Ylen NHL-illat alkavat tulevana sunnuntaina 30. tammikuuta. Ensimmäisenä otteluna nähdään New York Rangersin ja Seattle Krakenin kamppailu. Lähetys alkaa kello 20 TV2:ssa ja Yle Areenassa.
NHL-kauden ensimmäinen puolisko on tarjonnut paljon hyviä suomalaishetkiä. NHL-kaukaloissa ympäri Pohjois-Amerikan mantereen on nähty jo 58 kotimaista pelaajaa.
Mukaan on mahtunut vakuuttavia tähtipelaajien onnistumisia tehtaan takuulla Mikko Rantasen, Sebastian Ahon ja Aleksander Barkovin johdolla, mutta myös monia yllätyksiä – hyvässä ja pahassa.
Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä listaa avauspuolikkaan yllättäjät ja pettymykset.
Yllättäjät
Anton Lundell, Florida Panthers, 39 ottelua, 10+16=26
Käsittämätön sisääntulo tulokkaalta Floridan kaltaiseen laatujoukkueeseen. Toisaalta 20-vuotiaasta helsinkiläisestä näkyvät yksi ylimääräinen Suomessa vietetty vuosi ja esimerkiksi miesten MM-kisat. Valmiudet pelata peliä oikein ja kamppailla miehiä vastaan ovat huipputasolla jo nyt.
Siksi valmennusjohto alkoi alusta alkaen peluuttaa Lundellia sensaatiomaisesti alivoimalla. Tämän, kuten kaikki muutkin vastuut, Lundell on kantanut läpi kauden fantastisesti ja nakutellut siinä ohessa taululle komeat tehot sekä plus-miinus-tilastoon +16.
Jos NHL-kulttuuri ei palvoisi pelkästään tehopisteitä, Lundell voisi hyvinkin olla kärkiehdokas jopa vuoden tulokkaaksi – tai ainakin hänen pitäisi olla. Kokonaisvaltaisuudessaan omalla tasollaan tulokkaista. Chapeau!
Jesse Puljujärvi, Edmonton Oilers, 36 ottelua, 10+15=25
Puljujärven nousua joukkueensa kärkihyökkääjäksi täytyy sittenkin pitää pienenä yllätyksenä. Kaupungissa on vallinnut jälleen kerran täydellinen kaaos alisuorittaneen joukkueen ympärillä, mutta Puljujärveä ei ole kritisoinut kukaan – eikä ole ollut aihettakaan.
Ei oululaishyökkääjä ole tehojen osalta syöksynyt katosta läpi, mutta hän on kuitenkin joukkueensa neljänneksi paras maalintekijä ja pistemies. Suomalaisen perässä on muun muassa Torontosta hankittu Zach Hymanin.
Työmoraali ja tasainen suorittaminen ovat Puljujärven suurimpia vahvuuksia. Tämä näkyy myös maalipaikkatilastoista, joissa Puljujärvi on joukkueensa paras pelaaja viidellä viittä vastaan.
Puljujärvi on lisäksi joukkueensa paras maaliodottamien suhteessa (59,5 %) sekä tehtyjen maalien prosenteissa (55,3 %). Tällaiseen pelaajaan voi luottaa. Tilanne ei ihan ollut tällä tasolla kaksi vuotta takaperin.
Ville Husso, St. Louis Blues, 8–2–1, 94,3 %, 1,88 GAA, 2 nollapeliä
Husso rakentaa parhaillaan kotimaisen NHL-kauden kenties kovinta pommia. Se, että HIFK-kasvatti on puhtaasti omilla otteillaan laittanut monimiljonääri, Stanley Cup -voittaja Jordan Binnigtonin istumaan, on kaikilla tavoin kova suoritus, vaikka otoskoko vielä pieni onkin.
Mikäli Husso jatkaa nähdyllä tasolla, Blues joutuu veskaritilanteensa kanssa todella vaikean paikan eteen, sillä Husson sopimus on loppumassa ja nähdyt otteet herättävät varmasti markkinoilla kiinnostusta.
Haluaako seura päästää läpimurron kynnyksellä olevaa pelaajaa pois? Husson potentiaali on ollut tiedossa, joten tulevat kuukaudet ovat äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa.
Ukko-Pekka Luukkonen, Buffalo Sabres, 2–5–2, 91,7 %, 2,74 GAA
Myös Luukkosen potentiaali on ollut tiedossa, mutta silti tämän kypsyys uran ensimmäisissä NHL-otteluissa ansaitsee hatunnoston. Luukkonen voitti seitsemästä ottelusta ennen loukkaantumistaan ainoastaan kaksi, mutta pelasi otteluissa todella hyvin ja monin paikoin piti heikosti pelannutta joukkuetta peleissä mukana.
Luukkonen on seuran tulevaisuuden ykkösvahti, tästä NHL-debyytti syksyllä oli viimeisin muistutus.
Rasmus Kupari, Los Angeles Kings, 37 ottelua, 3+6=9
Kingsin Kupari on yksi kauden ehdottomia suomalaiskomeettoja. Vain seitsemän NHL-ottelun kokemuksella kauteen lähtenyt keskushyökkääjä raivasi itselleen pelipaikan NHL-ryhmästä eikä ole sittemmin päästänyt paikastaan irti.
Isokokoinen ja käsistään näppärä Kupari opettelee edelleen – välillä kantapäänkin kautta – miten NHL:ssä pelataan illasta iltaan, mutta on tämä myös väläytellyt toisinaan ja saanut ennakkoluulottomista otteistaan valmennukselta kehuja. Päässyt eroon poikamaisuudesta pelissään, mikä on auttanut NHL-paikan valtaamisessa.
Flopit
Joel Armia, Montreal Canadiens, 32 ottelua, 1+4=5
Armia teki Montrealin kanssa kesällä uuden nelivuotisen ja 13,6 miljoonan taalan arvoisen sopimuksen, mutta jäällä ei palkankorotus ole vielä näkynyt, päinvastoin. Porilaishyökkääjä ei ole saanut peliään käyntiin missään vaiheessa ja etenkin yksi tehty maali 32 otteluun on heikko suoritus.
Eikä Armia muutenkaan ole onnistunut, esimerkiksi maalipaikkatilastoissa tämä on lähempänä 40:n kuin 50 prosentin pelaajaa. Armia on sairastanut koronan, mutta vaikeuksista huolimatta häneltä on odotettava paljon parempia otteita.
Joonas Donskoi, Seattle Kraken, 41 ottelua, 0+14=14
Donskoi aloitti kauden hyvin, mutta 41 ottelun maaliton putki ei anna armoa Donskoin tasoiselle pelaajalle, joka nauttii lähes neljän miljoonan taalan vuosipalkkaa. Matkan varrella tuska on alkanut näkyä myös muussa pelaamisessa ja toisaalta myös valmennusjohto on alkanut pienentää suomalaishyökkääjän roolia.
Aiemmin viikolla Donskoi joutui ensimmäistä kertaa katsomon puolelle. Donskoita ei voi arvostella yrittämisen puutteesta tai työn tekemisestä, mutta myös tulosta on tehtävä.
Joonas Korpisalo, Columbus Blue Jackets 4–8–0, 88,1 %, 3,96 GAA
Totuutta ei pääse karkuun: Korpisalo pelaa heikolla tasolla. Pelkästään viidessä edellisessä ottelussa reppu on heilunut Korpisalon takana 24 kertaa torjuntaprosentin näyttäessä 86,5. Columbus on vieläpä antanut Korpisalolle pelejä, todennäköisesti tämän markkina-arvoa nostaakseen, mutta suomalainen ei ole pystynyt vastaamaan huutoon.
Korpisalo vaihtaa viimeistään kesällä seuraa virkaveli Elvis Merzlikinsin tieltä. Latvialaisen GSAA-lukema viidellä viittä vastaan on plussalla yli kuuden maalin verran, kun taas Korpisalolla sama lukema on miinuksella vajaat yhdeksän maalia. GSAA kertoo, kuinka monta maalia maalivahti pelastaa suhteessa liigan keskitasoon.
Korpisalolla on ollut jo pidempään vaikeaa Columbuksessa, mikä varmasti näkyy otteissa.
Kevin Lankinen, Chicago Blackhawks 2–5–4, 88,9 %, 3,41 GAA
Korpisalon tavoin myös Lankinen on hävinnyt kilpailun virkaveljelleen selkeästi. Jos kalenteria kelataan viime kauden puolelle, Lankinen on hävinnyt 17 edellisestä NHL-startistaan 14. On selvää, etteivät tällaiset numerot mairittele ketään, vaikka edessä heikko joukkue pelaakin. Chicagon ykkösvahti Marc-Andre Fleury on kuitenkin voittanut 29 aloituksestaan 13.
Lankisen vuoden takaisesta syksyn hurmoksesta ei ole enää pitkään aikaan ollut NHL:ssä tietoakaan. Jos tämä mielii jatkaa tarunhohtoisessa, kelkan suunta pitäisi saada keväällä käännettyä.
Eeli Tolvanen, Nashville Predators, 42 ottelua, 6+9=15
Tolvanen on ollut kuluvalla kaudella hienoinen pettymys. Menneellä kaudella kovalaukauksinen laituri paukutti 40 ottelussa 11 osumaa, mutta nyt saldo näyttää 42 ottelun jälkeen kuutta. Myös pistesaldot laahaavat viime kauteen verrattuna, jos kohta omiin Tolvanen ei ole vuotanut.
Ylipäätään Tolvanen on kehittänyt kokonaisvaltaista tekemistään kiitettävästi, mutta silti tämä on pelaaja, joka elää maaleista. Hämmentävintä on, ettei Tolvanen ole tehnyt vielä yhtään ylivoimamaalia, vaikka on pelannut ylivoimalla lähes 100 minuuttia. Nashvillen ylivoima on muuten toiminut hyvin, yli 25 prosentin tehoilla.
Käsillä on todennäköisesti jonkinlainen toisen kauden kirous, mutta enemmin tai myöhemmin Tolvasen on saatava hanansa paremmin auki, koska kiekollisen pelin mukana vihtiläinen NHL:ssä loistaa – tai ei loista.
Lue lisää: