Hyppää sisältöön

Jääkiekkoilija Sakari Manninen oli nuorena "liian pieni" ja se pakotti hänet keksimään jotain uutta – yksi puhelu muutti Leijonien tähden uran

Kärsivällisyys on sana, joka kuvaa parhaiten Sakari Mannisen matkaa Leijonien ratkaisupelaajaksi. Mikael Granlundin varjoon juniorina jäänyt Manninen ei koskaan luovuttanut, vaan uskoi mahdollisuuksiinsa.

Leijonille useita tärkeitä otteluita ratkaissut ykkössentteri Sakari Manninen on jälleen suuressa roolissa, kun Suomi aloittaa MM-kotikisat perjantaina. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue kohtaa Norjan kello 20.20.

Matka nykyiseen asemaan on ollut pitkä ja Manniselta on vaadittu kärsivällisyyttä. Sana kärsivällisyys toistuu usein, kun Mannisesta keskustelee eri henkilöiden kanssa. Päähenkilö käyttää sanaa myös itse.

– Olen kulkenut pitkän matkan ja palkinto on tullut vähän myöhemmin kärsivällisyyden kautta. Olen jaksanut olla kärsivällinen, se on se suurin asia, Manninen sanoo Yle Urheilulle.

Taituri mätti 19-vuotiaana nuorten SM-sarjassa 62 (23+39) pistettä. Tie kovaan Kärppien vakiokokoonpanoon aukesi kuitenkin vasta kahden kauden jälkeen. Sekin tapahtui osin yllättäen, kun Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki soitti Hokkiin lainatulle sentterille kauden 2014–2015 alkumetreillä.

– Hän pyysi takaisin Kärppiin. Pelasin loppukauden Ivan Humlin ja Juha-Pekka Haatajan kanssa. Oli todella kivaa pelata kokeneiden ja hyvien pelaajien kanssa. Sain paljon oppia ja neuvoja. Se oli iso kasvunpaikka, mutta oli ylipäätään mahtava, että sain sen puhelinsoiton, Manninen sanoo.

Manninen iski 51 ottelussa 19 pistettä. Lopullinen läpimurto kansainvälisille kentille nähtiin HPK:ssa kahden seuraavan kauden aikana. 172-senttinen Manninen viimeisteli ensimmäisellä kaudella 31 ja toisella 40 pistettä.

Sakari Manninen murtautui SM-liigan huipulle Hämeenlinnan Pallokerhossa. Kuva: Tomi Hänninen

Hän pääsi jälkimmäisellä kaudella myös ensimmäistä kertaa aikuisten maajoukkueeseen.

– Sain pelata HPK:ssa isossa roolissa. Toisella kaudella siellä oli Pennasen Antti, joka oli todella hyvä valmentaja. Sain erilaista oppia ja kasvoin pelaajana ja henkisesti todella paljon, Manninen sanoo ja kehuu urallaan olleen useita huippuvalmentajia.

Mikael Granlundin varjossa

Manninen, 30, kasvoi huippukiekkoilijaksi ja Leijonien johtohahmoksi tutkan alla. Hän jäi nuorempana usein ikätoveriensa Mikael Granlundin ja Joonas Donskoin varjoon.

Haukiputaan Ahmoissa kiekkoilun aloittanut Manninen oli lahjakas ja taitava, mutta äärimmäisen pieni. Myöhemmin Kärppien junioreissa Mannista valmentanut Lauri Mikkola muistaa edelleen elävästi ensimmäisen kohtaamisen nuorukaisen kanssa.

Manninen oli mukana Janne Niinimaan kiekkokouluryhmässä, jossa Mikkola oli A-juniorina apuohjaajana.

– 92-ikäisten kiekkokoulussa oli yksi pienikokoinen jätkä ja ilopilleri, joka erottui muista luistelulla ja pelitaidoillaan. Hän erottui selvästi peli- ja syöttötaidoillaan, mitä muilta ei löytynyt, Mikkola sanoo Yle Urheilulle.

Mikkola näkee, että pieni koko toisaalta myös pakotti Mannisen kehittämään peliään.

– Se on toisaalta hänen vahvuutensa, että hän on nuorena joutunut pelaamaan peliä, eikä hän ole jyrännyt millään fyysisellä ominaisuudella missään vaiheessa. Hän on koko ajan joutunut keksimään keinoja, miten edetä pelissä ja miten rakentaa peliä.

Nuorempana Sakari Manninen jäi isompien pelaajien jalkoihin. Kuva SM-liigan ottelusta Bluesia vastaan, jossa Manninen kamppailee Kai Kantolan kanssa. Kuva: Matti Raivio/All Over Press

Mikkolan mukaan Mannista kohtaan riitti juniorivuosina aina epäilijöitä. Joka kerta ja vuosi Manninen kuitenkin nousi seuraavalle tasolle ja näytti epäilijöilleen. Sisukkuus, sinnikkyys ja armoton voitonnälkä näkyivät jo pikkupoikana.

– Hän pystyi kamppailemaan pienestä koosta huolimatta ja halu voittaa oli hirveän iso. Hän oli valmis laittamaan itsensä likoon joka pelissä, eikä hän koskaan luovuttanut. Tunteet kävivät kuumana, välillä tuli tappioita ja ne myös näkyivät pelin jälkeen hänen kasvoillaan pettymyksenä, Mikkola sanoo.

Pienen koon takia Manninen myöntää joutuneensa aina puristamaan itsestään maksimin irti. Se on toisaalta myös kehittänyt vuosien saatossa.

– Olen joutunut ennakoimaan peliä enemmän. Minut olisi helppo nostaa seinälle jos jäisin paikalleni, mutta yritän pysyä liikkeessä, saada vapaata tilaa, antaa syöttöjä ja lähteä heti liikkeelle, Manninen sanoo.

Nykyään Sakari Manninen pärjää fyysisissä väännöissä. Tässä hän kamppailee Pekingin olympialaisissa Ruotsin Jonathan Pudasta vastaan. Kuva: David McIntyre/Penta Press/Shutterstock/All Over Press

Oppia kaksinkamppailuihin Manninen on kertonut saaneensa muun muassa Teemu Hartikaiselta ja Markus Granlundilta, joiden kanssa hän pelasi samassa KHL-joukkueessa Ufassa.

Varsinkin isokokoinen Hartikainen on loistava suojaamaan kiekkoa.

– Se on paljon jalkojen, selän ja kiekon laittamista sellaisiin asentoihin, että pystyy kontrolloimaan tilannetta. Paljon on myös kyse tilanteen ennakoimisesta. "Mane" on siinä paljon kehittynyt. Se on ehdottomasti iso osa-alue, jossa hän on parantanut peliään, Hartikainen kehuu.

Tulosta ratkaisevilla hetkillä

30-vuotias Manninen on ollut voittamassa Leijonille olympia- ja MM-kultaa tärkeässä roolissa ykkösketjun sentterinä. Manninen on kantanut vastuuta ja noussut esiin ratkaisevilla hetkillä.

Pekingin olympialaisissa Manninen iski vähämaalisen välieräkamppailun voittomaalin Slovakian verkkoon. MM-puolivälierässä Bratislavassa Suomen turnaus oli niin ikään hiuskarvan varassa jatkoajalla ennakkosuosikki Ruotsia vastaan, mutta Mannisen laukaus vei Suomen välieriin.

Manninen iski Suomelle 6–5-maalin MM-puolivälierässä Ruotsia vastaan vuonna 2019. Kuva: Getty Images

Urallaan myös Suomen mestaruuden vuonna 2015 voittanut Manninen on saavuttanut ja voittanut käytännössä kaiken Euroopassa.

Näin jälkikäteen hän ei ainakaan myönnä, että olisi halunnut jossain vaiheessa edetä urallaan nopeammin. Myöskään usko ei ole ollut koetuksella.

– Silloin nuorempana oli ja on yhä tänäkin päivänä ylipäätään hauskaa tehdä töitä jääkiekon eteen. Tämä on myös joukkuelaji, jossa on mukavaa yhdessäoloa, viihdyn niin hyvin. Tämä on tuntunut niin hyvältä ja hauskalta, että se on helpottanut kärsivällisyyttä.

Manninen ymmärsi viimeistään 17–18-vuotiaana, että hän haluaa antaa kaikkensa lajille ja kehittyä ammattilaiskiekkoilijaksi.

– Kävin silloin kesätöissä, jotta sain kesäksi vähän rahaa. Nuorena poikana oli kiva mennä töistä kotiin ja harjoituksiin. Se antoi perspektiiviä: pidän tästä niin paljon, että olisi mahtavaa saada jääkiekosta ammatti. Se on myös auttanut pysymään kärsivällisenä. En ole missään vaiheessa luovuttanut tai ajatellut, että ei tästä tullutkaan mitään.

Tuo asenne on paistanut myös Leijonista viime vuosina. Vaikka joukkue joutuisi tappiolle, pelaajat harvoin panikoivat tai muuttavat mitään. He uskovat, että oma juttu kantaa.

Ja aika usein on kantanutkin. Nyt Suomella ja Mannisella on mahdollisuus saada palkintokaappiin MM-kullan ja olympiakullan lisäksi harvinaisempi saavutus – maailmanmestaruus kotiyleisön edessä.

– Totta kai MM-kulta maistuisi erittäin hyvältä. Kotikisat, ne ovat niin ainutlaatuiset. Aina kun pelataan jostain suuresta, haluan voittaa. En mieti sitä liikaa, mutta tiedän, että se on siellä. Sitä kohti mennään, mutta ei aleta liikaa miettimään sitä nyt, Manninen sanoo.

Manninen pääsi suutelemaan maailmanmestaruuspokaalia vuoden 2019 MM-kisojen päätteeksi. Kuva: EPA-EFE/All Over Press

Lue myös: