Hyppää sisältöön

Kommentti: Pohjamudista nousseelle Ilvekselle koittaa nyt etsikkoaika – ongelma on, että se on samalla tehnyt Tapparasta paremman kuin vuosiin

Tappara ja Ilves eivät ole olleet samaan aikaan mitalipeleissä 21 vuoteen. Tamperelaisen unelman toteutuminen vaati heräämisen. Ilveksen nousu juontaa vuoteen 2017, Tapparan viime kevääseen, kirjoittaa Yle Urheilun uutispäällikkö Pekka Aalto.

Hattutempun tehnyt Antti Saarela huudatti Ilves-faneja joulukuussa Tampereen uuden areenan ensimmäisessä pelissä. Tapparan Joni Tuulolalla ei ollut hauskaa. Kuva: Tomi Hänninen

Molemmat tamperelaisseurat pelaavat SM-liigan välierissä ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001. Ilveksen nuoremmille kannattajille aukeaa lauantaina kokonaan uusi maailma. He ovat kuulleet vain tarinoita seuran suuruuden päivistä ja nähneet loputonta rämpimistä, mutta pääsevät nyt itse todistamaan mitalipelejä.

Keskiviikkona Tampereen areenalla purkautuivat vuosikymmenen patoutumat, kun Petri Kontiola läväytti kiekon Kärppien maalin yläkulmaan. Paikalla olleet muistavat hetken varmasti ikuisesti.

Ilves on ollut jo jonkin aikaa lennossa kaukalossa, katsomossa ja somessa. Nyt hype muuttui lihaksi.

Jalon pelin ystävät

Ilveksen uusi tuleminen alkoi runsaat viisi vuotta sitten. Pitkäaikainen pääomistaja Vincent Manngard väistyi 7.2.2017, mikä on vähintään yhtä iso päivä seuran historiassa kuin 6.4.2022.

Keulakuvaksi ryhtyi Risto Jalo, joka oli ollut pelastamassa Ilvestä jo 1999. Silloin hulluttelu oli johtanut vakaviin talousvaikeuksiin. Viisi vuotta sitten tilanne oli vieläkin täpärämpi, mutta omistajanvaihdoksen, osakeannin ja toimitusjohtajaksi lähteneen Jalon paluun myötä Ilves-väen toivo heräsi.

Jäällä kelkka kääntyi hämmästyttävän nopeasti, sillä heti kevään 2017 puolivälierissä Ilves oli hilkulla lyödä Tapparan laudalta. Kirvesleiri juhli lopulta ottelusarjan voittoa 4–3 ja eteni mestariksi asti.

Tuosta keväästä saakka on kuitenkin ollut selvää, että Ilves palaa SM-liigan kärkitaisteluun. Jos ei ennemmin, niin myöhemmin.

Yksi Jalon parhaista palkkauksista matkan varrella on ollut urheilupomo Timo Koskela, joka liittyi remmiin 2018. Ilves on ylipäätään ammattimaistunut huomattavasti.

Ilman koronan vaikutusta Ilveksen paluu mitalipeleihin olisi kenties nähty jo ennen tätä kautta, mutta enää sillä ei ole suurta väliä. Ilves-väki elää tässä ja nyt unelmaansa todeksi.

Hauska yksityiskohta on, että ratkaisevassa pelissä Ilveksen maalit iskivät Henrik Haapala ja Petri Kontiola, jotka tuikkivat aiemmin Tapparan tähtinä.

Kontiola nousi Tapparan kautta kansainvälisen tason sentteriksi ja Haapala voitti kirvespaidassa pistepörssin ja kaksi mestaruutta. Jälkimmäinen viimeisteli Tapparalle mestaruusmaalin 2016 HIFK:n verkkoon.

Moni oletti, että jos kaksikko joskus palaa Tampereelle, koti löytyy Tapparan kopista. Toisin kävi.

HPK:ssa loistaneen Kontiolan Ilves-sopimus julkaistiin viime kauden päätteeksi.

Jokerien KHL-taipaleen päätyttyä Tappara valitsi Otto Leskisen ja Veli-Matti Savinaisen ja sivuutti Haapalan. Päätöstä on paha moittia, sen verran hyvin Leskinen ja Savinainen ovat viime ajat pelanneet.

Se on kuitenkin varmaa, että Haapalan ja Kontiolan motivaatio on tapissa Ilves-paidassa.

Molempien suonissa virtaa ratkaisijan veri, aivan kuten seuran toimitusjohtajalla. Jalo palasi vuoden 1985 finaaleissa sairastuvalta kaukaloon ja niittasi TPS:n kumoon viidennessä koitoksessa. Nyt Kontiola ja Haapala loukkaantuivat Kärppiä vastaan, mutta palasivat ja ottivat sankarin roolin.

Tampereen Brind'Amour

Ilveksen dna:ssa on paljon samaa kuin Tapparassa jokunen vuosi sitten. Taktisia nyörejä vetelee Marko Ojanen, joka toimi pitkään Tapparan valmennuksessa. Ilves puolustaa keskustaa viimeiseen saakka, malttaa odottaa tilaisuuksiaan ja iskee tehokkaasti.

Ilveksen pääkäskijä Jouko Myrrä ammentaa tapparalaisesta traditiosta, jossa keskiössä on työnteko.

Entinen Tappara-junnu muistuttaa NHL-seura Carolinan luotsia Rod Brind'Amouria. Kuntosalilla päävalmentaja voi tarvittaessa näyttää, miten raudalle kerrotaan, kuka käskee. Kommenteissaan Myrrä on raa'an rehellinen, eikä mene kenenkään selän taakse piiloon. Hänellä on pelaajiensa aito arvostus.

Tapparan ykkösvalmentaja Jussi Tapola (vas.) on voittanut kaksi mestaruutta (2016, 2017). Ilves-kollega Jouko Myrrä pääsee nyt ensimmäistä kertaa mitalipeleihin pääluotsina. Kuva: Valtteri Kujansuu / Yle

Myrrä on ollut viime vuodet piikki Tapparan lihassa. Hänen päävalmentaja-aikanaan Ilves on voittanut Tapparaa vastaan keskinäiset pelit 12–4. Tapparalta kesti kymmenen ottelua lyödä Myrrän Ilves varsinaisella peliajalla.

Joissain otteluissa Tappara, joka on nyt pelannut historiallisesti yhdeksän kertaa putkeen mitaleista, on näyttänyt joukolta hölmöläisiä Ilvestä vastaan. Vasta viime peleissä Tappara on tajunnut, ettei valoa kannata kantaa säkillä sisään.

Väitän, että yksi Tapparan käsittämättömän menestysputken tärkein yksittäinen syy on paikalliskilpailijan uusi nousu. Ilman Ilveksen antamaa painetta Tappara tuskin olisi nykytasollaan.

Tappara ei halua antaa valtikkaa Ilvekselle, koska sen takaisin saaminen voi kestää kauan. Sitä voi kysyä vaikka Ilves-leiristä, kuinka vaikeaa on lyödä kaupungin ykkönen laudalta. Toistaiseksi Ilves on pystynyt siihen keskinäisissä peleissä, mutta ei lopputaulukossa tai pudotuspeleissä.

Molemmat joukkueet tekivät oikeat johtopäätökset vuodentakaisista Lukko-sarjoista. Raumalaiset urheilivat ensin Ilveksen kumoon ja sitten Tapparan. Se oli tarpeellinen herätys tamperelaisille, jotka eivät enää jää fysiikassa kenenkään jalkoihin.

Tapparan leirissä rytminmuutosta alleviivattiin vielä kapteeninvaihdoksella. Jukka Peltola vaihtui Otto Rauhalaan. Kyse ei ollut siitä, että mestaruusvuosien kippari Peltola olisi hoitanut hommansa huonosti. Päinvastoin, hän oli viime kauden pudotuspeleissä Tapparan paras kenttäpelaaja.

Vaihdos oli kaksinkertaisen mestariluotsin Jussi Tapolan signaali joukkueelle ja varsinkin sen nuoremmalle kaartille. Jotta menestys voi jatkua, ryhmä tarvitsee uusia vastuunkantajia. Tämä veto kuohutti, mutta tulokset puhuvat puolestaan.

Tappara on ollut parhaimmillaan parempi kuin vuosiin ja huonoimmillaankin voittava.

136 prosentin tehot

Tamperelaisten vertailussa Tapparalla on yksi verraton vahvuus Ilvekseen nähden. Kirvesryhmän erikoistilanteet olivat terästä Lukkoa vastaan. Alivoima oli 100-prosenttista ja ylivoima pyöri yli 36 pinnan teholla. Yhteislukema oli muhkea 136, kun Ilves ylsi vain 85:een.

Runkosarjassa ero oli toki paljon pienempi, mutta varsinkin alivoimalla Tappara on ollut Ilvestä tiiviimpi.

Ilves jyllää ennen kaikkea hurjalla hengellä ja pirullisella pelitavalla, joka tuottaa tasakentällisin.

Välierissä Tappara kohtaa KooKoon ja Ilves TPS:n. Tapparan kompastuskivet voivat olla suosikin paineet ja vastustajan huippuvireinen maalivahti Nick Malik. Kärppien kukistaminen rentouttaa Ilvestä sen verran, että TPS:n luulisi kaatuvan. Ilveksellä on kuuluisa momentum.

Kai tamperelainen toimittajakin saa toivoa Tapparan ja Ilveksen unelmafinaalia. Se on ainakin omalla kerran elämässä -listallani.

Lue myös: