Hyppää sisältöön

Urheilustudiossa alkoholikeskustelu: Janne Ahonen kertoi olevansa toipuva alkoholisti, Petra Olli lääkitsi ahdistusta – huippu-urheilu voi altistaa juomiselle

Suomessa urheilijat ovat usein sankareita, eikä päihteiden käyttö ole sankaruutta laimentanut. Janne Ahonen ja Marko Jantunen kertovat olevansa toipuvia alkoholisteja, joiden mielestä päihderiippuvuuteen tarvitaan aina hoitoa ja apua.

Janne Ahonen kuvassa.

Alkoholista ja urheilusta keskusteltiin Urheilustudiossa. Keskustelu ja artikkeli ovat osa Hyvin sanottu -hanketta. Katso koko keskustelu täältä.

Huippu-urheilu ja alkoholi eivät ole vieras yhtälö Suomessa. Maassamme on monta huippu-urheilijaa, jotka ovat kärsineet erilaisista riippuvuuksista, muun muassa päihderiippuvuudesta. Osalle päihderiippuvuus on ollut elämän päätepiste, osa on pystynyt siitä toipumaan.

Huippu-urheilu on myös ruokkinut tietyllä tavalla päihteiden käyttöä. Urheilustudiossa tästä keskustelivat entinen huippujääkiekkoilija Marko Jantunen sekä Yle Urheilun asiantuntija, mäkihypyn arvokisamitalisti Janne Ahonen. Molemmat ovat tällä hetkellä toipuvia alkoholisteja.

– Meillä on maailman parhaita urheilijoita kuollut päihderiippuvuuteen. Itse meinasin kuolla. Tämä on vakava sairaus ja siihen pitää suhtautua niin. Ei lyödä stigmaa, vaan oppia ymmärtämään, miten riippuvuuksia hoidetaan, Jantunen totesi.

Jantusen mukaan esimerkiksi jääkiekossa luotiin myyttejä, joissa voitetun pelin jälkeen voitiin vaihtaa vapaalle ja sen jälkeen voittaa vielä lisää. Siitä tuli hänellekin tapa.

– Raskas työ ja raskaat huvit vaihtui sellaiseksi, että se oli raskaat huvit ja siitä tulee raskas työ. Uskon, että tuo on nyt muuttuvaan suuntaan. Terveempi sukupolvi ei vastaavaa enää katso. Nyky-yhteiskunta on muuttunut ja urheilijat ovat Oy Ab:ta.

Krapulassa hyppääminen ei ollut Janne Ahoselle uutta, sillä hän muun muassa 2005 Planican lentomäessä leiskautti 240 metriä melkoisessa krapulassa, kaatui ja täräytti takaraivonsa mäkimonttuun. Kauden lopetus oli saanut hyppääjät juhlimaan hieman etukäteen.

– Mäkihyppyä pidetään rohkeiden miesten lajina, ja kun mennään 10–20 vuotta taaksepäin, niin silloin pärjättiinkin. Olimme olevinaan rokkitähtiä urheilun ohella, Ahonen kertoi.

– Ei ole hyvä mieli, kun katson tuota (Planican) hyppyä. Silloin se oli olevinaan sulka hattuun.

Janne Ahosen hyppy Planicassa päättyi kaatumiseen. Ahonen hyppäsi kisan krapulassa. Kuva: EPA/All Over Press

Ahonen kertoi Urheilustudiossa olevansa tänä päivänä toipuva alkoholisti. Hän oli kahdeksan vuotta juomatta, kunnes korkki aukesi jälleen viime keväänä. Hän oli aiemmin ajatellut olevansa sen verran kova tyyppi, ettei tarvitse muuta kuin tahtoa lopettamiseen, eikä hän ollut hakenut apua riippuvuuteensa.

– Ajattelin, että olen kasvanut, oppinut ja viisastunut, mutta jatkoin heti siitä samasta tilanteesta. Mikään ei ollut muuttunut. Sen jälkeen ymmärsin ja nöyrryin hakemaan ulkopuolista apua ja sen avun piirissä ollaan.

Uran päättyminen loukkaantumiseen altistaa

Terveystieteiden tohtori Titta Kontro on kirjoittanut väitöskirjatutkimuksen, jonka mukaan muun muassa huippu-urheilun suoritus- ja kilpailukeskeisyys altistavat alkoholinkulutukselle. Myös silloin kun urheilijan ura päättyy loukkaantumiseen, on riski runsaalle alkoholin käytölle suuri.

– Kun urheilija uupuu, siinä on iso riski alkoholin ongelmakäytölle. Myös huippu-urheilijoilla, joilla ura päättyy loukkaantumiseen, on riski runsaalle alkoholin käytölle suurempi, sillä silloin sitä tyhjiötä täytetään alkoholilla, Kontro kertoi.

Kontron mukaan uran päättymisen suunnitteleminen on tehokas keino estää päihteiden käyttöä. Hän korostaa myös, että esimerkiksi joukkueurheilussa on tärkeää tunnistaa riskiyksilöt.

– Silloin voidaan ennen uran päättymistä huolehtia, ettei yksilö ajaudu ongelmakäytön piiriin.

Oman painiuransa pari vuotta sitten päättänyt Petra Olli on törmännyt muutamaan otteeseen siihen, että hänen alkoholin käyttönsä on lipsunut. Hän on lääkinnyt alkoholilla muun muassa ahdistustaan.

– Kun oma työ menee päin seiniä, on neljän seinän sisällä ja miettii, miten ahdistusta purkaa, niin minäkin jossain vaiheessa purin ahdistusta jonkin verran päihteisiin, Olli kertoi.

Petra Olli on purkanut ahdistustaan alkoholilla. Hän uskoo, että nykynuoret ovat edellistä sukupolvea viisaampia päihteidenkäytön suhteen. Kuva: Yle/Sebastian Backman

Loukkaantumiset ovat olleet Ollille kova paikka, jolloin ahdistus on nostanut päätään, ja hänellä oli vaikeaa myös silloin, kun oma kilpaura päättyi.

– Minulla ei ollut mitään plan B:tä ja tuli korona. Voin sanoa, että televisiot ja puhelimet ovat hajonneet. En ole väkivaltainen ihmisiä, vain asioita kohtaan. Ja alkoholi vain pahentaa asioita, Olli myönsi.

– Onneksi on ollut hyviä ja luottavaisia ystäviä ympärillä, jotka ovat sanoneet siitä. Siinä vaiheessa sitä on ruvennut miettimään valintojaan, ovatko ne oikeita.

Hetki kerrallaan, kuten urheilussakin

Sekä Olli että Jantunen ja Ahonen uskovat, että nykynuoret ovat edellistä sukupolvea parempia ja terveempiä. Silti Suomesta löytyy tälläkin hetkellä monia, jotka kamppailevat päihderiippuvuuksien kanssa. Jantusen mukaan Suomessa on 450 000 päihderiippuvaista ja 600 000 alkoholin suurkuluttajaa.

Jantunen muistuttaa, että päihderiipuvuus on krooninen ja etenevä aivosairaus, joka johtaa hoitamattomana kuolemaan. Hän on itse kouluttautunut päihdetyöntekijä, mutta joutui painimaan ongelmiensa kanssa vuosikausia.

– Vuonna 2002 omassa ammatissani alkoi näkyä ongelmia ja vuonna 2003 se oli pahimmillaan, mutta vielä meni 12 pitkää vuotta ennen kuin asiaa alettiin hoitaa.

Jantunen muistuttaa, että se, että lähipiiri sanoo asiasta, ei auta, sillä riippuvuus on krooninen aivosairaus. Tärkeintä on päästä hoitoon ja siksi Jantunen on itse ollut rakentamassa hoitoonohjausmallia ja -järjestelmää.

Ahonen muistuttaa myös, että päihderiippuvaisella täytyy itsellään olla halua toipua.

– Niin kauan kuin on itsekkyyttä eikä välitä muista, niin se oma pohja pitää vain kokea, Ahonen sanoi ja kertoi löytäneensä oman pohjansa.

– Se on tosi itsekästä, kun se menee riippuvuuden tasolle. Silloin ei kyetä näkemään sitä, mitä läheiset näkevät ja miten se heihin vaikuttaa. Menee 7–9 vuotta ennen kuin riippuvainen on valmis ottamaan apua vastaan, Jantunen totesi.

Marko Jantunen oli lähellä kuolla päihteiden käytön takia. Nyt hän on kouluttanut itsensä päihdetyöntekijäksi. Kuva: All Over Press

Sekä Ahonen että Jantunen eivät pelkää sitä, että he joku päivä repsahtavat jälleen käyttämään päihteitä. Molemmille päihteettömyys on päätös.

– Toivon, ettei minun ikinä tarvitse olla sen aineen kanssa tekemisissä. Kun siihen on halua ja tahtoa, ei tarvitse olla kuin päivä kerrallaan raittiina. Kun aamulla päättää, että ei tarvitse korkkia avata, niin menee hyvin, Ahonen sanoi ja samaa mieltä oli Jantunenkin.

– Repsahtaminen on aina vaihtoehto. Uskon, että tunnen tämän sairauden, olen käsitellyt sitä ja minulla on työkalut. Tykkään elämästäni. On vapauttavaa olla päivä kerrallaan. Kuten urheilussakin pitää olla hetkessä, samalla tavalla päihderiippuvaisen kannattaa elää.

Lue myös: