Hyppää sisältöön

Marja-Liisa Kirvesniemi oli Sarajevon olympialaisten kuningatar taktisesta kömmähdyksestä huolimatta – Suomen jääkiekkojoukkue sai hänet hämilleen

Hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi (o.s. Hämäläinen) kesti hänelle asetetut paineet 38 vuotta sitten. Hänestä tuli Sarajevon olympialaisten kuningatar niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin silmissä.

Marja-Liisa Kirvesniemi tavoitteli Sarajevon olympialaisista yhtä mitalia. Sen hän otti heti ensimmäisessä kisassaan. Kuva: / All Over Press

Marja-Liisa Kirvesniemi (o.s. Hämäläinen) oli Sarajevon olympialaisten suurin suomalaissankari sekä kisojen johtotähti. Kolme henkilökohtaista olympiakultaa ja viestipronssi olivat ikimuistettavia saavutuksia hiihtäjältä, joka kotimaassa oli jo leimattu "ikuiseksi epäonnistujaksi".

Sarajevon olympialaiset olivat 28-vuotiaalle Kirvesniemelle jo uran kolmannet. Innsbruckista tai Lake Placidista ei tullut menestystä, mutta Sarajevoa edeltävällä kaudella hän oli voittanut ensimmäisenä suomalaisena hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun. Kirvesniemi oli oppinut voittamaan ja ura oli lähtenyt nousuun.

Paineet olivat kovat, mutta Kirvesniemi pystyi vastaamaan odotuksiin heti ensimmäisessä startissaan, 10 kilometrillä.

– Ensimmäinen kultamitali on tietysti aina arvokas ja tärkeä, koska sitä ei ole saavuttanut aikaisemmin. Mutta se ei kuitenkaan tullut minun mielimatkaltani, Marja-Liisa Kirvesniemi muisteli kisaa liki 38 vuotta myöhemmin.

Kirvesniemi oli kisan puolivälissä kovinta kilpailijaansa, Neuvostoliiton Raisa Smetaninaa kuusi sekuntia edellä. Kaksi minuuttia Kirvesniemen perään startannut Smetanina ei pystynyt vastaamaan suomalaisen loppuvetoon ja maalissa ero hopeamitalistiin oli liki 19 sekuntia.

Ketä ihmeitä on tullut ladun varteen?

Kirvesniemi oli asettanut olympialaisten tavoitteekseen mitalin, mutta oli odottanut ottavansa sen mielimatkaltaan, viideltä kilometriltä. Toisesta kisastaan hänellä oli siis vain voitettavaa.

Kirvesniemi koki suuren yllätyksen jo ennen starttia, kun hän huomasi maastossa Suomi-pukuisia henkilöitä.

– Ihmettelin, että ketä ihmeitä tänne ladun varteen on tullut, niin jääkiekkojoukkue oli tullut katsomaan kisoja sinne tuiskuun ja korpeen. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että nyt ei pitäisi epäonnistua, kun on tällaista porukkaa paikalla, Kirvesniemi sanoi ja kertoi arvostuksensa jääkiekkoilijoita kohtaan nousseen tästä tempauksesta.

– Sekin tuli mieleen, että kun jääkiekkoilijat ovat tottuneet olemaan hallissa ja siellä tuuli, niin toivoin, ettei kukaan nyt sairastu siellä kisoja seuratessa. Tietääkseni kaikki meni heidänkin osalta hyvin.

Marja-Liisa Kirvesniemi saavutti Sarajevon olympialaisista kolme kultaa ja yhden pronssin. Hänet palkittiin myös kisojen parhaana naisurheilijana. Kuva: All Over Press

Ladun varressa oli kisaa katsomassa muun muassa Raimo Helminen, joka nuorena 19-vuotiaana pelaajalupauksena pelasi ensimmäisissä olympialaisissaan. "Raipe" muistaa reissun yhä hyvin, sillä Kirvesniemen sekä Matti Nykäsen menestys on jäänyt hänelle parhaiten mieleen.

– Se oli varmaan välipäivä, kun olimme katsomassa kisaa. Muistan kyllä, kun siellä lumihangessa mentiin koko porukka ja välillä painittiin, Helminen sanoi ja avasi hieman tuota painiosuutta.

– Pojat kun pääsee lumihankeen, niin jotain painia pitää olla.

Helmisen mukaan Kirvesniemi huolestui aivan turhaan jääkiekkoilijoiden terveydestä, sillä pieni tuisku ei heitä haitannut. Helmisen mielestä Igmanin stadionilla ei edes ollut kylmä.

– Pohjoisen kisoissa on ollut paljon kylmempi. Esimerkiksi Lillehammerissa oli kunnon pakkanen, kun kävimme sielläkin katsomassa hiihtoa.

Jääkiekkoilijoiden tuoma pieni lisäjännitys ei näkynyt Kirvesniemen otteissa. Hän starttasi puoli minuuttia matkan hallitsevan olympiavoittajan Raisa Smetaninan perään, mutta otti neuvostoliittolaisen kiinni puolimatkan jälkeen. Hetken Smetaninaa peesattuaan Kirvesniemi meni tästä ohi reilun kolmen kilometrin taivalluksen jälkeen.

Myös matkan hallitseva maailmanmestari, Norjan Berit Aunli, sai todeta Kirvesniemen vauhdin olevan liikaa. Kirvesniemi otti uransa toisen olympiakullan 10 sekunnin voittomarginaalilla Aunliin.

Viestin taktinen kömmähdys harmittaa yhä

Viiden kilometrin kilpailun jälkeen Kirvesniemi sairastui vatsatautiin. Hän uskoo sen johtuneen kilpailujen aiheuttamasta stressistä, sillä hän söi kisoissa todella niukasti. Lisäksi Suomen joukkue piti jo tuolloin tiukasti kiinni käsihygieniasta ja joukkueen urheilijat söivät ruokalassa aina omissa pöydissään.

– Se oli inhottavaa, kun ensin ei maistunut mikään ruoka ja sitten piti kuitenkin saada nestettä, jotta pystyin jatkamaan kisoja.

Kirvesniemen vatsatauti uhkasi hänen osallistumistaan viestiin, ja päätös hänen osallistumisestaan tehtiin vasta kilpailuaamuna. Tuolloin Kirvesniemi ilmoitti, että hän pystyy hiihtämään. Erja Kuivalainen sai antaa hänelle paikkansa ja viestinelikon muodostivat Pirkko Määttä, Eija Hyytiäinen, Marjo Matikainen ja ankkurina Kirvesniemi.

– Aivan typerästi minä sen hiihdin, Kirvesniemi soimaa itseään vieläkin.

– Yliarvioin senhetkisen tilanteeni. Olisi pitänyt pikkuisen osata taktikoida eri tavalla.

Marja-Liisa Kirvesniemen osallistumista viestiin pohdittiin viime hetkille asti. Vatsataudista toipunut suomalaissankari hiihti kisassa ankkuriosuuden. Kuva: imago sportfotodienst / All Over Press

Suomella ei ollut mahdollisuuksia kultamitaliin, sillä Norjalla oli heittää kehiin ylivoimainen nelikko Inger Helene Nybråten - Anne Jahren - Britt Pettersen - Berit Aunli. Sen sijaan hopeamitalista käytiin tiukka taisto Suomen, Tshekkoslovakian ja Neuvostoliiton välillä.

Kirvesniemi pääsi ankkuriosuudelle kymmenisen sekuntia Raisa Smetaninan perään ja otti hänet kiinni Tshekkoslovakian Kveta Jeriova kannoillaan. Kirvesniemi yritti pudottaa kaksikon kannoiltaan, mutta ainoastaan Smetanina antoi periksi. Jeriovan loppuveto sen sijaan oli Kirvesniemelle liikaa, ja hopeallaan Tshekkoslovakia saavutti ensimmäisen viestimitalinsa olympialaisissa.

– Oikeastaan minun takia se hopeamitali meni. En osannut tehdä sitä lopputaktikointia oikein. Lähdin ekana laskuun ja liian aikaisin tulin vierelle hiihtämään, kun toinen latu oli vähän enempi ummessa. Tällaisia mokia siinä tuli.

"Kuinka uskallan tulla maaliin?"

Kirvesniemen viimeinen matka Sarajevossa oli ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa ollut 20 kilometrin matka. Jo kolme mitalia saavuttanut suomalaissankari mietti pitkään osallistumistaan, mutta olosuhteet olivat kisapäivänä täydelliset.

Ensimmäisen kympin ajan Kirvesniemi tarkkaili omaa oloaan ja sitä, miten hänen energiavarastonsa riittävät. Toiselle kympille lähtiessään Kirvesniemi teki ratkaisunsa ja kiristi tahtiaan. Tämä oli liikaa kilpakumppaneille ja Kirvesniemi sujutteli ylivoimaiseen voittoon.

– Viimeisellä kuudella kilometrillä mietin, että voi että, miten menee hyvin! Siinä piti olla huolellinen ja tarkka koko ajan ja tuntea se oman kropan toiminta. Maaliin kun olin tulossa, mietin, kuinka uskallan tulla maaliin, että mitä tästä seuraa.

Kirvesniemi, jonka norjalaislehdistö oli ristinyt kisojen aikana "rautaneidoksi", voitti kaikki Sarajevon olympialaisten hiihtokilpailujen henkilökohtaiset matkat ja nousi suomalaisten suureksi sankariksi.

Kukaan ei enää muistellut vanhoja epäonnistumisia ja jokainen halusi oman palansa kultahiihtäjästä. Pyöritys Kirvesniemen ympärillä oli melkoista niin kisapaikalla kuin myöhemmin kotimaassa.

Suomen joukkueen mitalisteja Sarajevon olympialaisista Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kuvassa muun muassa Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi (tuolloin vielä Hämäläinen) ja Harri Kirvesniemi. Kuva: Martti Juntunen, Yle

Kirvesniemi itse kertoo, että hänen olonsa viimeisen kisan jälkeen oli tyhjä. Paineet olivat olleet kovat, mutta hän oli pystynyt vastaamaan niihin. Se vaati veronsa.

– Muistan, että kun oli päätösjuhla, olin väsyksissä sekä fyysisesti että henkisesti. Kysyin, onko sinne pakko lähteä, mutta johtoporras sanoi, että kyllä on mentävä, se kuuluu ohjelmaan, Kirvesniemi kertoi.

Päätöstilaisuuteen meneminen kannatti, sillä Kirvesniemi palkittiin siellä Sarajevon olympialaisten parhaimpana naisurheilijana. Parhaana miesurheilijana palkittiin ruotsalaishiihtäjä Gunde Svan, joka voitti kaksi kultaa, yhden hopean ja pronssin.

Aktiivista hyötyliikuntaa ja mummoilua

Marja-Liisa Kirvesniemi seuraa tänä päivänäkin hiihtoa hyvin aktiivisesti. Nykyhiihtäjät ovat hänelle tuttuja ja kilpailuja hän katsoo aina entisenä kilpaurheilijana.

– Toivon aina, etteivät olosuhteet muuttuisi kisan aikana ja sitä kautta olisi reilu peli. Tuntuu aina ikävältä, jos jollakin epäonnistuu suksivalinta tai voitelu, vaikka se kuuluu tietysti kuvioihin, Kirvesniemi sanoi.

– Olosuhteita ei voi säädellä, mutta kyllähän aina sellaiset onnistuvat, jotka ovat hyvässä kunnossa ja vireessä, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Poikkeaviin olosuhteisiin suhtautumista on saatu harjoitella parin viime vuoden ajan koronapandemian takia. Kirvesniemikin toteaa tilanteen tuoneen elämään monenlaista harmia ja turhia pelkotiloja. Hän toivoo tilanteen tasoittuvan pikkuhiljaa, jotta elämä normalisoituisi.

Kirvesniemelle terveys on tärkeimpiä asioita elämässä, jota hän pyrkii parantamaan aktiivisella hyötyliikunnalla. Henkisellä puolellakin hänellä on riittänyt paljon ilonaiheita.

– Minulla on ollut onni olla tässä reilun vuoden vanhojen kaksosten mummo. Heidän alkutaivaltaan olen pystynyt tässä hyvin seuraamaan, Kirvesniemi kertoi tyytyväisenä.

Lue myös: