Hyppää sisältöön

Kommentti: Jääkiekon MM-kisojen päänäyttämöltä puuttuu yksi merkittävä asia

Fanikatsomo on jokaisen jäähallin ja areenan sydän. Ilman sitä olo on välillä kuin sunnuntain kirkonmenoissa, kirjoittaa Jussi Paasi. 

Tampereen areenan vaisu tunnelma on ollut puheenaihe jääkiekon MM-kisoissa. Paikan päältä löytyy Suomen faneja, mutta äänekkäät kannustajat ovat harvassa. Kuva: Tomi Hänninen

Tampereen areenan puitteet ovat hulppeat. Mediakuutio on pinta-alaltaan ison omakotitalon kokoinen (196 neliömetriä) ja siinä on kolme miljoonaa lediä. Äänentoistolaitteista lähtee pauhua enemmän kuin riittävästi.

Jokaiselta istuimelta näkee pelin ja mediakuutionkin erinomaisesti. Ravitsemusliikkeissä tarjontaa löytyy yltäkylläisesti. Käytävät ovat paikoittain ahtaita, mutta oheispalvelut toimivat silti hyvin.

Yksi merkittävä asia areenasta MM-kisoissa puuttuu. Fanikatsomo.

Toki kaikki lauantain Itävalta-otteluunkin tulleet suomalaiset ovat Leijonien faneja, mutta tarkoitan nyt sitä, mistä Tapparan ja Ilveksen peleissä sai SM-liigakaudella nauttia. Silloin upouudessa areenassa oli se, mikä sinne kuuluu: fanien pyhättö. Seisomakatsomo.

Sinne pesiytyvät aina ne uskollisimmat ja äänekkäimmät kannattajat. He, jotka seisovat läpi ottelun. Kannustavat, laulavat, elävät joka hetki täysillä pelissä mukana. Ja saavat muut katsojat liekitettyä mukaan tunnelmaan.

Suomen pelien vaisuhko tunnelma on puhuttanut alkusarjapelien aikana.

MM-torikokous: Miksi yleisö on Leijonien peleissä niin hiljaa? 

Selitys taitaa olla varsin yksinkertainen. Niitä kuuluisia firmalipun saaneita ihmisiä on paikalla valtavasti.

Eikä siinä ole mitään pahaa. Olen suorastaan vaikuttunut erään MM-kisoissa jatkuvasti näkyvän yrityksen markkinoinnin nerokkuudesta. Minne tahansa hallissa käännät pääsi, näet kyseisen firman jakamia paitoja. Sama toistuu kaupungilla liikkuessa.

Yritykset ovat omalta osaltaan mahdollistamassa näitä kisoja. Siitä kiitos heille.

Tunnelmaa ei firmalipuilla kuitenkaan saa.

Tuttu näky Tampereen areenassa. Aalto kiertää, mutta sen jälkeen ihmiset ovat hiljaa. Kuva: Tomi Hänninen / Yle

Itävalta-ottelua seuratessani palasin ajatuksissani kolmen vuoden takaisiin tapahtumiin. Silloin Leijonat dominoi Slovakian MM-kaukalossa ja suomalaisfanit tekivät saman Kosicen hallin lehtereillä. Tuntui kuin olisi ollut Suomen kotipelissä.

Ero näihin kotikisoihin on ollut katsomon puolella hämmentävän suuri.

MM-kisojen päänäyttämön pitäisi Tampereella näyttää ja kuulostaa samalta kuin Tapparan ja Ilveksen otteluissa. Fanikatsomon ei tarvitsisi olla välttämättä edes kovin suuri. Siihen riittäisi toinen alakatsomon päädyistä. Muutama sata intohimoista kannattajaa.

Fanikatsomo pitäisi huolen läpi ottelun jatkuvasta huudosta ja saisi samalla firmalipulla peliin tulleet syttymään.

Tapparan pelien tunnelmaa moitittiin SM-liigan finaaleissa. Kirvesrintojen otteluissa oli kuitenkin äänekkäämpi ja parempi meininki kuin Leijonien alkusarjapeleissä. Ilveksen pudotuspeliotteluiden tunnelmaa ei moitittu. Ero MM-kisoihin on melkoinen.

Fanikatsomo on jokaisen jäähallin ja areenan sydän. Ilman sitä olo on välillä kuin sunnuntain kirkonmenoissa.

Toivoa sopii, että viimeistään ensi viikon torstain puolivälieräottelussa tunnelma katsomossa lähestyisi edes sitä Tapparan finaalimenoa. Itävalta-pelin lopulla tästä saatiin jo kelpo esimerkki, kun fanit näyttivät innostumisen merkkejä. Vuorohuuto ylä- ja alakatsomoiden välillä oli päätöserän puolessa välissä komeaa kuultavaa.

Sitä se olisi koko ajan, jos areenan toisessa päädyssä komeilisi fanikatsomo, johon liput on ostettu omalla rahalla. Silloin tosin lippujen hintojen pitäisi olla sen mukaisia. Ja se onkin sitten jo toisen kommentin paikka.

Lue myös:

.
.