Hyppää sisältöön

Olympiakesä oli moukarimies Aaron Kankaalle opettavainen, turhauttava ja ärsyttävä – enää hän ei hae yksittäistä kuntopiikkiä

Moukarinheittäjä Aaron Kangas ymmärsi epäonnistuneen viime kauden jälkeen, ettei kaikki menekään vain helposti omalla painollaan eteenpäin.

Aaron Kangas on hymyä täynnä uuden kauden kynnyksellä. Kuva: Jouko Tapper

Kankaanpään urheilukeskuksessa näyttää olevan melkein kaikkea, mitä urheilija vain voi toivoa. On kunnostettu uimahalli, remontin keskellä oleva liikuntahalli, hiihtolatu, pesäpallokenttiä, jalkapalloviheriö, yleisurheilustadion ja kaiken kruununa erillinen pitkien heittojen hiekkakenttä. Paikalla on rauhallista, joten moukarinheiton maailman kärkeä toissakesänä hätyytellyt Aaron Kangas saa tehdä harjoituksensa täysin omaan tahtiin.

– Tänään tuulee vihdoin myötäiseen. Vaikka ei tuuli jämerään välineeseen niin paljon vaikuta, heittäjä kyllä tuntee kovan vastatuulen, tokaisee Aaron Kankaan isä ja valmentaja Jarmo Kangas.

– Tasaisesti harjoituskausi on mennyt. Yksi lyhyt leiri jäi väliin sairastumisen takia, mutta ei ole ollut isompia murheita. Kun lämpöä tulee vähän lisää, alkaa heitotkin pidentyä, vastaa Aaron itse.

Tokion olympiakesään odotukset olivat Kankaiden perheessä isot. Kausi 2020 oli Aaronille todellinen läpimurto. Silloin moukari lensi omiin henkilökohtaisiin ennätyslukemiin 79,05 ja kisojen keskiarvo oli hienot 76,54 metriä.

Tärkeä olympiakesä oli lähes täysin päinvastainen. Paras heitto tuli jo kauden alussa (76,85) ja se lupasi paljon enemmän. Silti lähes jokaisessa kisassa moukarikaaret jäivät parhaimmillaankin vain 73 metrin paremmalle puolelle.

– Se oli pelkkää turhautumista. Oli ärsyttävää treenata, kun moukari ei lentänyt mihinkään. Ei tehnyt myöskään mieli mennä kisoihin, mutta oli pakko. Oli pakko yrittää, Kangas summaa.

Kangas haki tarvittavia metrejä päästäkseen olympirankingin kautta Tokioon ja tahti oli tiukka.

– Kausi lähti huonosti käyntiin ja oli vaikea nousta. Vaikka puhutaan vain kuukaudesta, se on urheilijalle lyhyt aika nostaa tasoa. Tulos piti saada nopeasti ulos, eikä se irronnut.

Mukana oli myös huonoa tuuria. Kunto oli vielä toukokuussa kauden avauksessa hyvä, mutta sen jälkeen rintarankaan tuli fasettilukko ja lisäksi jonkinlainen infektio. Ne olivat pieniä juttuja, mutta kun homma lähti kokonaan väärälle radalle, vaikutus oli suuri.

– Viime kesänä oppi, ettei tämä olekaan sellaista, että kaikki menee helposti, kuten silloin hyvän kauden aikana, vaan pitää treenata kovaa ja satsata täysillä.

Muutokset pieniä – vaikutukset suuria

Kesällä 2020 korona oli Suomessakin vielä suhteellisen tuore juttu. Kukaan ei yleisurheilukauden alla tiennyt varmaksi, mitä kisoja järjestetään ja mihin urheilijat voivat lähteä. Se oli Aaron Kankaalle sopiva asetelma.

– Vuoden 2020 kisat olivat kysymysmerkkejä koronan takia ja niihin mentiin treenimielessä. Silloin kulki. Viime kesään tuli odotuksiakin. Tulevan kauden kisoihin ei enää mennä hakemaan yksittäistä sarjaa. Minulle sopii, etten ajattele arvokisarajoja tai rankingeja ollenkaan. Menen kisaan treenimielessä niin, ettei satsata tai herkistellä, Kangas linjaa.

Epäonnistunutta kautta isä ja poika eivät jääneet liikaa pyörittelemään tai avaamaan.

– Ei sitä loppujen lopuksi kauheasti käyty läpi. Lähdettiin uuteen kauteen ja alettiin treenata.

Kuten useimmissa yleisurheilulajeissa, moukarinheitossakin suoritus pitäisi pystyä tekemään rennosti, mutta täysillä. Tehoja täytyy löytyä, mutta puristaa ei saa. Harjoituskaudelle Kangas ottikin syksyllä mukaan voimavalmentajan, Janne Kanervan.

– Loppujen lopuksi muutokset olivat pieniä, mutta lajivoimaa kehitettiin enemmän. Se on paremmalla tasolla kuin viime vuonna.

Aaron Kangas ei ole jäänyt paljoa pohdiskelemaan viime kautta. Kuva: Jouko Tapper

Moukarin superkesä

Nykyisin Kangas asuu Tampereella, mistä on tullut selkeä suomalaisen moukarinheiton keskus. Rinkilajit on keskitetty pääosin yhteen paikkaan ja siellä järjestetään myös kuukausittain maajoukkueleiritystä. Se oli Kankaallekin syy muuttaa Kankaanpäästä Tampereen seudulle.

– Siellä saa treenata yhdessä talven ajan, koska hallissa se on muuten pitkää puurtamista yksin. Samalla tulee pientä kilpailuasetelmaa ja saa toisten tekemisestä jotain myös itselle.

Aaron Kangas on seurannut ilolla moukarinheiton nousevaa käyrää Suomessa. Kuva: Jouko Tapper

Moukarinheitto näyttää suomalaisittain tällä hetkellä todella hyvältä. Sara Killinen ehti heittää jo rapakon takana oman ennätyksensä, kun kaari lensi yli 69 metriä.

Kamppailu Suomen ykkösnaisen paikasta onkin todennäköisesti kovaa. Krista Tervo heitti maaliskuussa Portugalissa uuden Suomen ennätyksen 74,40. Nuorten maailmanennätystä hallussaan pitävä Silja Kosonen täräytti viime vuonna moukarin lukemiin 73,43.

Yli 68 metrin naisia saattaa helposti olla Suomessa tulevana kesänä jopa viisi tai kuusi. Edessä ovat kahdet arvokisat, MM-kisat Eugenessa ja EM-kisat Münchenissä. Moukarinheitossa taso on molemmissa yhtä kova.

– Ehdottomasti naisten onnistumisista on etua meille kaikille. Parin vuoden aikana moukari on noussut selvästi ja moukariyhteisökin on vahvistunut. Kun tulee kovia heittoja, ihmiset kiinnostuvat enemmän.

Kankaan tähtäin on ehdottomasti molemmissa arvokisoissa, vaikka metriluvuista ei vielä puhutakaan. Oman kauden avauksensa Kangas heitti tutussa paikassa Kankaanpäässä sunnuntaina. Moukari kaarsi lukemiin 72,04. Se riitti neljänteen sijaan tiukassa kilpailussa. Voiton vei Aleksi Jaakkola, heitettyään 72,90.

Lue lisää:

.
.