Hyppää sisältöön

Lapsuutensa tragediasta kertonut Miia Sillman sai kiven sydämeltään ja huomasi, miten Suomi on muuttunut paremmaksi – "Enää ei ole mitään salattavaa"

Seitsenottelija Miia Sillman, 26, pelkäsi vuosia, ettei kukaan uskoisi häntä. Kun hän marraskuussa kertoi joutuneensa lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ihmisten antama tuki jätti sanattomaksi.

– Pelkäsin, että huudan tyhjälle metsälle, eikä kukaan kuule. Sellaista se oli vuosia.

Miia Sillmanin, 26, elämää varjosti pitkään taakka, josta hän puhui ensimmäisen kerran julkisesti marraskuussa. Tuolloin seitsenottelija kertoi Urheilulehdelle (siirryt toiseen palveluun) joutuneensa lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Sillman oli yksi asianomistajista tunnettua ravivalmentajaa Erkki-Pekka Mäkistä koskevassa oikeuskäsittelyssä. Mäkinen tuomittiin viime kesänä 4,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista.

Oikeuskäsittelyn ja tuomion myötä Sillman koki viimein, että häntä ja muita uhreja uskottiin. Se ja halu auttaa muita saman kokeneita johtivat siihen, että Sillman kertoi lapsuutensa tapahtumista mediassa.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin hän sanoo avoimuuden muuttaneen elämänsä.

– Tuntuu, että järkyttävän iso apina putosi selästä. Oli paljon helpompi hengittää, kun ei tarvinnut elää yksin sen asian kanssa, Sillman kertoo Yle Urheilulle.

– Enää ei ole mitään salattavaa.

Jutun julkaisun jälkeen tutut ja tuntemattomat kiittivät Sillmania rohkeudesta puhua tärkeästä mutta vaietusta aiheesta. Urheilija kuvailee 99 prosenttia saamastaan palautteesta mieltä ylentäväksi.

– Kun huomasin, millaista tukea sain, tiesin heti, että olisin voinut puhua tästä jo aiemmin. Ei ole tarvinnut pelätä, että tulee lynkatuksi.

Miia Sillman: "Oli todellakin oikein puhua"

Sillmanin mukaan hän on saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet samaa – niin naisilta kuin miehiltä. Monille urheilija on ollut ensimmäinen ihminen, jolle he ovat pystyneet kertomaan tapahtuneesta.

– Olen ollut näille ihmisille mahdollisesti linkki siihen, että he pystyisivät puhumaan asiasta jonkun läheisensä kanssa. Se on ollut huojentavaa.

Viestit kertovat myös, millainen pelon ja häpeän tunnelma seksuaalirikosten uhrien keskuudessa vallitsee. Sitä ilmapiiriä Sillman on rikkonut ja nähnyt samalla, että yhteiskunta on kehittynyt pienin askelin parempaan suuntaan.

– Useampi minulle kirjoittanut ihminen kertoi omien kokemustensa olleen 80- tai 90-luvulta. Niille asioille ei tietysti voi enää mitään. He kantavat loppuelämänsä mukanaan niitä tapahtumia ja sitä, etteivät ole saaneet itselleen oikeutta. Ajat olivat silloin erilaisia. Nykyään tällaiset asiat otetaan onneksi todella vakavasti.

Kun Sillman kertoi oman tarinansa, häntä lähestyivät ihmiset, jotka halusivat oppia ja ymmärtää.

– Olen käynyt todella hyviä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka eivät ole välttämättä niin tietoisia tällaisista asioista. On ollut hienoa, että olen pystynyt osaltani helpottamaan asioista puhumista.

Kaiken kokemansa jälkeen Sillman on oppinut olemaan itselleen armollisempi – niin urheilijana kuin ihmisenä. Kuva: Ghadi Boustani / Yle

Vastoinkäymisten hallikausi

Sillmanin viime kausi meni pilalle, kun menneisyyden painajaiset palasivat elämään kesän oikeudenkäynnissä. Jaksamisensa kanssa taistellut urheilija joutui toteamaan, että pitkäaikainen unelma, Tokion olympialaiset olivat mahdoton vuori kiivettäväksi. Olympiahaave siirtyi Pariisiin 2024.

Sillman sanoo olevansa kiitollinen ihmisille, jotka olivat hänen rinnallaan kesän vaikeina hetkinä. Suurimpana tukena olivat kihlattu Konsta Koskela, perheenjäsenet sekä treenikaveri ja hyvä ystävä Maria Huntington.

– Kävin myös akatemian kautta urheilupsykologilla purkamassa ajatuksiani. Kun menin sinne, hän ajatteli, että kävisimme läpi urheiluasioita. Sain sanottua, että nyt olisi tällainen juttu tulossa. Puimme asiaa koko syksyn ja kevään ja valmistauduimme oikeudenkäyntiin. Joka ikisellä ihmisellä vierelläni on ollut merkittävä rooli.

Alkavalla kaudella Sillmanin päätavoitteena ovat elokuussa järjestettävät Münchenin EM-kisat. Heinäkuun MM-kisat Yhdysvaltain yleisurheilumekassa Eugenessa tulevat lajinsa hallitsevalle Suomen mestarille liian aikaisin.

Sillman joutui jättämään talven hallikilpailut väliin selkävaivojen vuoksi. Ottelijan selässä havaittiin joulukuussa alkavaa rasitusosteopatiaa eli murtuman esiastetta ja pientä pullistumaa.

– Katselin kotoa sitten kisoja, joissa minun piti itse olla. Hain niistä motivaatiota ja voimaa kesään. Nyt alkaa olla olo, että tämä on voitettu. Tiedän, mistä selkä saattaa ärtyä ja osaan ottaa sen harjoittelussa huomioon.

Sillman havittelee kuluvalla kaudella onnistumista Münchenin EM-kisoista, jotka ovat monen suomalaisyleisurheilijan päätavoite. Kuva: Arash Matin / Yle

Takavuosina kunnianhimoinen persoona olisi voinut ottaa vastoinkäymiset raskaammin, mutta kaiken kokemansa jälkeen Sillman on oppinut olemaan itselleen suopeampi.

– Urheilemisen on oltava jämäkkää, mutta lapsenomaisen ilon pitää säilyä. Olen yrittänyt pitää siitä kiinni, vaikka olisi vaikeampaa. Valmentajanikin (Mika Vakkuri) painottaa, ettei saa mennä liian vakavaksi. Se on itselle hyvä muistutus, että tämä on vain urheilua, vaikka onkin iso osa elämäämme.

Sillman on ilokseen huomannut saavansa armollisuutta myös muilta.

– Kun sain kerrottua tarinani, se herätti ihmisiä ympärilläni ymmärtämään, ettei kannata tuijottaa liian sokeasti, mitä kentällä tapahtuu. Emme koskaan tiedä, mitä kenenkin elämässä on menossa.

– Meidän tulee kohdella jokaista ihmistä kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Itsellänikin on joskus siinä tekemistä, mutta yritän muistaa, etteivät peruskäytöstavat ja ystävällisyys maksa mitään.

Hoitajien puolella

Sillman opiskelee urheilu-uransa ohella kätilöksi. Opinnoista on jäljellä harjoitteluja, joita hän aikoo suorittaa näillä näkymin ensi syksynä.

Kuten monia terveydenhoidon työntekijöitä, myös Sillmania on painanut huoli alan tulevaisuudesta. Hän kirjoitti viime kuussa Twitterissä hoitajien oikeuksien polkemisen sammuttavan sisäistä liekkiään työtä kohtaan.

– On ollut huolestuttavaa nähdä, että hoitajien oikeuksia viedään pikkuhiljaa. Seurailin keskustelua rokotepakon ympärillä, kun alalta lähti aika paljon hoitajia. Itse kannatan lähtökohtaisesti, että jokaisella ihmisellä olisi oikeus päättää omasta kehostaan, Sillman sanoo.

– Sosiaali- ja terveysala on ollut paljon uutisissa negatiivisessa sävyssä. Olen vähän pelännyt, mikä enää houkuttelee uusia ihmisiä alalle.

Miia Sillman aikoo jatkaa kätilöopintojaan harjoittelujen merkeissä ensi syksynä. Nyt fokus on alkavassa yleisurheilukaudessa. Kuva: Ghadi Boustani / Yle

Sillman korostaa opiskelevansa kätilöksi kovalla motivaatiolla, vaikka on nostanut esiin alan kipupisteitä.

– Twiittini jälkeen muutama ihminen kirjoitti, että jos nyt kaduttaa opiskelu, kannattaisiko vaihtaa alaa. Painotan, ettei tämä ollut mikään henkilökohtainen juttuni, vaan monia muitakin koskettava asia.

Terveydenhoitohenkilökunnan työkuormituksesta on puhuttu koronapandemian varjostamina vuosina paljon, mutta Sillmanin mukaan tilanne on ollut kestämätön jo pidempään.

– On puhuttu, että tässä on katastrofin ainekset ja potilasturvallisuus on vaarantunut. Olen keskustellut hoitajien kanssa, jotka ovat olleet vuosikausia alalla. Merkit ovat olleet ilmassa kauan ennen tätä, mutta nyt niihin on jälleen kerran herätty.

Sillman toivoisi, että päättäjät osoittaisivat arvostavansa alaa panostamalla muun muassa potilasturvallisuuden parantamiseen ja riittävän hoitajamäärän takaamiseen. Siten tulevaisuudennäkymät olisivat valoisammat, kun seitsenottelija valmistuu aikanaan unelma-ammattiinsa.

Ihmisten parissa viihtyvälle Sillmanille on selvää, miksi kätilön työ tuntuu oikealta.

– Urheilussa voi näyttää potentiaalinsa ja saada adrenaliinipiikkejä. Tämä on ala, josta saan samankaltaisia fiiliksiä. Saan olla todistamassa uuden elämän syntymistä ja auttamassa perheitä. Se on mieletön hetki.

Lue myös: