Hyppää sisältöön

Suomen painitähti Konsta Mäenpää tuskaili, kun hänen olisi pitänyt laihduttaa 10 kiloa – päätti tehdä rohkean ratkaisun, joka tuotti heti tulosta

Konsta Mäenpään tarina on oiva esimerkki siitä, kuinka tärkeää on saada pidettyä lapset urheiluseuroissa mukana teini-iän myllerryksessä. Mäenpään matka aikuisten arvokisamitalistiksi on täynnä yllättäviä käänteitä.

Konsta Mäenpää saa syödä paljon, että paino riittää raskaan sarjan köriläitä vastaan. Kuva: Lehtikuva

Konsta Mäenpää, 24, nappasi maaliskuussa Budapestissa monien yllätykseksi kreikkalais-roomalaisen painin alle 130-kiloisten EM-pronssia. Edelliset raskaansarjan mitalimiehet ovat vuodelta 2006 Juha Ahokas ja vuodelta 1952 Tauno Kovanen, joten ihan jokavuotisia eivät ole olleet nämä isojen miesten saavutukset.

Konsta Mäenpään matka aikuisten arvokisamitalistiksi on ollut täynnä yllättäviä käänteitä. Pieni poika kun painiskeli pitkään salilla lähinnä jonon jatkona ja kasan alimmaisena. Nuoruutensa Mäenpää vietti Ilmajoella Koskenkorvan kylässä, viinatehtaan liepeillä. Paikallisen Superpesisseuran juniorijoukkueet nauttivat jokerimörssärin palveluksista vielä yläkouluiässä, mutta "Kossussa" pelaaminen ei sammuttanut sitä janoa, mitä hän urheilusta haki.

Yksilöurheilu antoi henkilökohtaisen vastuun voiton ja tappion välille, ja se oli lopulta isoin kiihoke.

Paini kulki Mäenpään mukana jo pikkupojasta saakka – oltiinhan Ilmajoella, jossa kylän lapset käyvät suurella prosentilla lajia ainakin kokeilemassa. Ongelmiakin matkan varrella oli ja vanhemmat, Outi ja Juha,joutuivat olemaan aika ajoin tiukkana.

– En tiedä, voiko tätä enää nykypäivänä sanoa, mutta minua on viety ihan oikeasti korvasta kiskoen painikämpälle. Nykyään olen erittäin kiitollinen omille vanhemmilleni, että kasvatustyyliin kuului joskus fyysisiäkin elementtejä, Mäenpää naureskelee.

Marko Yli-Hannuksela antaa vuonna 2015 ohjeita Konsta Mäenpäälle. Kuva: Konsta Mäenpään arkisto

Syksyllä 2008 Mäenpään ollessa 11 vuoden iässä Seppo Yli-Hannuksela otti ison poikalauman valmennusvastuulleen. Velhon tavoitteena oli viedä Marko Yli-Hannukselan ja Jarkko Ala-Huikun jälkeen ikäpolvien kolmas aalto maailman huipulle.

Valmennuspuolella Yli-Hannuksela on Mäenpään kehitysuralla jättimäinen ja ehdottomasti suurin yksittäinen tekijä. Ennen kaikkea vaikea murrosikä, jolloin nuoret urokset kipuilevat kukin tavallaan ja sakki on pyrittävä pitämään painisalilla, hoitui Sepon jämäkällä auktoriteetilla.

– Konsta oli sellainen pieni ja pyöreä poika, jonka fyysinen kehitys tuli vähän muita myöhemmin. Itse huomasin muutoksen murrosiän jälkeen. Hänestä tuli rohkea heittäjä, ja hän halusi heittää paljon hienoja laajakaarisia yliheittoja. 16 vuoden jälkeen alkoivat heittohalut toden teolla näkymään. Yleisesti ajatellen Konsta oli sen ryhmän vaatimattominta osaa pitkään ja hänen tarinansa alleviivaa sen, kuinka tärkeää on saada pidettyä lapset urheiluseurojen menossa mukana, Seppo Yli-Hannuksela kertaa.

Heittohalujen löydyttyä oli nuorten ikäluokkien vuoro. Menestystä alkoi tulla kotimaassa hyvinkin nopeasti ja Suomi-trikootkin puettiin päälle toiseksi viimeisenä juniorivuotena 2016. Jo silloin Mäenpää hautoi paukkua, jonka hän räjäyttäisi seuraavana suvena.

Nuorten ikäluokassa mitalikantaan

Alkuvuodesta 2017 Mäenpää kamppaili Arvi Savolaisen kanssa U20-ikäluokan 96-kiloisten edustuspaikasta. Keskinäisiä voittoja tuli puolin ja toisin, mutta Savolainen iski selvästi sinetin Dortmundin EM-edustukselle toukokuussa Bukarestin kansainvälisessä kilpailussa. Ilmajokisen mieli oli maassa, ja hän hakeutui kilpailun jälkeen Jarkko Ala-Huikun, ikäluokan päävalmentajan, juttusille.

– Jalat oli kuulemma Romaniassa aivan muusia, kun oli pitänyt lähes 10 kiloa laihduttaa. Konsta jutteli fiksuja ja sanoi ihan oikein, että nyt on siirryttävä lopullisesti sarjaa ylemmäs. Lupasin ehdottaa nuorta miestä saman tien valmennusvaliokunnalle raskaaseen sarjaan, kun ei ollut muita menijöitä, Ala-Huikku muistelee.

Seppo Yli-Hannukselan (vas.) suojatit ovat saavuttaneet kymmenen arvokisamitalia. Sekä Marko Yli-Hannuksela (toinen vas.), Jarkko Ala-Huikku että Konsta Mäenpää ovat kaikki aloittaneet EM-pronssilla. Kuva: Konsta Mäenpään arkisto

Lopulta Mäenpää päätettiin lähettää kisoihin, vaikka jokainen uusi edustaja maksoikin läjän euroja. U20-ikäluokan klassisen tyylin arvokisoja oli tahkottu seitsemän pitkää vuotta ilman yhtään mitalia. Saksassa tuli jättipotti. Arvi Savolaisen Euroopan mestaruus ja Toni Metsomäen pronssi tulivat myös osittain puskista, mutta yllättävin paukku oli Mäenpään raskaan sarjan pronssimitali, joka tuli loistavalla painilla.

Sama tahti jatkui viisi viikkoa myöhemmin Tampereen Pirkkahallissa ikäluokan MM-matolla. Mäenpää villitsi kotiyleisön, tyylitteli Seppo Yli-Hannukselan mainitsemia laajakaarisia heittoja ja tuuletti kilpailun päätteeksi jo toista pronssista mitalia. Hän oli noussut vuodessa täydestä tuntemattomuudesta ikäistensä maailman huipulle raskaimmassa sarjassa.

Kilot ongelmana

Polku ikäkausimitalistista aikuisten huipputasolle ei ole koskaan helppo. Ilmajokisen tapauksessa lisäongelmia tuotti aluksi paino. Viisari värähti pitkään vain 110–115 kilon kieppeille ja parinkymmenen kilon painoetu on yksinkertaisesti liikaa aikuisten sarjassa. Mäenpää huomasi nopeasti, että täysillä painoilla 130-kiloisissa operoineet vastustajat eivät enää inahtaneetkaan heittovalikoimaan.

– Syöminen on ollut raskasta puuhaa. Mutta ei se auta kuin lapata ekstramääriä ruokaa napaan, jos haluaa massaa lisää. Nyt on ehkä jo noin vuoden ajan ollut ihan hyvä tilanne painon kanssa, ja se alkaa riittämään.

Konsta Mäenpää tarjoili vuonna 2017 Tampereen MM-matolla komeita heittoja. Kuva: Marion Stein

Elopainon hilaaminen lähelle raskaan sarjan ylärajaa on ollut iso osa Mäenpään palapeliä. Nyt kun ollaan lähes täysillä painoilla, hän kykenee vastaamaan paremmin isojen jässiköiden kovaan työntämiseen pystypainissa ja hakemaan paremmin heittopaikkoja.

– Näen, että tämä oli hieno saavutus, ja hyvä, että tuli nyt jo. Mutta minulla on ollut jo kauan tavoitteena painia pitkä ura huipputasolla. Lukion jälkeen päätin katsoa tämän kortin, enkä hakenut minkäänlaisia jatko-opintoja. Uskoa ja tyydytystä tämä tuo tehtyihin päätöksiin, ja tulevaan harjoitteluun tuli tietysti lisää intoa. Edelleen tärkein asia on nauttia rakastamastani lajista vielä kauan ja saada sitä kautta lisää tuloksia, Mäenpää sanoo.

Vaikuttaa siltä, että suomalaisyleisölle tarjoillaan vielä monet kerrat Konsta Mäenpään laajakaarisia yliheittoja.

Mäenpää kilpailee viikonloppuna painin SM-kisoissa.

Vesa-Matti Savinen

Lue myös: