Hyppää sisältöön

Kommentti: Epätodellinen näytelmä – Sanna Marinin lentosuukko, Kimi Räikkönen, tuomarifarssi, Leijonien sulaminen – ja kirouksen poistuminen

Jääkiekon MM-kisojen finaalista muodostui käsittämätön draama, jota kukaan paikalla ollut ei unohda koskaan, kirjoittaa Jussi Paasi. 

Sanna Marin kannusti Leijonia MM-finaalissa. Kuva: Lehtikuva

Berliinissä asunut ystäväni kertoi minulle jokunen vuosi sitten hersyvän tarinan.

Hän oli katsellut televisiosta Bundesliigan ottelua. Siis saksalaista jalkapalloa. En muista, ketä vastaan Bayern München pelasi, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska tarina kertoo Bayernista.

Pallo kulki likipitäen jokaisella joukkueen pelaajalla. Pitkän ja kauniin sommitelman päätteeksi peliväline löytyi vastustajan maalista. Television matalaääninen selostaja oli useamman sekunnin hiljaa ja tokaisi sitten:

– Ja. Bayern spielt Fußball.

Voiko sitä enää saksalaisemmin ilmaista. Bayern pelasi jalkapalloa. Sillä selostaja tietysti tarkoitti, että juuri tällaista jalkapallon pitää olla.

Miksikö kirjoitan Bayernista, vaikka kommentin aiheena on jääkiekon MM-finaali?

Siksi, että kahden erän ajan Kanada pelasi jääkiekkoa.

Vaahteralehtipaidat tekivät kaukalossa kaiken oikein. He olivat aggressiivisia, mutta tunne ei läikkynyt yli, kuten Pohjois-Amerikan joukkueilla usein tapaa käydä. Kanada oli kiekkovarma. Syötöt napsahtelivat joukkuetoverien lapoihin tarkasti.

Kanada paineisti Leijonia, esti hyökkäysten rakentelun, tai torppasi Suomen hyökkäykset viimeistään keskialueella. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Riskitöntä. Fiksua. Fyysistä. Taitavaa. Tehokasta. Ja Suomen näkökulmasta katsottuna tylyä.

Kanada pelasi jääkiekkoa.

Kotiyleisön ilonaiheet tulivat kahden erän ajan kaukalon ulkopuolelta. Ensin Sanna Marin poimittiin hallin mediakuutiolle. Marin lähetti lentosuukon. Ehkä yleisölle, ehkä Leijonille, ehkä molemmille. Mylvintä oli hurjaa. Muutama minuutti myöhemmin vielä kovemmat desibelit sai aikaan Kimi Räikkönen. Hän ei lähettänyt lentosuukkoja.

Kaikki silmäätekevät paikalla. Pöytä katettu sinivalkoisille kultajuhlille. Eihän Leijonat nyt voi tätä hävitä.

Jään tasolla mikään ei silti antanut syytä ajatella, että Leijonat pääsisi juhlimaan maailmanmestaruutta. Niin vahva Kanada oli. Johtomaali oli enemmän kuin ansaittu.

Kolmannen erän alussa Kanadan luja ote herpaantui hetkeksi. Se otti kolme huolimatonta jäähyä, ennen kuin erästä oli ehtinyt kulua viittä minuuttia. Ensimmäisen alivoiman Kanada vielä selvitti, mutta Leijonien kahden miehen ylivoimalla esiin astui tuttu kansallissankari.

Marinin ja Räikkösen saamat huudot ja aplodit olivat noin kymmenesosa siitä äänestä, minkä Mikael Granlund sai aikaan.

Mikael Granlund aloitti Leijonien ilotulituksen. Kuva: Lehtikuva

Kaksi ylivoimamaalia. Molemmat Granlundin lavasta. Kansa oli myyty.

Sen jälkeen Leijonat pelasi jääkiekkoa.

Maalin voima on jääkiekossa ihmeellinen asia. Suomen joukkue oli kaksi erää kaukalossa varovaisen ja epävarman oloinen. Syötöt eivät napsuneet lapoihin, maalipaikoissa hermoiltiin, kaksinkamppailuista Kanada poistui toistuvasti voittajana. Sama jatkui kolmannen erän alussa.

Mutta kun Granlund iski pelin tasoihin, hallissa aisti, että nyt tapahtuu suomalaisittain maireita asioita. Niin myös kävi.

Kun Joel Armia vei Suomen kahden maalin johtoon, yleisö näytti jo juhlivan lehtereillä maailmanmestaruutta.

Vielä mitä.

Jääkiekko on ihmeellinen peli.

Kanada tuli väkisin maalin päähän. Ja sitten väkisin tasoihin. Nyt oli Suomen vuoro menettää ote ja haparoida.

Kotikisojen kirous hiipi Tampereen areenaan.

Jukka Jalonen hämmästeli tuomarien toimintaa päätöserässä. Kuva: Tomi Hänninen

Pienen lisämausteensa Kanadan kiriin antoivat tuomarit, jotka panivat pillit taskuun kolmannen erän puolivälissä.

Mistään ei vihelletty jäähyjä. Ei mistään. Ei siis siitäkään, kun Miro Heiskanen sai karmean poikittaisen mailan niskaansa pari sekuntia ennen kuin Kanada iski toisen maalinsa. Jukka Jalonen haastoi tilanteen, jonka jälkeen alkoi tuomarien sekoilu.

Ensin tuomari kuulutti maalin hylätyksi. Kotiyleisö villiintyi. Sitten tuomari pyysikin nopeasti anteeksi virhettään ja kertoi, että tilanne tarkastetaan videolta. Videotarkistuksen jälkeen Kanadan maali hyväksyttiin.

Uskomaton jääkiekkonäytelmä olisi ollut täydellinen, jos jatkoerä pelattaisiin viidellä viittä vastaan. Mutta ei, jostain kumman syystä Kansainvälinen jääkiekkoliitto on päättänyt, että jatkoerässä ei pelata jääkiekkoa.

Kolmella kolmea vastaan pelaaminen ei ole jääkiekkoa. Tästä kirjoitin jo vuosi sitten ja uudelleen näiden kisojen aikana.

Draaman kaari oli maalattu lopulta sinivalkoisella siveltimellä. Jatkoajan sankariksi nousi Sakari Manninen, joka tyylitteli voittomaalin ylivoimalla.

Pienestä säröstä – siis jatkoerän pelaamisesta kolmella kolmea vastaan – huolimatta sunnuntain jääkiekkonäytelmä oli epätodellisen kaunis. Sen näki yleisöstäkin ratkaisun jälkeen. Katsomossa itkettiin, huudettiin, naurettiin, syleiltiin ventovieraita.

Leijonat mursi kotikisojen kirouksen tavalla, jota kukaan paikalla olleista ei unohda koskaan.

Tampereella pelattiin jääkiekkoa.

Suomen kapteeni Valtteri Filppula pääsi ensimmäisenä suomalaisena kolmen kullan klubiin. Hän on voittanut maailmanmestaruuden, olympiakullan ja Stanley Cupin. Kuva: CTK/All Over Press

Lue myös:

.
.