Hyppää sisältöön

Leijonilla on vuosituhannen vanhin joukkue MM-kisoissa – asiantuntijalta rohkea povaus tulevaisuudesta ja lista potentiaalisista MM-nimistä

Suomen joukkue on 2000-luvun vanhin, ja myös Tampereen MM-turnauksen kokenein. Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen uskoo, että jossain vaiheessa edessä voi olla radikaalikin sukupolvenvaihdos.

Leijonilla on Tampereen turnauksessa keski-iältään koko 2000-luvun vanhin joukkue, ja ryhmä on myös ensimmäistä kertaa koko kisojen kokenein. Kuva: Tomi Hänninen

Leijonat on pelannut viime vuodet ilmiömäisen tuloksekasta jääkiekkoa, kun joukkue on ollut mukana kolmessa edellisessä arvokisafinaalissa. Joukkueen runko on kokenut, ja Tampereen MM-kisoissa ryhmä on 29,84 vuoden keski-iällään turnauksen kokenein.

Kaikki maalivahdit ja 11 kenttäpelaajaa ovat täyttäneet 30 vuotta, ja kuten alla oleva grafiikka osoittaa, ryhmä on Suomen koko 2000-luvun vanhin MM-joukkue. Pekingin olympiakultamitalisteja ryhmässä on 18, ja mestarivalmentaja Jukka Jalonen on luottanut tuttuihin, menestystä tuoneisiin pelaajiin.

– Lähtökohtaisesti on sanottava, että olympiakultapelaajia on aika vaikeaa dumpata pois. Ikärasismi ei kilpaurheiluun oikein sovi, ja joukkueessa on laatujätkiä yli neljä kentällistä. Jalonen luottaa tiettyihin juttuihin, mitä tulee voittamiseen, Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen toteaa.

– Tietenkin kaikki meistä olisivat varmaan halunneet nähdä nuorempaakin verta mukana, mutta tätä urheilu on. Kuvastaa hyvin maan laajuutta, että joukkueeseen on vaikeaa tunkeutua mukaan, vaikka olisi pelannut hyvin SM-liigassa tai Ruotsissa.

Esimerkiksi Lehkonen nostaa TPS:n paidassa loistavaa jälkeä tehneen ketjun Markus NurmiJuuso PärssinenMikael Pyyhtiä, joiden aika ei ollut ainakaan vielä. Nurmi pääsi lähelle, mutta kisapassi jäi leimaa vaille.

– Se dominointi, jota he liigassa esittivät, ei riittänyt vielä lähellekään. Tarvitaan vuosi tai kaksi renkaita lisää. On hieno tilanne, että on näin paljon laadukkaita pelaajia. Kyse ei ole nuorten sorsimisesta, vaan laatutekijöistä.

Kun lopputuloksen on nähnyt, on aina helppoa olla jälkiviisas valintojen suhteen. Viime vuosina Jalosen valinnoista ei juuri kritiikkiä ole tullut, kun tulosta on syntynyt.

– Pari miljoonaa suomalaista tykkää aina rakentaa omanlaisensa joukkueen, mutta homma muuttuu, kun on vastuussa valmentajan housuissa. En tiedä yhtään valmentajaa, joka olisi valinnut tietoisesti huonomman pelaajan tai joukkueen, Lehkonen naurahtaa.

Markus Nurmi, Juuso Pärssinen ja Mikael Pyyhtiä loistivat keväällä TPS:n paidassa, mutta kotikisojen joukkueeseen ei kukaan heistä mahtunut. Kuva: Tero Wester / AOP

Sukupolvenvaihdos väistämättä edessä

Joukkueen ikäpresidentti on 38-vuotias kapteeni Valtteri Filppula, joka hakee ensimmäisenä suomalaisena pääsyä kolmen kullan kerhoon Stanley Cupin ja olympiakullan jatkeeksi. 37-vuotias Marko Anttila ja kesäkuussa samaan ikään yltävä Juuso Hietanen ovat pelaajia, joita ei välttämättä enää maajoukkueessa näiden kisojen jälkeen nähdä.

Nuoruutta nyt jalkeilla olevassa ryhmässä edustavat kesällä 23 vuotta täyttävä Miro Heiskanen ja 24-vuotias Jere Innala. Lehkonen uskoo, että jossain vaiheessa eteen voi tulla tilanne, jossa MM-kisoissa nähdään lukuisia uusia pelaajia.

– Saattaa tulla sukupolvenvaihdos, jossa jopa reippaasti yli puolet joukkueesta on ensikertalaisia. Nämä ovat kovat kisat, joissa kokemuksella on merkitystä ja vuosirenkaita pitää olla.

– Suomi on positiivisten haasteiden edessä tulevina vuosina, ja on mielenkiintoista nähdä, miten sukupolvenvaihdos pystytään tuloksellisesti taittamaan. Menestyshullussa maassa vaade on kova, ja vain voittaminen kelpaa.

Lehkonen muistuttaa, että Suomi on pelannut hyviä kaksikymppisten kisoja, mutta sieltä hyppääminen MM-kisoihin kultamitalista pelaamaan on pitkän marinoimisen takana.

– Hyvin harva pelaaja pystyy ottamaan välittömästi johtavan roolin miesten kisoissa pois lukien ehkä Aleksander Barkovin, Sebastian Ahon ja Anton Lundellin tyyppiset poikkeusyksilöt.

Lehkonen puhuu olympiadista, jonka aikana pitäisi ottaa askeleet johtavaksi pelaajaksi aikuisten kaukalossa.

– Sen aikana olet voittava pelaaja SM-liigassa, pystyt tulemaan EHT-tasolle pelaamaan laatulätkää ja sitä kautta tulee ehkä ensimmäinen MM-kisakutsukin. Opit vaateet, päivität työkalujasi ja saat kokemuksen siitä, missä pitää olla parempi.

Aleksander Barkov debytoi MM-tasolla keväällä 2015 19-vuotiaana. Kahdeksassa pelissä hän keräsi tehot 4+3. Kuva: EPA/All Over Press

Kenestä uusia vastuunkantajia?

Parhaat nuoret pelaajat lähtevät jo varhain Pohjois-Amerikkaan, eikä heidän varaansa voi koskaan laskea MM-kisaspekulaatioissa mitään. Sentterikalusto esimerkiksi NHL:ssä on Barkovin, Ahon, Roope Hintzin, Lundellin ja kumppaneiden johdolla kovempi kuin koskaan, mutta Euroopassa tilanne ei ole aivan sama.

– Pärssinenkin lähtee Pohjois-Amerikkaan, ja siellä on kauhea määrä senttereitä. En löydä heitä yhtä paljon Euroopasta, ja syksyllä 27 vuotta täyttävä Hannes Björninen tulee kantamaan isoa ruutua tulevaisuudessa. Liigasta tulee mieleen ehkä Tapparan Patrik Virta, Lehkonen pohtii.

– Maalivahtiosasto on kunnossa. Puolustajista Ruotsissa on esimerkiksi Julius Honka, ja Vili Saarijärvi siirtyi Sveitsiin. Kiekollisia puolustajia meillä on, ja paljon hyvin erityylisiä laitureita, kuten Eemeli Suomea, Nurmea, Innalaa ja Eetu Liukasta.

Brynäsin paitaan ensi kaudeksi siirtyvälle Hannes Björniselle lienee luvassa vastuuta myös tulevina vuosina Leijonien keskikaistalla. Kuva: Tomi Hänninen

Tampereella pelataan myös ensi vuonna koti-MM-turnausta, ja Lehkosen mukaan se muuttaa hieman asiaa. Kokeneemmillekin pelaajille voi olla iso motivaattori kokea kotihuuma uudelleen heti ensi keväänä.

– Kyllähän se siellä kutittelee. Näen vain hyvänä asiana, että kokeneemmat haluavat rysäyttää vielä uudet kotikisat ja he näkevät kesän ja syksyn aikana sen kirkkaan valon kajastavan siellä. Mahdollisuuksia voittaa suuri pytty kotikisoissa tulee kuitenkin harvakseltaan.

Ketkä sitten voisivat nuoremmista pelaajista nousta mukaan kolkuttelemaan jo ensi vuoden kisajoukkueen ovia? Lehkonen kääntää katseensa Turkuun.

– Mikael Pyyhtiä tulee mieleen. Entä mikä on puolustaja Eemil Viron tilanne, palaako hän vielä Pohjois-Amerikasta takaisin? Tämäntyylisiltä pelaajilta odottaisin vielä yhtä superkautta liigassa ja läpimurtoa seuraaviin kotikisoihin.

"Toivon erittäin vahvaa SM-liigaa"

Eurooppalaista kiekkokenttää mullistaa merkittävästi KHL:n poistuminen kartalta siinä muodossa, jossa se on viimeisen 14 vuoden ajan tunnettu. Lehkonen odottaa ja toivoo vahvaa SM-liigaa, joka hyötyy Venäjältä vapautuneista huippupelaajista ja tarjoaa ponnahduslaudan myös Leijoniin.

– Tykkään tästä erittäin paljon. Välimatkat Suomessa ovat aika lyhyet, ja uskallan väittää, että vaikka pelataan 60 peliä runkosarjaa, seuroissa tullaan kiristämään välipäivien harjoittelua ja uskalletaan tehdä kehittäviä harjoituksia nuorten pelaajien kanssa.

– Kun nuoret pelaajat saavat vastuuta lisää, he myös kehittyvät. Kun TPS:n ykkösketjun kaltaisia pelaajia alkaa tulla entistä enemmän ja liiga pystyy heitä valmistamaan, se on hyväksi Suomen jääkiekolle.

Miro Heiskanen on Tampereen joukkueen kuopus. Mahdollisessa World Cup -ryhmässä hän olisi joukkueen tärkeimpiä avainpelaajia. Kuva: Tomi Hänninen / Yle

Oma tapauksensa on jääkiekon World Cup, joka on suunniteltu pelattavaksi seuraavan kerran kesken kauden helmikuussa 2024. Jalosen sopimus päävalmentajana kattaa ensi kauden, ja siinä on optio myös kaudesta 2023–2024.

Kun maailman parhaat aikanaan kokoontuvat, Leijonien keski-ikä on tuskin yhtä korkea kuin koti-MM-kisoissa. Valinnanvaraa huippupelaajista piisaa rutosti.

– Se onkin mielenkiintoinen pallomeri. Kun katsotaan johtavia pelaajiamme, miten he ovat pelanneet runkosarjassa ja pudotuspeleissä NHL:ssä, löydetään kuusi hyvää sentteriä, kuutisen ketjullista hyviä laitureita ja viisi paria erittäin laadukkaita puolustajia. Maalivahdeistakaan ei jää kiinni, Lehkonen luettelee.

– Jukkaa (Jalonen) kaivelee varmasti sisuskaluissa, ettei olympialaisissa päässyt mittelemään parhailla pelaajilla. Toivottavasti turnaus saataisiin aikaiseksi jo vuoden sisällä, sillä meillä on paljon pelaajia johtavissa rooleissa optimaalisessa iässä.

Jalosen joukkueissa hyvään ilmapiiriin on aina panostettu, ja pelaajat saavat tulla mukaan ilman paineita ykköspelaajan roolista.

– Kaveripiiri ikään kuin kokoontuu, ja esimerkiksi Barkovin tai Mikael Granlundin ei tarvitse olla ykköshevosia tai kantavia voimia. Jalosella on tietty pelitapa, johon pelaajat luottavat, ja pelaajia saadaan istutettua siihen yhtenä palikkana.

Lue myös:

.
.