Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tämä ei ole "whatabouterya". Kyseessä on kirjaimellisesti sama asia. Jalkapalloseuran omistaja + verinen sota = asia, jota emme toivo. — Arviolta 10 000 lasta on kuollut tai vammautunut Jemenissä. Eikö jonkun jalkapalloihmisen pitäisi välittää siitä edes vähän?

Brittilehti The Guardianin urheilutoimittaja Barney Ronay pohti maaliskuussa julkaistussa blogikirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) Saudi-Arabian valtaa englantilaisilla jalkapallokentillä.

Artikkeli ilmestyi pari päivää ennen kuin englantilaiset perinneseurat, venäläisoligarkki Roman Abramovitshin omistama Chelsea ja saudiomisteinen Newcastle kohtasivat Valioliigassa.

Ottelua edelsi kiivas keskustelu Chelsean omistuskuvioista ja Abramovitshin roolista hyökkäyssodan aloittaneen presidentin Vladimir Putinin taustalla. Ukrainan tapahtumat johtivat siihen, että kansainvälinen urheiluyhteisö halusi sanoutua irti kaikenlaisista Venäjä-kytköksistä, myös oligarkkien urheilusarjoihin ja -seuroihin sijoittamasta rahasta.

Toimittaja Ronay nosti esiin toisenkin näkökulman: kun urheilumaailma oikeutetusti tuomitsi Venäjän hirmuteot Ukrainassa, miksei se tehnyt samaa Saudi-Arabian kohdalla?

Newcastlen omistava Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto PIF kytkeytyy suoraan maan ylimpään johtoon eli kruununprinssi Muhammad bin Salmaniin.

Bin Salmania, arabimaissa tuttavallisemmin MBS:ää, on syytetty lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Urheilupolitiikkaa jalkapallossa tutkinut, southamptonilaisen Solentin yliopiston tohtori David Webber on Ronayn kanssa samaa mieltä.

– Tämä ei tarkoita, ettei tilanne Ukrainassa olisi karmea. Se on totta kai sitä. Yksi valtio hyökkää itsenäisen maan kimppuun. Ukrainalle pitää ehdottomasti osoittaa tukea. En kuitenkaan ymmärrä, mitä eroa on Ukrainan tukemisella ja Jemenin tukemisella, Webber sanoo videopuhelun välityksellä Yle Urheilulle.

Saudi-Arabia on satsannut kymmenen viime vuoden aikana suuria summia urheiluun. Ihmisoikeusjärjestö Grant Libertyn vuosi sitten julkaisema raportti (siirryt toiseen palveluun) kertoi öljyvaltion käyttäneen kovan luokan kansainvälisiin urheilutapahtumiin noin 1,4 miljardia euroa. Sittemmin summa on noussut noin 2 miljardiin.

Viime vuosina maan hallinto on tehnyt muun muassa noin 600 miljoonan euron arvoisen kymmenvuotisen sopimuksen F1-osakilpailun järjestämisestä, ostanut Newcastle Unitedin yli 350 miljoonalla eurolla ja solminut 460 miljoonan euron yhteistyösopimuksen showpainiorganisaatio WWE:n kanssa.

Monet urheilupäättäjät ovat ottaneet jätti-investoinnit mukisematta vastaan, mutta viimeaikaiset maailman tapahtumat ovat pakottaneet kysymään, mikä on saudirahan todellinen hinta. Grant Libertyn johtajan Lucy Raen mukaan vastaus ei ole miellyttävä.

– Viime aikoina urheilumaailmassa on puhuttu voimakkaasti tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja eettisten arvojen puolesta. Samaan aikaan suurtapahtumia järjestetään valtiossa, jolle ei ole ongelma teloittaa ihmisiä. Se on tekopyhää. Minkään urheilujärjestön ei pitäisi olla tekemisissä sellaisen kanssa, Rae sanoo Ylelle.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Suuria tavoitteita ja kateutta

Miksi Saudi-Arabia haluaa vallankahvaan kansainvälisillä urheilukentillä? Motiiveja on monia, joista ensimmäinen liittyy rahaan.

Lähi-idän suurvalta on tunnettu öljyvaroistaan, mutta maan poliittinen johto on ymmärtänyt, ettei Saudi-Arabia voi elää mustasta kullasta ikuisesti.

Kun nykyinen kuningas Salman bin Abdul-Aziz Al Saud nousi valtaan veljensä kuoltua 2015, hän nimitti poikansa Muhammad bin Salmanin kruununprinssiksi. Perhe mietti kuumeisesti, miten uudistaa maan taloutta. Kruununprinssi loi Vision 2030 -nimeä kantavan strategian. Siihen kuului oleellisena osana urheilu, jonka merkitys oli ollut siihen saakka yhteiskunnassa vähäinen.

Ideana oli, että Saudi-Arabiassa järjestettävät näyttävät kansainväliset urheilutapahtumat kohentaisivat maan imagoa maailmalla ja tekisivät aavikkovaltiosta houkuttelevan sijoituskohteen eri alojen ammattilaisille.

– Urheilutilaisuuksien järjestämisestä on tullut Saudi-Arabialle merkittävää bisnestä. Sen avulla maahan saadaan sijoittajia ja viestitetään maan olevan bisnesmyönteinen. Se on myös osa pyrkimystä kasvattaa turismia ja keino hankkia nuorelle väestölle työpaikkoja, Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola kertoo.

Saudijohto on nähnyt vierestä, miten naapurin pikkuvaltiot Qatar ja Arabiemiraatit ovat nousseet 2010-luvulla merkittäviksi pelureiksi kansainvälisessä urheilussa. Asiantuntija-arvioiden mukaan se on kaihertanut kruununprinssi Muhammad bin Salmanin mieltä.

– Saudi-Arabia on alueen selvästi suurin ja voimakkain valtio. Se on kuitenkin tässä asiassa selvästi jäljessä, kun vertaa Arabiemiraatteihin, Qatariin ja Bahrainiin, Juusola sanoo.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yksi keskeisimmistä syistä Saudi-Arabian urheiluinnostukseen liittyy ilmiöön nimeltä sportswashing (suom. urheilupesu). Siinä vallanpitäjät käyttävät urheilua viedäkseen huomiota negatiivisista asioista kuten ihmisoikeusrikkomuksista.

– Satsaamalla valtavia summia urheiluun Saudi-Arabia yrittää ruokkia ajatusta, että se on moderni yhteiskunta. Jos vallanpitäjät kerran väittävät niin, heidän pitää todistaa se teoillaan. Heidän on osoitettava olevansa edistyksellinen yhteisö eikä tyrannivaltio, joka terrorisoi kansaansa, Grant Liberty -ihmisoikeusjärjestön Lucy Rae sanoo.

"Järkyttäviä tarinoita"

Likapyykkiä riittää.

Vaikka kuningas Salmanin aikana on tehty historiallisia uudistuksia kuten vuonna 2018 voimaan tullut naisten ajo-oikeus, hallinto on käyttänyt kovia otteita vaimentaessaan sitä arvostelevia ääniä. Turkissa murhattu toimittaja Jamal Khashoggi on tunnetuin esimerkki, mutta Rae muistuttaa, että Saudi-Arabian vankiloissa viruu tälläkin hetkellä useita ihmisiä, joiden suurin synti on ollut muutoksen toivominen.

– 66-vuotias isoäiti Aida al-Ghamdi vangittiin, koska hänen poikansa on ihmisoikeusaktivisti, jolla on turvapaikka Britanniassa. Sen vuoksi Aida al-Ghamdia pahoinpideltiin ja häneltä vietiin vapaus. Nämä ihmiset eivät ole saaneet kunnon selitystä vangitsemiselleen tai mahdollisuutta puolustaa itseään laillisesti, Rae kertoo yhden esimerkin.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ennen maaliskuun loppupuolella ajettua formula ykkösten Saudi-Arabian osakilpailua seitsenkertainen maailmanmestari Lewis Hamilton sai kirjeen (siirryt toiseen palveluun) nuorelta kuolemaan tuomitulta saudimieheltä. Saudi-Arabian viranomaiset syyttävät miestä ryöstöstä, joka tapahtui tämän ollessa 14-vuotias.

– On järkyttävää kuulla sellaisia tarinoita. 14-vuotiaana ei tiedä, mitä helvettiä elämällään tekee, Hamilton sanoi useiden brittimedioiden mukaan.

Saudihallintoa epäillään vakavista ihmisoikeusrikkomuksista myös eteläisessä naapurimaassaan Jemenissä. Yksi maailman köyhimmistä valtioista ajautui sisällissotaan vuonna 2015. Sota paisui suurvaltojen valtakamppailuksi ja humanitääriseksi katastrofiksi, jossa suurimmat kärsijät ovat siviilit.

YK:n mukaan sodan seurauksena oli kuollut joulukuuhun 2021 mennessä lähes 400 000 ihmistä. Suoran väkivallan seurauksena on menehtynyt noin 15 000 siviiliä. Merkittävä osa siviiliuhreista on tullut Saudi-Arabian johtaman liittouman ilmaiskuissa.

YK:n kehitysohjelma UNDP arvioi (siirryt toiseen palveluun), että vuoteen 2030 mennessä Jemenin sodassa kuolleita olisi 1,3 miljoonaa, joista yli puolet alle viisivuotiaita lapsia.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Poljetut ihmisoikeudet ja sota eivät ole estäneet autourheilun kuningaslajin saudikytköksiä, eikä se ole edes poikkeus.

Jalkapallotohtori David Webber pitää äärimmäisen masentavana, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta saudihallinnon johtama sijoitusyhtiö PIF (Public Investment Fund) sai ostaa viime syksynä Englannin perinneseuroihin kuuluvan Newcastlen.

– Valioliigalla oli hieno mahdollisuus kääntää kurssi ja vetää raja. Liiga olisi voinut sanoa, että ihmisoikeuksilla on väliä ja estää Newcastle-kaupan. Sen sijaan liiga epäonnistui täysin.

"Kertoo kaiken Valioliigan moraalista"

Saudiyhtiön Newcastle-kaupan yllä leijui pitkään epätietoisuuden varjo. Keväällä 2020 PIF ilmoitti haluavansa ostaa vuonna 1892 perustetun Koillis-Englannin ylpeyden Mike Ashleyltä, kannattajien inhoamalta brittimiljardööriltä.

Valioliiga tyrmäsi tuolloin PIF:n ostoaikeet. Newcastlelle lähettämässään kirjeessä liiga totesi: "PIF:n johtajat nimitetään kuninkaallisten päätöksellä. Yhtiön nykyinen johto koostuu lähes täysin maan hallituksen ministereistä. --- PIF:n tehtävä on palvella Saudi-Arabian kansallisia intressejä."

Sitten jokin muuttui. PIF:sta tuli Newcastlen pääomistaja lokakuussa 2021.

Monet Valioliigan päätöksentekoa tuntevat pitävät ratkaisevana käänteenä kiistaa tv-oikeuksista.

Vuonna 2017 Saudi-Arabia liittolaisineen katkaisi diplomaattiset suhteensa Qatariin. Samalla se esti Valioliigan Lähi-idän televisio-oikeudet omistavaa qatarilaista beIN Sports -mediaryhmää toimimasta liittouman alueilla. Saudit tukivat sen sijaan piraattiyhtiö beoutQ:n toimintaa, joka näytti laittomasti Valioliigan otteluja.

Tammikuussa 2021 Saudi-Arabia suostui sopimaan erimielisyydet Qatarin kanssa ja lupasi päättää lopullisesti piraattiyhtiö beoutQ:n toiminnan. Kuukausia myöhemmin Valioliiga hyväksyi sijoitusyhtiö PIF:n ostotarjouksen.

Futistohtori David Webber: Newcastlen myynti saudiyhtiölle kertoi kaiken Valioliigan moraalista

– Se osoittaa, millainen moraalinen tyhjiö Valioliigassa on. Newcastlen myyntiä ei jarrutettu, koska oltiin huolissaan ihmisoikeuksista. Sitä jarrutettiin tv-oikeuksien vuoksi, jalkapallotohtori David Webber sanoo.

Valioliiga on perustellut hyväksymäänsä kauppaa tilanteen muuttumisella. Liigan mukaan se on saanut laillisesti sitovat vakuudet, ettei Newcastlea johda Saudi-Arabian valtio. Samaa vakuutti seuran osaomistaja Amanda Staveley, joka sanoi The Athleticin haastattelussa (siirryt toiseen palveluun), ettei PIF ole omistajana sama asia kuin Saudi-Arabian valtio.

Kalifornialaisen Occidental Collegen diplomatian professorin Derek Shearerin mukaan selitys on täydellinen vitsi. PIF:n omilla verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun) sijoitusyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi ilmoitetaan kruununprinssi Muhammad bin Salman.

– Saudi-Arabia on valtio, jonka omistaa yksi hallitsijasuku. Maassa on valtavia sijoitusyhtiöitä ja erittäin rikkaita yksilöjä, mutta kukaan heistä ei toimi erillään saudihallinnosta. Sama kuin ajattelisi KHL:n olevan itsenäinen liiga, jolla ei ole mitään tekemistä Putinin kanssa, Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläänä vuosina 1994–1997 toiminut Shearer sanoo Ylelle.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Derek Shearerin mukaan Saudi-Arabian urheiluvalloitus tuntuu väkinäiseltä, koska maalla ei ole jalkapallo pois lukien omaa vahvaa urheilukulttuuria. Saudi-Arabia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1972. Maan naiset saivat luvan osallistua viiden renkaan kisoihin vasta vuodesta 2012.

– Esimerkiksi Suomesta on tullut vuosien varrella monia hienoja urheilijoita, jotka ovat osa suomalaista brändiä. Valitettavasti tilanne ei ole sama Saudi-Arabiassa. Maa on tuottanut muutamia huippujalkapalloilijoita, mutta ei voi sanoa, että maahan olisi syntynyt kovan luokan urheilijaliikettä, Shearer sanoo.

– Saudi-Arabian hallinto on ostanut valtaa urheilussa käyttämällä öljyrahojaan. Se on yksinkertaisesti väärin. Oikea tapa saada vaikutusvaltaa olisi tuottaa omia urheilijoita ja seuroja, ei ostaa jonkun toisen seuroja ja sarjoja.

Muutoksen aika?

Huolestuttaako Saudi-Arabian kyseenalainen maine urheilupiirejä? Newcastlen fanit ottivat uutiset uusista saudiomistajistaan riemuiten vastaan lokakuussa 2021 (siirryt toiseen palveluun). Osa kannattajista saapui kotistadionilleen St James Parkille pukeutuneena saudiarabialaisiin päähineisiin. Stadionin edustalla liehui Saudi-Arabian lippuja.

– Newcastlen edellisen omistajan Mike Ashleyn ei olisi pitänyt olla lähelläkään mitään jalkapalloseuraa. Jos lähtökohta on tuo ja vaihtoehtona on käsittämätön määrä rahaa... Monet Newcastlen fanit sanovat ansaitsevansa paikkansa auringossa vuosia kestäneen surkean omistajasuhteen jälkeen, David Webber kertoo.

– Samalla sysätään kuitenkin sivuun kaikki kysymykset moraalista ja arvokkuudesta. Sillä se raha ei tule tyhjästä.

Professori Derek Shearer uskoo parempaan tulevaisuuteen. Kansainväliset Black lives matter - ja Me too -liikkeet osoittivat, että urheilijat ovat nykypäivinä valmiimpia ja halukkaampia ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Samalla urheilua itseään on katsottu kriittisempien lasien läpi.

Professori Derek Shearer: Urheilu on menossa kohti tervettä muutosta

Mediatietojen mukaan jalkapallon supertähdet Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo kieltäytyivät viime vuonna miljoonien eurojen yhteistyösopimuksista (siirryt toiseen palveluun), joiden myötä huippupelaajien haluttiin markkinoivan Saudi-Arabiaa maailmalle.

Golfin lajilegenda Phil Mickelson joutui urheiluväen hylkimäksi kerrottuaan aikovansa pelata Saudi-Arabian suunnittelemassa rahakkaassa Super Golf Leaguessa (sittemmin kiertueen nimeksi on vaihdettu LIV Golf Invitational Series). Mickelson kutsui elämäkerrassaan saudeja pelottaviksi ja murhanhimoisiksi, mutta sanoi uuden ökykiertueen olevan hyvä keino panna lajia hallitseva PGA-kiertue koville.

Kuusinkertaisen major-voittajan halventavat kommentit ja suunnitelmat osallistua saudikiertueelle keräsivät kovaa kritiikkiä. Golfin yksinäisimmäksi mieheksi nimetty Mickelson menetti merkittäviä sponsoreitaan (siirryt toiseen palveluun).

– Ihan viime aikoihin saakka urheilussa ei ollut mitään standardeja. Kaikki likainen raha hyväksyttiin. Nyt urheilumaailma vastaa Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle kovin keinoin. Se vaikuttaa myös siihen, mitä Saudi-Arabia voi tehdä. Muutos on tapahtumassa, mutta koska raha ja urheilu kulkevat käsi kädessä, siitä ei tule helppo, Shearer sanoo.

Brittitohtori David Webber yllättyi monen kollegansa tavoin, että urheilumaailman reaktio Venäjän hyökkäykseen oli niinkin voimakas. Hän toivoo, ettei urheilumaailma sorru kaksinaismoraaliin, vaan uskaltaa panna vastaan muillekin kuin venäläisille rahoittajille.

– Kun jalkapalloilijat polvistuivat pari vuotta sitten osana Black lives matter -liikettä, (Iso-Britannian pääministeri) Boris Johnson kommentoi, että politiikka ja urheilu tulisi pitää erillään. Ukrainan sodan myötä kaikki muuttui. Se voi tuntua erikoiselta pelaajista, jotka ovat aiemmin osoittaneet solidaarisuutta joillekin ja saaneet sakot, Webber sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Hän nostaa esiin Sveitsin albanitaustaiset maajoukkuetähdet Granit Xhakan ja Xherdan Shaqirin sekä näiden kotkatuuletukset vuoden 2018 MM-kisoissa. Kaksikko tuuletti maalejaan MM-ottelussa Serbiaa vastaan muodostamalla käsillään Albanian kansallisena symbolina pidetyn kaksipäisen kotkan. Fifa lätkäisi pelaajille noin 9 000 euron sakot.

– Tai jos mietitään Hamza Choudhurya kietoutuneena Palestiinan lippuun FA Cupin finaalin jälkeen keväällä 2021 ja siitä syntynyttä meteliä. Mielestäni ihmisillä on oikeus kysyä, missä on solidaarisuus muita kohtaan. Meidän pitäisi osoittaa solidaarisuutta aina, kun jossain koetaan sortoa tai syrjintää. Tai kun valtion suvereniteettia loukataan.

Webberin mukaan katseet voi hyvin suunnata urheilupäättäjistä valtiotason toimijoihin kuten Boris Johnsonin hallitukseen.

– Jemenin sota on ollut hirvittävä. Satoja tuhansia ihmisiä on kuollut, joukossa valtavasti lapsia. Ihmisiä on kuollut brittipommeihin, joita Iso-Britannia on myynyt Saudi-Arabialle. Silti valtio ei kysy itseltään moraalisia kysymyksiä liittyen sen suhteisiin Lähi-idässä. Joten Valioliigakin voi vedota siihen – jos hallitus ei välitä tästä, miksi meidän pitäisi?

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Diktaattorivaltiot ja yksinvallat ovat käyttäneet pitkään urheilua tukeakseen poliittisia tavoitteitaan. Heidän rahansa on kelvannut ja kelpaa edelleen, koska kansainväliseen huippu-urheiluun käytettävät summat kasvavat kasvamistaan.

– 25 vuotta sitten riitti, että jalkapalloseuran omistajat ovat multimiljonäärejä. Nyt on oltava miljardööri, jos haluaa omistaa huippuseuran. Se johtaa vain yhteen suuntaan. Kaikkien on yritettävä haalia niin paljon rahaa kuin mahdollista, Webber sanoo.

– Tästä on tullut kuin Monopoli-peliä, jossa rikkaat ostelevat seuroja. Jalkapallo on kansan peli. Miljardit ihmiset ympäri maailman katsovat ja pelaavat sitä. Lajin ei pitäisi olla vain muutaman poikkeuksellisen rikkaan yksilön käsissä. Etenkään kun puhutaan ihmisoikeuksia rikkovasta valtiosta kuten Saudi-Arabiasta.

Valioliigassa on nähty viime vuosikymmeninä venäläisten oligarkkien esiinmarssia, rikkaita pohjoisamerikkalaisomistajia, kiinalaisia sijoittajia ja Lähi-idän valtioiden suursatsauksia. Webberin mukaan rahan varaan rakennettu korttitalo kestää venäläisen rahan poistumisen, mutta jos aletaan kieltäytyä muista kyseenalaisista sijoituksista, koko rakennelma uhkaa sortua.

Yhtälö on ristiriitainen: rahan valta kasvaa, mutta niin myös paine toimia eettisesti oikein. Vastattavana on iso joukko kipeitä kysymyksiä.

– Millaisia suhteita urheilun kattojärjestöillä ja seuroilla on? Pitäisikö yhteisöillä ja kannattajilla olla suurin päätösvalta? Miten varmistamme, että ihmiset ja planeetta pannaan etusijalle tuottojen sijaan?

– Ne ovat valtavia kysymyksiä. Sen sijaan, että vastattaisiin niihin, on helpompaa ottaa kohteeksi pari oligarkkia, viedä näiden huvijahdit ja Lontoon-asunnot. Mutta isossa kuvassa se ei aiheuta muutosta, Webber sanoo.