Hyppää sisältöön

Veikkausliigassa läpimurto jäi vielä tekemättä – 20-vuotias Kevin Larsson löysi uuden peli-ilon jääpallokentiltä

Juniorivuosina kahdessa lajissa menestynyt Kevin Larsson valitsi kolme vuotta sitten jalkapallon ja halusi vakiinnuttaa paikkansa Veikkausliigassa. Panostus ei kuitenkaan tuonut tulosta ja monilahjakkuus siirtyi talveksi pelaamaan jääpallon Bandyliigaan.

Kevin Larsson vaihtoi nappulat hokkareihin ja pelaa tämän talven jääpallon Bandyliigaa HIFK:n väreissä. Kuva: Joni Palmén / Yle

Kevin Larsson oli juniorivuosinaan kahden lajin taitaja. Hän kuului ikäluokkiensa maajoukkueisiin niin jalkapallossa kuin jääpallossa. Parhaimmillaan hän oli kuukauden poissa koulusta, kun ensin kutsuivat jalkapallon alle 17-vuotiaiden EM-jatkokarsinnat Portugalissa ja sieltä vain muutaman päivän jälkeen matka jatkui jääpallon nuorten MM-kisoihin Uljanovskiin, Venäjälle.

Seuraavana vuonna 17-vuotias Larsson oli kuitenkin valinnan edessä. HIFK:n jalkapallon edustusjoukkueesta irtosi paikka Veikkausliigaan ja pikkupoikana jalkapallourasta haaveillut nuorukainen päätti kokeilla, miten siivet kantaisivat pääsarjatasolla. Jääpallo sai jäädä ja jalkapallon pelaamisesta tuli tavoitteellisempaa.

– Ensimmäinen kausi oli paras liigakauteni. Silloin sain pelata eniten, peli myös kulki paremmin ja tuli näyttöjä, Larsson toteaa nyt kolme vuotta myöhemmin.

Kahden HIFK-kauden jälkeen hän siirtyi viime kaudeksi AC Ouluun, ja tavoitteena oli vakiinnuttaa paikka Veikkausliigassa ja sitä kautta hiljalleen lähteä tavoittelemaan jopa sitä pikkupojan unelmaa, paikkaa ulkomaille. Mutta, viime kausi Oulussa ei mennytkään odotusten mukaisesti.

– Odotin itseltäni enemmän. Ihan hyvin kaikki lähti liikkeelle, mutta sitten en vain saanut itsestäni irti sitä, mitä odotin. En tiedä syytä. Peliaika ja rooli joukkueessa eivät olleet sitä, mitä toivoin. Ja loppukauden pelasinkin enemmän reservijoukkueessa, Larsson kertaa pettynyt ilme kasvoillaan.

Kevin Larsson ei saanut tehtyä toivomaansa läpimurtoa jalkapallon Veikkausliigassa. Kuva: Mauri Ratilainen/All Over Press

Kaipuu jääpalloon toi HIFK:hon

Niinpä Oulu sai jäädä taakse ja Larsson palasi takaisin pääkaupunkiseudulle. IFK:n Bandyliigan joukkueesta irtosi paikka liigajoukkueeseen ja tällä kaudella Larsson onkin viilettänyt jääpallokentillä kymppipaidassaan.

– Olen koko elämäni pelannut molempia lajeja. Olin kuitenkin tottunut siihen, että joka talvi pelasin myös jääpalloa. Kolmen vuoden aikana ollut aika ikävä sitä joka talvi, niin ajattelin, että pelaan nyt tämän kauden jääpalloa ja keväällä katsotaan futiksen suhteen uudestaan, Larsson selventää ajatuksiaan.

Larssonin silmät kirkastuvat ja suu leviää hymyyn, kun hän pääsee puhumaan jääpallosta. Into on ollut näkyvissä myös kentällä ja harjoituksissa. Intoa riittää harjoitusten jälkeen vielä jäädä lyömään palloa tai tekemään muita omia harjoituksia. Tosin, kentälle treenien jälkeen tulevat jääkoneet katkaisevat omat harjoitukset usein liian aikaisin. Töitä Larssonilla onkin vielä, sillä kolmen vuoden pelaamattomuus toki näkyy.

– Luistelu kaipaa vielä työntekoa. En ole pelannut aiemmin aikuisten sarjassa, junioripelejä vain, Larsson pohtii.

– Vaikka Kevin on pelannut paljon myös jalkapalloa, on hänellä silti voimakas lyönti. Hän on äärimmäisen taitava lyömään palloa. Isolla jäällä pelattaessa luistelu korostuu. Siinä hän vaatii vielä kehittymistä, vahvistaa myös HIFK:n valmentaja Teemu Laitinen.

Kevin Larsson onkin Laitiselle tuttu jo vuosien takaa. Hän on valmentanut tätä niin HIFK:n juniorijoukkueessa kuin maajoukkueissakin. Kahden lajin tausta näkyy valmentajan mukaan Kevinissä.

– Se näkyy hänen taktisessa osaamisessaan. Hän tiedostaa hyvin omat vahvuutensa ja pelaa niiden kautta peliä, myös muiden kavereiden eteen, Laitinen kertoo.

Jääpallolla on ollut vahva rooli Kevin Larssonin perheessä. Kuva: Joni Palmén / Yle

Akilles-ottelu ja sedän kohtaaminen ikimuistoinen hetki

Ensimmäistä maaliaan Kevin Larsson pääsi tuulettamaan ottelussa Mikkelin Kamppareita vastaan. Mutta toistaiseksi ikimuistoisin ottelu oli kuitenkin 10. joulukuuta, jolloin HIFK kohtasi ensimmäistä kertaa Porvoon Akilleksen. Akilleksen paidassa numerolla 70 pelaava Rolf "Nappe" Larsson kun sattuu olemaan Kevinin setä. Ruotsissa monet vuodet pelanneen ja MM-hopeaakin vuonna 2011 juhlineen sedän kohtaaminen oli melko uskomatonta.

– Muistan, kun peli lähti liikkeelle silloin pari viikkoa sitten. Hymyilin melkein koko ajan. Ihmettelin, että tämä on niin epätodellista pelata häntä vastaan, joulut oltu usein yhdessä ja nyt me pelaamme vastakkain. Oli se vähän ihmeellistä, Larsson naureskelee.

– No, mulla on hänen luistimensa. Olen oppinut melkein kaiken lajista häneltä, kuten vaikkapa sen, miten mailat teipataan, Larsson kuvailee setänsä merkityksellisyyttä itselleen ja uralleen.

Kuittailultakaan ei kentällä vältytty.

– Kyllä me vähän puhuttiin ottelun aikana. Löin pallon ohi maalista, niin tuli siitä vähän kuittia, hän jatkaa hymyssä suin.

Larssonin perheessä on vahva urheilutausta. Sedän lisäksi myös Kevinin isä Markus on pelannut jääpalloa ja tällä hetkellä isä on vahvasti puuhaamassa pääkaupunkiseudulle jääpallohallia. Mutta poikansa tavoin myös Markus Larsson pelasi jääpallon ohella jalkapalloa. Kevin toivookin pystyvänsä pitkälle jatkamaan isänsä jalanjäljissä.

– Mun isä pelasi 25-vuotiaaksi asti molempia. Saa nähdä, tuleeko minusta samanlainen, vai mitä tapahtuu.

Kevin Larsson toivoo pystyvänsä pelaamaan sekä jalkapalloa että jääpalloa mahdollisimman pitkään. Kuva: Joni Palmén / Yle

Jalkapallon suhteen kaikki auki

Tällä hetkellä Kevin Larssonin kaikki keskittyminen on jääpallossa. Ensi kesälle ei ole sopimusta jalkapallon tiimoilta ja Larsson tiedostaa, että paikka Veikkausliigaan enää keväällä voi olla jo mahdotonta.

– Olen aina rakastanut jalkapalloa, joten tulen aina olemaan sen parissa. Kysymys on enemmän ehkä siinä, että millä tasolla pelaan jatkossa. Kovin usein ei ole niitä, jotka pelaisivat Veikkausliigaa ja Bandyliigaa samana vuotena.

– Kevinin tapauksessa varmasti mennään kausi kerrallaan. Molemmat alkavat olla niin ympärivuotisia lajeja harjoittelun suhteen, että paljon varmasti tulisi haasteita harrastaa kahta lajia samaan aikaan aikuisten tasolla, pohdiskelee myös Laitinen.

Kevin Larssonilla on ikää vasta 20 vuotta, joten sinällään hän ei haluaisi sulkea vielä mitään vaihtoehtoja itseltään pois. Manchester Unitedia fanittaneen pikkupojan unelmiin kuului jalkapallon pelaaminen ulkomailla. Nyt se haave alkaa jo kuitenkin vähän haalistua.

– En ole sulkenut mitään jalkapallon suhteen, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, pienenee se mahdollisuus koko ajan. Pitää olla todella määrätietoinen, jos ulkomaille haluaa ja pitää olla todella hyvä, että siellä myös pärjää, Larsson pohdiskelee.

Lue myös: