Hyppää sisältöön

Suomalaisten asenne antaa toivoa sotaa paenneelle ukrainalaisjuoksijalle Kateryna Karpiukille – "Olen onnellinen, että maailmassa on tällainen paikka"

Suomen yleisurheilukentillä nähdään kuluvana kesänä paljon ukrainalaisurheilijoita. Monet heistä majoittuvat ja harjoittelevat Pajulahdessa.

Pikajuoksija Kateryna Karpiuk tavoittelee paikkaa kesän arvokisoihin. Pajulahdessa tällä hetkellä harjoitteleva Karpiuk on edustanut Ukrainaa kaikissa arvokisoissa vuodesta 2017. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

– Kiitos Suomi.

Pikajuoksija Kateryna Karpiuk, 27, toistaa kyseisiä sanoja useita kertoja haastattelun aikana.

Kokenut arvokisakävijä on yksi noin kymmenestä ukrainalaisesta yleisurheilijasta, jotka asuvat ja harjoittelevat parhaillaan Pajulahden valmennuskeskuksessa Nastolassa.

Pajulahti ja sen omistava Urheiluopistosäätiö kustantavat kuluvana kesänä parinkymmenen ukrainalaisen majoituksen, ruokailun ja harjoittelun. Joukossa on urheilijoiden lisäksi valmentajia ja perheenjäseniä.

Useimmat heistä asuvat Pajulahdessa ainakin elokuun puoliväliin, mahdollisesti pidempäänkin riippuen, mitä Ukrainassa tapahtuu syksyllä. Monet kilpailevat kesällä Suomen yleisurheilukentillä ja tähtäävät kuluvan kauden arvokisoihin.

– Urheilu ei ole yhteiskunnasta riippumaton saareke. Pajulahdelle luonnollisin tapa auttaa nykytilanteessa on tukea Ukrainan urheilijoita, Pajulahden valmennuskeskuksen johtaja Tero Kuorikoski sanoo.

– Vaikka olemme urheilutoimija, olemme myös yritys, jolla on yritysvastuunsa. Jottei se jäisi juhlapuheiksi ja PowerPointille tehdyksi vastuullisuusohjelmaksi, sanat pitää elää todeksi. Tässä tuli hyvä mahdollisuus tehdä niin.

Yleisurheilijat Kateryna Karpiuk ja Dmytro Nikitin kertovat, mitä heille merkitsee harjoitella Suomessa. Kuvaus: Antti Lähteenmäki ja Pete Dhuy

Kateryna Karpiuk päätyi monen ukrainalaisurheilijan tavoin Pajulahteen virolaisen managerinsa Aivar Karotammin kautta. Karotamm työskentelee suomalaisista urheilijoista Senni Salmisen, Simo Lipsasen ja Sara Kuiviston kanssa.

Eugenessa järjestettäviin MM- ja Münchenin EM-kisoihin tähtäävä Karpiuk kehuu Pajulahden puitteita estoitta ja sanoo saavansa toivoa kohtaamiensa suomalaisten asenteesta.

– Suomalaiset ovat todella hyviä ja iloisia ihmisiä. He hymyilevät paljon. Kun näen heidän hymynsä, saan motivaatiota treeneihin.

– Tällainen apu on minulle äärimmäisen tärkeää. Asuminen ja matkustaminen Suomessa olisi urheilijapalkallani todella kallista. Nyt minulla on kaikki tarvitsemani harjoittelupuitteet näissä kauniissa maisemissa. Olen onnellinen, että maailmassa on paikka, jossa on hiljaista.

Pajulahden liikuntakeskuksessa asuu kuluvana kesänä parikymmentä ukrainalaista. Joukossa on urheilijoita ja heidän taustajoukkojaan. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Karpiukin kotikaupungissa Rivnessä pommitukset ja ilmahälytykset tekivät harjoittelusta mahdotonta. Pikajuoksija muistaa elävästi automatkan treenikentälle, kun tien lähellä räjähti.

– Katsoin epäuskoisena räjähdyksen aiheuttamaa tuhoa, haavoittuneita ja kuolleita ihmisiä. Ajoin autoa ja itkin.

Sittemmin tilanne Länsi-Ukrainan vajaan 250 000 asukkaan kaupungissa on mennyt parempaan suuntaan. Siviiliväestö on saanut olla viime kuukaudet rauhassa, mutta pelko on koko ajan läsnä. Rivne sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa, minkä lisäksi kaupungista lähetetään jatkuvasti sotilaita Itä-Ukrainan taistelualueille.

– Joka päivä kaupunkiimme saapuu kuolleiden sotilaiden arkkuja. Asukkaat menevät päivittäin kaupungin keskustaan muistotilaisuuksiin. Parhaan ystäväni veli kuoli idässä, Karpiuk sanoo.

Kun sota alkoi helmikuun lopussa, urheilu menetti merkityksensä. Karpiuk halusi vain olla perheensä lähellä.

Ukrainan presidentin Volodimir Zelenskyin sanat ovat motivoineet myös monia maan huippu-urheilijoita. Kuva: Ukrainian Presidency/Getty Images

Tokion olympialaisissa Ukrainan 4x400 metrin sekaviestijoukkueessa juossut urheilija harkitsi vakavissaan uransa lopettamista, kunnes kuuli presidentti Volodimir Zelenskyin sanat. Presidentti vetosi, että ukrainalaisten pitäisi pyrkiä jatkamaan elämäänsä ja töitään normaalisti, jottei yhteiskunta lakkaisi pyörimästä.

– Palasin harjoituksiin kaksi kuukautta sodan syttymisen jälkeen.

Enemmän kuin tulostavoite

Zelenskyin sanat vaikuttivat myös korkeushypyn nuorten arvokisamitalistiin Dmytro Nikitiniin. Hän haluaa urheilla voidakseen muistuttaa maailmaa, mitä Ukrainassa tapahtuu.

– Alussa oli vaikeaa edes ajatella urheilua. Nykyään ymmärrän, että on tärkeää päästä hyviin tuloksiin kentällä ja kunnioittaa siten Ukrainaa, paikkaa Münchenin EM-kisoihin tavoitteleva Nikitin, 22, sanoo.

Berdytshivin kaupungista Länsi-Ukrainasta tuleva korkeushyppääjä kertoo arvostavansa nykyisessä harjoitteluympäristössään etenkin luontoa ja mahdollisuutta treenata tarvittaessa hallissa.

– Saan lisää voimaa, kun ihmiset eri maista auttavat meitä ukrainalaisia harjoittamaan ammattiamme ja pitämään maamme tilannetta esillä.

Korkeushypyn nuorten MM- ja EM-hopeamitalisti Dmytro Nikitin tavoittelee pääsyä elokuussa järjestettäviin Münchenin EM-kisoihin, jonne tulosraja on 230. Nikitinin ennätys on vuonna 2017 hypätty 228. Sen jälkeen hän on kärsinyt loukkaantumisista. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

"Olen valmis lähtemään Itä-Ukrainaan"

Yleisurheilun ystävät saattavat tuntea Kateryna Karpiukin paremmin tyttönimellä Klymiuk, jolla hän kilpaili vielä ison osan viime vuodesta.

Syyskuussa 2021 pikajuoksija juhli häitään. Nyt hänen aviomiehensä toimii sotilaana eri puolilla Ukrainaa. Iso osa perheestä on jäänyt kotimaahan.

– Mietin heitä koko ajan, kuten sitä, miten etuoikeutetussa asemassa olen. Ei ole reilua, että ihmiset Itä-Ukrainassa ovat hengenvaarassa ilman ruokaa ja vettä, kun taas itse saan olla rauhassa. Aina kun juoksen, ajattelen sitä.

Karpiuk juoksi Ukrainan 4x400 metrin naisten viestijoukkueessa vuosien 2017 ja 2019 MM-kisoissa sekä vuoden 2018 EM-kisoissa. Hänen tavoitteenaan on edustaa maataan jälleen kuluvana kesänä Eugenen MM- ja Münchenin EM-näyttämöillä.

Samalla hän tiedostaa, että kaikki voi muuttua lyhyessäkin ajassa.

– On vaikeaa päättää, mikä on parasta minulle ja mikä on parasta Ukrainalle. Jos tilanne huononee selvästi ja presidentti kutsuu ihmiset sotimaan, olen valmis. Olen valmis päättämään juoksu-urani ja lähtemään maamme itäosiin.

Karpiukin ja ylipäänsä ukrainalaisten suurin toive on, ettei niin pitkälle tarvitsisi mennä. Pikajuoksija haaveilee rauhasta ja että hän voisi kutsua häntä auttaneet suomalaiset kylään kotikaupunkiinsa Rivneen.

– Meillä on iso talo, jossa voisimme pitää juhlat ja katsoa Euroviisuja.

Lue myös:

.
.