntä. Jos Nissilä nostaa tasoa entisestään ja pelaa hyvin K-liigassa, on hän ainakin maajoukkueelle erittäin tärkeä pelaaja jatkossakin.

Kanerva itse kommentoi siirtoa Ylen Urheilustudiossa joulukuun puolivälissä.

– Totta kai toivon, että pelaajat pelaavat mahdollisimman korkealla tasolla. Pelaajat tekevät omat ratkaisunsa. Jos siirto toteutuu, totta kai se on eksoottinen paikka. Rehellisesti sanoen en voi sanoa tasosta vielä hirveästi, Kanerva sanoi.

– Uskon, että Urho miettii omia ratkaisuja tarkkaan. On tässä monia muitakin pelaajia, jotka miettivät seuran vaihtoa. Toivottavasti he tekevät järkeviä ratkaisuja. Tärkeintä on, että pelaajat löytävät roolinsa, saavat vastuunsa ja saavat minuutteja. On ensiarvoisen tärkeää, että pelaajilla on hyvä rutiini.

Jos Nissilä säilyttää Veikkausliigassa esittämänsä tason, rutiinia ja vastuuta on varmasti tarjolla Etelä-Koreassa. Silloin sitä luulisi olevan myös luvassa Huuhkajissakin.

Juttua muokattu 18.1. klo 12.11: Lisätty Timo Stavitskin nimi nuorena ulkomaille lähteneiden pelaajien listaukseen.

Lue myös: