Hyppää sisältöön

Kommentti: Suomi sai parhaan olympiatuloksensa 20 vuoteen, mutta uskaltaako onnellinen urheiluväki avata silmät todellisuudelle?

Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori sen sanoi: Suomen huippu-urheilun kärki on kapea. Niin kapea, ettei näkymä neljän vuoden päähän ole ruusuinen, kirjoittaa Atte Husu.

Iivo Niskanen on kilpaillut urallaan nyt seitsemissä aikuisten arvokisoissa, joista viidessä hän on voittanut vähintään yhden mitalin. Pekingistä tuli värisuora, kruununa 15 kilometrin väliaikalähdön olympiavoitto. Kuva: Patrick Smith/Getty Images

Kaksi kultakandidaattia oli ylitse muiden, kun Pekingin olympialaisten mitaliveikkauksia laadittiin ennen kisoja.

Iivo Niskanen oli voittanut maailmancupissa molemmat perinteisellä hiihtotavalla kilpaillut väliaikalähdöt, ja toisena niin kotimaiset kuin ulkomaiset kiekkoasiantuntijat arvioivat, että NHL-pelaajien puuttuminen olympiakaukalosta pelaisi Leijonien pussiin.

Molemmat kultasaumat realisoituivat. Suomen olympiajoukkue saalisti enemmän kuin yhden kultamitalin ensi kertaa sitten vuoden 2002 Salt Lake Cityn talvikisojen.

Kun mitaleja tuli yhteensä kahdeksan kappaletta, arvometallia tuli määrällisesti toiseksi eniten tällä vuosituhannella ja kolmanneksi eniten 1980-luvun lopulta alkaneella ammattilaisaikakaudella.

Pekingissä ensimmäiset mitalit jaettiin 5. helmikuuta. Iivo Niskasen yhdistelmäkilpailun pronssi nosti kotimaiset värit mitalitaulukkoon heti seuraavana päivänä. Kun Leijonat kruunasi kisat historiallisella olympiakullallaan 20. helmikuuta, Suomi oli mukana menestyskaravaanissa kisojen lähdöstä maaliin.

Helmikuun alussa olympialaisten koronatestaukseen liittyviä käänteitä pyöriteltiin mediassa sellaisella volyymillä, että k-aiheelle ei heru tässä tekstissä enää riviäkään. Kisat pidettiin, urheilijat urheilivat. Kaikki tiesivät pelin hengen.

Tuttu dominanssi jatkui

Suomen talviurheilun suuruudenpäiviä vietettiin Sarajevossa 1984, kun joukkue palasi kotiin ennätyssaaliilla: 4 kultaa, 3 hopeaa ja 6 pronssia. Huomionarvoista 13 mitalissa oli kuitenkin, että ne tulivat kolmesta lajista eli maastohiihdosta, mäkihypystä ja yhdistetystä.

Sittemmin menestys talviolympialaisissa on ollut mitalilajien määrässä parhaimmillaan aivan toista luokkaa: Torinossa 2006 suomalaisurheilijoille irtosi viiden renkaan mitaleja peräti kahdeksasta lajista.

Vuosien 2010, 2014 ja 2018 talvikisoissa mitaleja tuli kuitenkin enää maastohiihdosta, jääkiekosta ja lumilautailusta. Tästä kolmikosta putosi Pekingissä lumilautailu, jossa Suomen joukkueen tulos oli heikoin lajin 24-vuotisessa olympiahistoriassa. Enni Rukajärven seitsemäs sija oli silti toiseksi paras suomalaisen yksilöurheilijan tulos, jos maastohiihtäjät jätetään pois laskuista.

Pekingissä pohjakosketus nähtiin myös kumparelaskussa ja vuodesta 1924 mukana olleessa taitoluistelun yksinluisteluissa – siis silloin, kun Suomella on ollut edustaja. Tero Seppälän yhdeksäs sija päätösmatkalla pelasti ampumahiihdon pois tästä kerhosta.

Kiitos Tero Seppälän, Pekingin kisoista ei muodostunut Suomen ampumahiihdolle sen historian heikointa olympiaturneeta. Lähellä se oli. Vuonna 1960 Squaw Valleyssa ja 2010 Vancouverissa parhaan suomalaisen sijoitus oli kisoissa 15:s. Pekingissä ennen päätösmatkaa Seppälä oli ollut parhaana 21:nen. Kuva: Patrick Smith/Getty Images

Alppihiihdossa neljän suomalaisen seitsemästä esiintymisestä kuusi päättyi keskeytykseen parhaan sijan ollessa 37. Kun suomalainen laskija on ollut mukana, heikommin on mennyt vain Calgaryssa 1988, kun Nina Ehnrooth keskeytti kisojen ainoana suomalaislaskijana molemmissa tekniikkalajeissa.

Toisin kuin edellisissä talvikisoissa Pyeongchangissa, Suomella ei ollut Pekingissä lainkaan edustusta curlingissa ja pikaluistelussa.

Tason mukainen tulos

Edellä mainittua litaniaa lukiessa voisi kuvitella, että Suomen joukkue alisuoritti Pekingissä rankasti. Tästä ei ole kyse.

Kun Yle Urheilu kävi läpi kunkin lajin edelliset vertailukelpoiset MM-tulokset – maastohiihdossa sama ohjelma oli viimeksi vuonna 2019 – ja vertasi niitä Pekingin sijoituksiin, nyt nähdyt kisat olivat numerojen valossa edistysaskel.

Pekingissä 45 kilpailumuodosta 26:ssa tulos oli parempi kuin edellisissä MM-kisoissa.

Pekingissä valtaosalta suomalaisurheilijoista nähtiin tulos, joka oli täysin linjassa tämän kauden tasoon. Monelle se tarkoitti kansainvälistä ruutuaikaa lähtöportilla tai maaliintulossa.

Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski olivat himmeimmillä mitaleilla naisten väliaikalähdössä. Lisäksi Niskanen sai pronssia päätösmatkana hiihdetyltä 30 kilometriltä. Kuva: EPA-EFE/All Over Press

Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski saapuivat Pekingiin urheilijoina, jotka muodostivat kolmen kärjen mitä tulee maailmancupissa nähtyjen tulosten keskiarvoon. He vastasivat myös Suomen olympiajoukkueen kaikista henkilökohtaisista mitaleista.

Kenessä katseet 2026?

Huolestuttavinta Suomen joukkueen tuloksissa on, että kaikki henkilökohtaiset mitalistit ovat yli 30-vuotiaita. Pärmäkoski, 31, hiihti sanojensa mukaan sunnuntaina suurella todennäköisyydellä viimeisen olympiastarttinsa, ja Niskasen sisaruksista Iivo on seuraavissa talviolympialaisissa 34-vuotias ja isosisko Kerttu 37. Iät eivät ainakaan lisää todennäköisyyttä mitalivauhdille.

Ruotsissa tilanne on aivan toinen. Sinikeltaiset tekivät Pekingissä talviolympiaennätyksensä voittamalla 8 kultaa, 5 hopeaa ja 5 pronssia. Henkilökohtaisen mitalin saavutti kymmenen urheilijaa, joista vain yksi on 30-vuotias. Näiden ruotsalaismitalistien keski-ikä on 25,9 vuotta.

21-vuotias Walter Wallberg voitti olympiakultaa ensimmäisenä ruotsalaisena miesten kumparelaskussa, jossa suomalaiset saalistivat olympiamitaleja vuosina 1998–2006. Kuva: Christophe Pallot/Getty Images

Kuten Kerttu Niskanen osoitti, ensimmäisten henkilökohtaisten arvokisamitalien voittaminen on mahdollista uran ehtoopuolella. Henkilökohtaisilla matkoilla kestomenestyjäksi nouseminen on silti asia erikseen, kuten alle 23-vuotiaina läpi lyöneet Iivo Niskanen ja Pärmäkoski ovat todistaneet.

Toistaiseksi Suomella ei ole näköpiirissä ainuttakaan heidän kaltaistaan lahjakkuutta yhdessäkään talviolympialaisten yksilölajissa. Hiihdossa on vannottu viime vuosina nuorten MM-kisoissa menestyneiden lupausten nimeen, mutta kyseiset junnumitalit ovat kaikkea muuta kuin tae valoisasta tulevaisuudesta. Näiden suomalaisnuorten ensimmäiset kaudet aikuisten sarjassa ovat olleet vahvan negatiivissävytteisiä.

Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee mitaleja tuovia esikuvia. Pekingin kisat olivat sille parasta mahdollista lääkettä. Aihetta tyytyväisyyteen on kotisohvien penkkiurheilijoista aina Olympiakomitean johtoon. Samalla on kuitenkin aihetta kysyä, uskaltaako suomalainen urheiluväki kohdata mitalien taustalla olevat realiteetit.

Vuoden 2026 Cortina d'Ampezzon ja Milanon talvikisoja silmällä pitäen varmaa on toistaiseksi vain, että Suomi on mitalisuosikki miesten ja naisten jääkiekossa.

Lue lisää:

.
.