Anni Keisala laiminlöi harjoittelua ja maksoi siitä kovan hinnan – nousu Naisleijonien tähdeksi vaati käänteentekevän oivalluksen

Jääkiekkomaalivahti Anni Keisala uskoi pitkään pärjäävänsä pelkillä lahjoilla. Sportliv-dokumentissa Keisala kertoo oivalluksestaan, mitä huipulle pääseminen vaatii.

Suomen naisten maajoukkue kohtaa Tshekin tänään perjantaina Vierumäellä kello 14. Anni Keisala on Suomen joukkueessa.

Vancouverin olympialaiset 2010. Varusteet lojuvat pitkin jäätä ja Naisleijonat juhlivat kyyneleet silmissä Ruotsin vaihtopenkin vieressä. Presidentti Tarja Halonen seisoo katsomossa heiluttamassa Suomen lippua. Suomi on juuri voittanut olympiapronssia.

Hullunmyllyn keskellä makaa Suomen sankarivahti joukkuekavereiden tiukassa syleilyssä. Kyseessä on Noora Räty: monen nuoren maalivahdin esikuva. Ainakin hän on sitä eräälle siihen aikaan 13-vuotiaalle lohjalaistytölle.

Anni Keisala istuu kotona ja ajattelee: jonain päivänä…

Nyt unelma on lähempänä kuin koskaan.

Tänä syksynä Anni Keisala valittiin jääkiekon MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Päästäkseen siihen pisteeseen hän joutui kokemaan tylyn iskun vasten kasvoja ja käänteentekevän oivalluksen, jota hän ei pitkään aikaan ollut tarpeeksi kypsä ymmärtämään.

Katso Sportlivin minidokkari Tähtivahdin tyly opetus alta tai tästä linkistä. Juttu jatkuu videoupotuksen jälkeen.

Katso Sportlivin lyhytdokkari Anni Keisalasta

Sportliv tapaa Anni Keisalan, 24, Tesoman hallilla Tampereella. Keisala on juuri purkamassa autoa ja laskee asfaltille kassin toisen perään.

Hän ottaa kassit olalleen sekä mailat ja patjat käsiinsä. Kohta hän muistuttaa jo kuormajuhtaa, joka kovalla vaivalla yrittää päästä ovesta läpi ensiksi halliin, sitten pukukoppiin.

– Jos olen ihan rehellinen, minulla oli vielä viime vuonna pyörät kassin alla, hän sanoo hymyillen, kun kysyn, minkä ikäisenä hän joutui alkaa kantamaan omia kiekkotavaroitaan.

Keisala on juuri saapunut kotiin Naisleijonien leiriltä. Hän panee tavaransa paikoilleen, vaihtaa vaatteet ja kohta hän hyppääkin jo kuntopyörän selkään.

Anni Keisala edustaa Tamperen Ilvestä. Kuva: Felicia Räihä / Yle

Nykyään oheisharjoittelu on Anni Keisalalle itsestäänselvä osa urheilija-arkea. Jos ajassa mennään viisi vuotta taaksepäin, tilanne oli aivan toisenlainen.

Ensimmäisinä vuosinaan Naisleijonissa, Keisala oli lahjakas nuori maalivahti, joka uskoi, että hän pärjää pelkillä lahjoilla. Luulo on osoittautunut täysin vääräksi.

– Luulin itsestäni liikoja, hän myöntää Sportliville.

Uransa huipulla?

Vancouverin olympialaisten jälkeen, syksyllä 2010, 13-vuotias Anni Keisala sai puhelun Lohjan Kisaveikkojen valmentajalta. Oletko valmis tulemaan naisten joukkueen kanssa Kuortaneelle?

Bussissa odotti seuraava yllätys: Keisala sai tietää debytoivansa kohta liigassa.

– Silloin alkoi kyllä puntti tutista, Keisala muistelee.

Viisi vuotta myöhemmin täyttyi unelma Naisleijonien pelipaidan pukemisesta. Keisala teki ensiesiintymisensä Suomen naisten maajoukkueessa vuonna 2015. Suomi otti selvän voiton Saksasta, ja 18-vuotias lohjalainen piti nollan.

Anni Keisala pääsi nuorena maajoukkueeseen ja Naisten Liigaan. Kuva: Felicia Räihä / Yle

Samalla kaudella hän debytoi myös MM-kisoissa, vaikka saikin pelata vain yhden erän Kanadaa vastaan.

– Ajattelin, että olin urani huipulla. Nyt olen päässyt tänne, mitähän muuta voin vielä tehdä?

Lahjojensa ansiosta hän oli saavuttanut yhden unelman. Keisala luuli, että lahjat veisivät hänet suoraa tietä kohti seuraavaa: olympialaisia. Siinä hän kuitenkin erehtyi, kuten moni muukin huippulahjakkuus. Lahjoilla pääsee tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa karu arki iskee vasten kasvoja.

Kului useampi vuosi ennen kuin Keisala ymmärsi, ettei hän harjoitellut sillä tasolla, mitä huipulle pääseminen vaatii. Itsevarmana nuorena hän ei nähnyt omia heikkouksiaan.

Kypsymisprosessi

On perjantai-ilta. Naisleijonat ovat juuri lopettaneet jääharjoitukset Turussa. Musiikki pauhaa pukukopissa. Päävalmentaja Pasi Mustonen marssii päättäväisen oloisena kohti kameraa.

Hymy hiipii esille vasta, kun Mustonen saa kysymyksen maalivahtien kovasta kilpailutilanteesta maajoukkueessaan.

Mustonen on nähnyt sekä Keisalan ensimmäiset horjuvat askeleet että viimeisimmät menestyksekkäät liu'ut maajoukkueessa. Toisin kuin Keisala itse, päävalmentaja näki jo vuosia sitten, että edessä on vielä paljon työtä.

– Hän ei ollut vielä kypsä, eikä ollut oivaltanut, mitä kaikkea se vaatii, jos haluaa tavoitella maailman huippua. Maalivahtina hän on aina ollut lahjakas, sen näimme heti, mutta hänen oli otettava vielä se ratkaiseva askel ennen kuin hän jatkaa maajoukkueuraansa, Mustonen kertoo.

Tuota askelta saatiin odottaa. Keisala ei vielä hetkeen itse tajunnut asian todellista laitaa.

Vuonna 2017 Suomen voittaessa MM-pronssia Keisala oli mukana kisoissa, joskin kolmosmaalivahtina. Alamäki oli kuitenkin alkanut.

Ajattelin: "Ei helvetti – olen aika huonossa kunnossa. Enhän minä täällä pärjää."

Anni Keisala

Ensimmäinen takaisku tuli Naisleijonien kesäleirillä 2017, kun Keisala sai nilkkavamman. Nilkka ei kuntoutunut kunnolla ja Keisala tippui ryhmästä, joka taisteli Pyeongchangin olympialaisiin pääsystä.

Samaan aikaan hän vaihtoi pari kertaa seuraa saadakseen uutta vauhtia. Lopulta hän päätyi Tampereelle. Ongelmat jatkuivat, ja Keisala joutui kuntouttamaan kaksi polvivammaa.

Kotikisoissa 2019 hän istui katsomossa katsoen alas jäälle ja ajatellen: tuolla minäkin haluan olla – ensi kaudella minun on pysyttävä ehjänä.

Lopullinen käänne ja tarvittava oivallus, mitä MM-näyttämölle palaaminen vaatisi, tuli runsas vuosi myöhemmin.

Isku vasten kasvoja

Vuonna 2020 Anni Keisala sai ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kutsun maajoukkueeseen.

Pahaa aavistamatta hän pakkasi kamppeensa ja matkasi innokkaana Vierumäen kesäleirille.

Hänen päällimmäinen ajatuksensa oli, että vihdoinkin pääsen näyttämään, minkälainen maalivahti nykyään olen. Nyt näytän kaikille, että minut olisi pitänyt kutsua mukaan jo paljon aikaisemmin.

Anni Keisala teki maajoukkueleirillä tärkeän päätöksen. Kuva: Felicia Räihä / Yle

Leiri ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Se valkeni jo ensimmäisillä jäillä.

– Ajattelin, että "ei helvetti – olen aika huonossa kunnossa. Enhän minä pärjää täällä".

Keisala tunsi, että niskaan kaadettiin iso saavi kylmää vettä. Hän sai taistella, että ylipäätään jaksoi ja pysyi harjoituksissa mukana. Lahjat ja taidot olivat tallella, mutta ei ollut tietoakaan, että hän olisi jaksanut vetää harjoitukset läpi samalla sykkeellä koko viikon.

Keisala istui alas maalivahtivalmentajan kanssa Valkjärven rannalla ja vannoi, että nyt kaikki muuttuu. Nyt hän pistää kaiken peliin, ja kääntää arkensa päälaelleen. Se on nyt tai ei koskaan.

– Se oli kyllä isku vasten kasvoja. Mutta jos sitä iskua ei olisi tullut, en varmaan olisi tässä tilanteessa nyt.

Anni Keisala opiskelee sosionomiksi. – Nuorten itsenäistymisen näkeminen ja siinä mukana eläminen ja tukeminen, on tosi hienoa. Työssä on monenlaisia haasteita, ja jos edes yhtä nuorta pystyy jollain tavalla auttamaan, niin se olisi tosi palkitsevaa. Kuva: Felicia Raiha / Yle

Laadukasta urheilijaelämää

Sportlivin kuvaukset jatkuvat seuraavana aamuna. Tänään saadaan kuva siitä, miltä Anni Keisalan arki tällä hetkellä näyttää. Ainakin melkein, koska juuri tänään aamujäät jäävät väliin. Syynä siihen on aamuinen luento Tampereen ammattikorkeakoululla.

Keisala opiskelee kolmatta vuotta sosionomiksi, ja ajatuksena on, että hän tulevaisuudessa tekisi töitä lastensuojelun parissa.

Kun pääsemme takaisin asunnolle, Keisala kaivaa varastosta esiin kaksi isoa laatikkoa. Kohta olohuoneen lattialle leviää muistoesineitä vasta aluillaan olevan uran varrelta.

Paraatipaikalla seisoo jo valmiiksi todiste siitä, että viimevuotinen päätös oli sekä tarpeellinen että onnistunut.

Vuoden 2021 MM-kisoista jäi palkintokaappiin pronssimitali ja turnauksen parhaan maalivahdin palkinto. Kuva: Felicia Räihä / Yle

Yle Urheilun otsikko sunnuntaiaamuna 29. elokuuta 2021. Anni Keisala on yön aikana torjunut Suomelle paikan MM-kisojen mitalipeleihin.

Keisalalle kertyi monta isoa torjuntaa, ja hän muistelee edelleen Tshekki-puolivälierää lämmöllä. Lopulta rahkeet eivät riittäneet finaaliin, mutta Keisala sai turnauksesta muistoksi sekä pronssimitalin että MM-kisojen parhaan maalivahdin palkinnon.

Se ei ainakaan yllättänyt Pasi Mustosta.

– Sen jälkeen kun hän alkoi oikeasti panostaa, hänen kehityksensä on ollut satumainen. Hän tulee olemaan maailman huipulla vielä pitkään, päävalmentaja sanoo.

Anni Keisala venyi MM-kisoissa uskomattomiin pelastuksiin. Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto

Olympiaunelma häämöttää

Keisalan ajatusmallit ovat muuttuneet. Vuonna 2016 hän kuvitteli olevansa huipulla, nyt hän tiedostaa, että hänellä on vielä paljon tekemistä – ja saavutettavaa.

– Tavallaan tämän vuoden MM-kisat ja saavutukset siellä olivat tietynlainen päätös sille matkalle, jonka aloitin vuonna 2020. Mutta nälkä kasvaa syödessä, hän sanoo ja hymyilee.

Jos en tee sitä työtä, en voi saavuttaa seuraavaa tasoa.

Anni Keisala

Ennen helmikuun olympialaisia on vielä reilusti aikaa sille, mikä tänä päivänä on Keisalan arjessa pääosassa: työntekoa, työntekoa ja vielä enemmän työntekoa.

Suurimman osan viikon jääharjoituksista Keisala vetää Ilveksen B-poikien kanssa. Siellä hän saa tarvittavan vauhdin ja kovuuden. Hän on harjoitellut joukkueen kanssa viime vuodesta asti, ja on helppo huomata, että hän on sulautunut ryhmään hyvin. Vitsit ja kettuilut lentävät jo kuntosalin puolella.

Kun astutaan jäälle, fokus on tapissa. Kauden päätavoitteeseen ei ole enää paljon aikaa, ja nyt Anni Keisala tietää, mitä vaatii, jos huipulle haluaa päästä – ja siellä pysyä. Hän on tehnyt virheensä.

– En tee toista kertaa sitä virhettä, että ajattelisin, että kun olen tällä hetkellä näin hyvä, niin olen sitä myös huomenna, vaikken tekisi mitään. Ei se mene niin. Jos en tee sitä työtä, en voi saavuttaa seuraavaa tasoa.

Felicia Räihä

Lue myös: