Hyppää sisältöön

"Mietin, onko enää järkeä jatkaa" – lähellä lopettamista ollut Oliver Helander kertoo onnettomuudesta, joka muutti kaiken

Yksittäisiä hirmuheittoja, hauras kroppa ja keihäsmaailman paras vauhtijuoksu. Oliver Helander näkee seuraavana luonnollisena askelenaan arvokisamitalin. Mutta kuka hän oikeastaan on?

"Wilma, onko sulla jotain vastausta?"

Oliver Helander nojaa taaksepäin tuolissaan ja huutaa kohti makuuhuonetta, jossa avopuoliso on Ylen Sportlivin kameraa piilossa.

Helanderia on juuri pyydetty kuvailemaan itseään henkilönä. Hetken mietintätauon jälkeen hän lähettää kysymyksen eteenpäin.

"Mitä sä sanoit, millainen sä oot henkilönä? No, ainakin sä oot tosi rauhallinen", kuuluu viereisestä huoneesta.

Helander, 25, kääntyy takaisin.

– Okei, nyt voin vastata, hän sanoo ja jatkaa.

– Olen rauhallinen persoona arjessa. Laiskakin. Urheilun puolella tilanne on toinen. Siellä olen todella määrätietoinen.

Helander muutti Karjaalta tyttöystävän opiskelupaikkakunnalle Vaasaan syksyllä 2019. Kuva: Janne Isaksson / Yle

Kuortaneella runsaat sata kilometriä Vaasasta itään valmentaja Tero Pitkämäki vahvistaa luonnehdinnan. Helander on ankara itselleen harjoitustilanteessa, eikä hyväksy epäonnistumisia – pakollinen piirre, jos aikoo maailman huipulle, seitsenkertainen arvokisamitalisti toteaa.

Pitkämäki haluaa myös laajentaa kuvaa valmennettavastaan. Oliver Helander on enemmän kuin se synkkä tuppisuu, joka on astunut tv-kameroiden eteen vaisujen arvokisaesiintymisten jälkeen.

– Haluaisin, että julkisuuskuvassa tulisi enemmän esiin se leppoisa, hauska ja iloinen tyyppi. Koska semmoinen Oliver oikeasti on.

Terveellistä itseironiaa häneltä ainakin löytyy. Kysymykseen, mikä erottaa hänet Pitkämäen kaltaisista entisistä suurheittäjistä, vastaus tulee salamannopeasti, viekkaalla hymyllä höystettynä.

– He ovat pärjänneet arvokisoissa ja minä olen tullut häntä koipien välissä kotiin.

Katso Sportlivin minidokkari Oliver Helanderista

Pitkämäki kehuu mentaalipuolta

"Ei herrajumala. Liikaa paineita!"

Kolme epäonnistunutta puttia peräjälkeen, samalla kun Sportliv kuvaa vieressä.

Keihäänheittäjä Oliver Helander on harrastanut pitkään frisbeegolfia. Kuva: Janne Isaksson / Yle

Oliver Helander on taitava frisbeegolfaaja. Laji kuului käsipallon ja yleisurheilun ohella karjaalaispojan suosikkiharrastuksiin jo lapsena. Enimmillään Helander on omistanut yli sata frisbeetä, nyt hänellä on enää kolmisenkymmentä jäljellä.

Hän hakee juuri korin ohi liitäneet frisbeet, keskittyy ja yrittää uudestaan. Kaikki osuu.

– Omasta mielestäni minulla on hyvä kilpailupää. Kunhan saisin pysyä terveenä ja näyttää todellisen potentiaalini.

– Joku sanoi minulle, että olen ensimmäinen keihäänheittäjä Suomesta, joka on jäänyt karsintaan kolme kertaa peräkkäin. Sillä tavalla olen kai historiallinen.

Helander nauraa. Hän pystyy nykyään muistelemaan arvokisakokemuksiaan huumorilla. Loukkaantumiset ovat vaivanneet häntä joka kerta, ja hän vakuuttaa, että kyse ei ole siitä, että hermokontrolli on pettänyt.

– On todella tärkeää, että uskoo itseensä, ja jos kilpailee loukkaantuneena, itseluottamus on harvoin sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Olen mielestäni henkisesti vahva. Joku toinen voi olla toista mieltä, mutta siitä minä en piittaa.

Tero Pitkämäki vaikuttaa lähinnä yllättyneeltä, kun hän saa kysymyksen Helanderin henkisistä ominaisuuksista.

– Mentaalipuolesta en ole kyllä yhtään huolissaan. Oliver saa erittäin hyvin irti itsestään kilpailutilanteessa, hän on ihan eri tasolla kuin treeneissä. Ero on vielä paljon suurempi kuin minun kohdalla oli, valmentaja sanoo ja korostaa seuraavaa lausettaan:

– Se on hänen vahvuutensa.

Entä heikkoudet sitten? Ne ovat valitettavasti helppo havaita.

Oliver Helanderin rennompi puoli ei usein välity julkisuuteen. Kuva: Janne Isaksson / Yle

"Paras vauhtijuoksu ikinä"

Oliver Helander istuu asunnossaan Vaasassa ja tuijottaa puhelintaan. Yhtäkkiä kulmakarvat nousevat kohti kattoa ja hän vie kätensä kasvoilleen. "Nöyrä tyyppi", hän sanoo ja naurahtaa hieman nolona.

Hän on juuri katsonut vanhan uutisklipin syksyltä 2012, jossa 15-vuotias Oliver Helander kylmänviileästi toteaa, ettei hänellä juuri ole mitään heikkouksia keihäänheittäjänä.

Täyttä puppua väite ei toki ollut, varsinkin jos tarkastelee heittotekniikkaa. Sen perustat valettiin jo lapsuudessa.

"Olen ihaillut Teroa lähes koko elämäni. Hän oli suurin syy siihen, että aloitin keihäänheiton", Helander sanoo esikuvastaan ja nykyisestä valmentajastaan. Kuva: Janne Isaksson / Yle

Nähtyään Tero Pitkämäen heittävän ennätyksensä 91,53 Kuortaneella kesällä 2005, kahdeksanvuotias Oliver pyysi vanhemmiltaan keihään. Sitä hän sitten viskeli takapihalla Karjaalla. Välillä hän riensi sisään, avasi tietokoneen ja opiskeli Pitkämäen ja toisen idolin Andreas Thorkildsenin tekniikkaa Youtubesta.

Tunnit takapihalla ja myöhemmin Glenn Lignellin valvovan silmän alla urheilukentällä johtivat yksinkertaiseen, mutta erittäin tehokkaaseen tekniseen suoritukseen.

– Vaikka keihäänheitto on muille vaikea laji, minulle se on aina tuntunut tosi helpolta. Siinä on jotain, mikä tuntui luonnolliselta nuoresta iästä saakka, entinen maajoukkuekäsipalloilija kertoo.

Tero Pitkämäki sanoo Helanderilla olevan täydelliset rakennuspalikat keihäänheittoon. Hän on pitkä ja ulottuva, mutta samalla nopea. Hänellä on hyvä voimantuotto ja koordinaatio. Kuva: Janne Isaksson / Yle

– Jos minulle näytettäisiin Oliverilta yksi heitto, enkä tietäisi miehestä yhtään mitään, niin minä sanoisin, että tuo on varmaan tosi varma heittämään, Pitkämäki sanoo.

Hän kehuu eritoten vauhtijuoksua. Helanderin painopiste ei heilahtele yhtään, ja keihäs makaa kuin telineessä, kun hän lähestyy viivaa. Pitkämäki sanoo, että hän ei koskaan ole nähnyt yhtä hyvää ja stabiilia vauhtijuoksua.

Eikä yhden 2000-luvun parhaiden keihäänheittäjän tapoihin todellakaan kuulu käyttää ylisanoja turhaan.

– Jos ja kun Oliver saa enemmän kilpailunomaisia suorituksia taakse ja itsevarmuus nousee, luulen, että hänestä tulee yksi varmimmista heittäjistä mitä on Suomessa tai maailmalla ollutkaan.

"Jos jotain paikkaa koskee, niin on vaikea tehdä teknisesti hyviä suorituksia, ja jos heittää teknisesti huonommin, loukkaantumisriski kasvaa." Kuva: Janne Isaksson / Yle

Vaikka yksittäisiä piikkiheittoja on tähänkin asti tullut, vammat ovat tehneet tasaisen suorittamisen hankalaksi.

Kivun sietäminen oli yksi asia, kun ongelmana oli "vain" olkapää. Kun myös akillesjänne alkoi temppuilla ennen Dohan MM-kisoja, kivun poissulkeminen heittotilanteessa kävi mahdottomaksi.

– Tiesin, että jos tukijalka pitää, tekee todella kipeää. Vaikka sitä miten yrittää ajatella, että "nyt teen tämän", niin keho hankaa vastaan, Helander kuvailee.

Heikkous on toisin sanoen yhtä ilmeinen kuin vaikeasti ratkottava. Helander kiteyttää:

– Terveenä pysyminen.

Kannattaako enää jatkaa?

Viimeiset neljä kautta ovat olleet luvattoman rikkonaisia. Vammat ja kivut ovat johtaneet puutteellisen heittoharjoitteluun ja -tekniikkaan, jotka taas ovat johtaneet uusiin ongelmiin. Ilkeä ja sitkeä noidankehä.

Pohjakosketus tuli Orimattilassa viime vuoden kesäkuussa. Helander keskeytti kisan kolmen kierroksen ja yhtä monen yliastutun heiton jälkeen, ja kroppaa särki kaikkialta.

Hän sukelsi syvälle.

– Mietin, onko oikeasti enää mitään järkeä jatkaa. Että pitäisikö lopettaa, jos tästä ei tule mitään ja koko ajan on jotain ongelmaa.

Se oli todella tärkeä heitto uralleni. Varsinkin itseluottamukselle ja psyykkeelle.

Oliver Helander

Helander kömpi ylös kuopastaan ja varmisti kuukautta myöhemmin olympiapaikan ohittamalla Joensuun karsintakisan viimeisellä kierroksella Antti Ruuskasen.

Tokion jälkeen hän kuitenkin tunsi itsensä tyhjäksi. Hän kaipasi muutosta. Helander poimi puhelimen käteensä ja soitti Tero Pitkämäelle, joka vastasi myöntävästi tarjoukseen alkaa hänen valmentajakseen.

Samalla päättyi yhteistyö Glenn Lignellin kanssa, joka alkoi Helanderin ollessa 14-vuotias.

– Pari, kolme viime vuotta eivät ole menneet sillä tavalla kuin olisin toivonut. Enhän minä Glennin takia ole ollut rikki, mutta tuntui siltä, että tarvitsin uutta kipinää uralle.

"Glenn oli kaikin tavoin ihan supervalmentaja. Aina paikalla ja auttoi kaikessa. Saan kiittää Glenniä tosi, tosi paljon siitä, missä olen tänään." Kuva: Janne Isaksson / Yle

Pitkän yhteistyön päätös oli sekä kaunis että tärkeä.

Viimeisessä kisassa Tampereen Kalevan kisoissa elokuun lopulla Helanderin vaisu kausi näytti saavan jatkoa. Ennen kolmatta kierrosta hän oli kaukana kärjestä tuloksella 72,50. Sitten pamahti: 86,13 – uran kolmanneksi pisin heitto ja toinen SM-kulta.

Hymynkare nousee Helanderin kasvoille, kun hän vajaa vuosi myöhemmin istuu sohvallaan katsomassa kisaa nauhalta.

– Se oli todella tärkeä heitto uralleni. Varsinkin itseluottamukselle ja psyykkeelle. Vaikean kesän jälkeen todistin itselleni ja kaikille muille, että minulla on yhä potentiaalia heittää pitkälle.

Sitä tosin harva on epäillyt. Huolet ovat koskeneet – ja koskevat yhä – jatkuvuutta.

Ongelmien ydin

"Ei perkele…"

Seuraava arkistoklippi saa Helanderin irvistämään. Hän kääntää pois katseensa ja sulkee silmänsä.

Video on neljän vuoden takaa. Helander kompastuu ja kaatuu Raaseporin Tähtien kisoissa hänelle niin tutulla Karjaan kentällä 17. kesäkuuta 2018.

Aluksi vaikutti siltä, että tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Nyt tiedetään, että onnettomuus on seurannut Helanderia kuin varjo viimeiset neljä vuotta.

– Ura oli yhtä nousukiitoa ja tuntui siltä, että mikään ei voi pysäyttää minua, Helander kuvailee tilannettaan ennen haveria, joka käynnisti koko synkän vammakierteen.

Siitä lähtien olkapää on sotkenut kuvioita. Kerta toisensa jälkeen. Hän tosin heitti ennätyksekseen 88,02 Pietarsaaressa muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta ongelmat muhivat pinnan alla.

"Ilman sitä kaatumista olen aika varma, että olisin jo heittänyt 90 metriä ja mahdollisesti myös voittanut arvokisamitalin." Kuva: Janne Isaksson / Yle

Tämän kauden teema on selkeä: heittäminen. Harjoituksissa on saatava kasaan tarpeeksi toistoja, ja kilpailuista haetaan kisarutiinia, joka toisi suorituksiin varmuutta kohti kesän MM- ja EM-karkeloita. Tätä suunnitelmaa on tosin jo jouduttu muokkaamaan.

Ensimmäinen harjoituskausi Pitkämäen alaisuudessa oli harvinaisen ehjä ja olkapään lihaksistoa vahvistettiin talven aikana. Olkapää kuitenkin kipeytyi kauden avauskisan jälkeen ja hoidoksi valittiin viime kesänä toiminut kortisonipiikki.

Se auttoi jälleen ja Paavo Nurmen kisoissa Helander räjäytti pankin heittämällä itsensä Suomen kaikkien aikojen neloseksi ennätyksellään 89,83.

Oliver Helander heitti ennätyksensä 89,83.

Neljä päivää myöhemmin hän vetäytyi Kuortaneen GP-kisoista olkapään tuntemusten takia.

Hurja potentiaali – hauras kroppa. 25-vuotiaalla Helanderilla on yksinkertaisesti takanaan liian vähän heittoharjoituksia aikuisena, jotta hänen fysiikkansa tällä hetkellä täysimääräisesti kestäisi niin äärimmäisen kuluttavaa lajia kuin keihäänheitto.

– Oliverin tulevaisuus keihäänheittäjänä riippuu hyvin pitkälti siitä, pysyykö hän nämä lähivuodet terveenä ja pystyykö hän kilpailemaan riittävästi. Jos ongelmat jatkuvat seuraavat pari, kolme vuotta, niin sitten on kyllä hankalaa. Potentiaalia ja suorituskykyä riittää vaikka mihin, Tero Pitkämäki sanoo.

Olkapäätä on putsattu leikkauspöydällä pari vuotta sitten, mutta suurempaa operaatiota vältellään viimeiseen asti. Riskinä on, että olkapää ei sen jälkeen ikinä palaudu samalle tasolle. Kuva: Janne Isaksson / Yle

Tavoite: Olympiakulta ja 90 metriä

Jos olkapäävaivat rauhoittuvat ja jos uusia vammoja ei ilmaannu ja jos kisatahtia pystytään kiristämään ja jos perustasoa sitä kautta saadaan nostettua, niin kauden tavoitteet ovat selvät.

Helander haluaa vihdoinkin todistaa olevansa pätevä arvokisaheittäjä pärjäämällä sekä Eugenen MM-kisoissa heinäkuussa että Münchenin EM-kisoissa elokuussa.

Oliver Helanderilla on yhä kovat tavoitteet vaikeista vuosista huolimatta. Kuva: Janne Isaksson / Yle

Mitä ikinä kesä tuokaan tullessaan, Helander-Pitkämäki -parivaljakon päätähtäin on jo kahden vuoden päässä Pariisin olympialaisissa 2024. Siellä Helander aikoo olla uransa huipulla – eikä hän piilottele päämääriään.

– Tavoite on heittää 90 metriä ja voittaa olympiakultaa Pariisissa, hän sanoo epäröimättä.

– Urheilijana sinulla on oltava vaikeita, mutta samalla realistisia tavoitteita. Omasta mielestäni seuraava luonnollinen askel urallani olisi voittaa arvokisamitali.

Toimittaja: Janne Isaksson

Lue myös: