Hyppää sisältöön

Islannin miehistä kohistiin ympäri maailman, mutta naiset olivat edelläkävijöitä – tutkija lataa suorat sanat Fifan tasa-arvovaatimuksista

Islannin naisten jalkapallomaajoukkue pelaa historiansa neljännissä EM-kisoissa. Maassa painotetaan tasa-arvoa kaikessa toiminnassa, eikä liitossa ja seuroissa ole erillistä strategiaa tytöille, vaikka sellainen Fifan vaatimuksiin kuuluisikin.

Viikinkihuuto on ollut tuttu näky Islannin maajoukkueiden peleissä, oli kyse sitten naisten tai miesten peleistä. Kuva: Getty Images

Islanti kohtaa EM-kisojen avauspelissään sunnuntaina Manchesterissa Belgian kello 19.00. Suora lähetys ottelusta alkaa TV2:ssa, Yle Areenassa ja Yle-sovelluksessa kello 18.30.

Islannin miesten jalkapallomaajoukkueen sensaatiomainen tarina EM-viheriöllä 2016 teki vaikutuksen koko jalkapallomaailmaan. Pieni ja piskuinen pohjoismaa selvisi miesten EM-lopputurnaukseen historian pienimpänä valtiona – ja debytoi MM-tasolla heti kaksi vuotta myöhemmin.

Urheilutoimittajat ympäri maailman matkustivat raportoimaan, miten ihmeessä reilun 330 000 ihmisen Islanti voi ponnistaa EM-lopputurnaukseen. Islantilaisia miesammattilaisia löytyi tuolloin vain satakunta, joista noin neljännes oli siis mukana EM-kisoissa.

Arvokisadebyytissään miesten maajoukkue eteni kaikkien yllätykseksi aina puolivälieriin asti ja nousi intohimoisine kannattajineen kisojen ilmiöksi.

Nyt miesten maajoukkueen kultaisen sukupolven uroteot ovat vaipuneet unholaan. Väkivalta- ja häirintäskandaalien ryöpyttämän joukkueen suosio on romahtanut.

Myös Islannin intohimoiset kannattajat ja heidän viikinkihuutonsa nousivat ilmiöksi EM-kisoissa 2016. Kuva: All Over Press

Arvokisoissa Islannin A-maajoukkue oltiin kuitenkin nähty jo 2009, kun naisten maajoukkue pelasi Suomen emännöimissä kisoissa. Islannin jalkapalloliiton silloinen koulutusjohtaja Arnar Gunnarsson kertoikin vuonna 2015 Yle Urheilulle, että miesten maajoukkue oli ammentanut arvokasta oppia naisten maajoukkueelta.

– Islantilainen jalkapallo on hyvin tasa-arvoista. Yhdelläkään seuralla ei ole pelkästään naisten tai miesten joukkueita, Gunnarsson kommentoi tuolloin.

Saman vahvistaa Reykjavikin yliopiston tohtorikoulutettava Dadi Rafnsson, joka on tutkinut maan naisten jalkapallon kehitystä.

Aina toiminta ei ole ollut yhtä tasa-arvoista, myöntää Rafnsson, joka haastatteli tutkimuksessaan viittä maan jalkapallon kehitykseen vaikuttanutta toimijaa.

– He havaitsivat, että asiat eivät olleet ihan tasapainossa. Naisilla ei ollut samoja mahdollisuuksia kuin miehillä ja pojilla. He ajattelivat, että miksi odottaa, että joku kertoo sen meille. Tiedämme itsekin, että tämä on väärin, joten muutetaan asia!

Islantilaisfaneja EM-kisoissa 2017. Kuva: UEFA via Getty Images

Yksi haastateltavista nousi seuransa ensimmäiseksi puheenjohtajana toimivaksi naiseksi. Hän kiinnitti heti huomiota naisten ja miesten joukkueen eroihin.

– Naisilla ei ollut samoja fasiliteettejä, esimerkiksi pukuhuoneita. Miehillä oli oma pukuhuoneensa, oma hierojansa ja joku teki ruokaa treenien jälkeen. He päättivät, että naiset saavat saman. Jos miehet lensivät vierasotteluun, naisetkin lensivät, Rafnsson kertoo.

– Kyse oli siitä, että kokemuksen on oltava samanlainen kaikille pelaajille. Ainoa asia, missä tasa-arvo ei ehkä vielä täydellisesti toteudu, koskee palkkaa, mutta se on kiinni myös sponsoroinnista ja tämäntyyppisistä asioista.

"Islanti on jalkapallomaa"

Mutta palataan aiheeseen: miten ihmeessä niin pienestä maasta voi tulla niin menestyneitä jalkapallojoukkueita?

Harrastajia maassa oli vuonna 2018 kaikkiaan 23 000, joista 15 000 poikia ja miehiä ja 8 000 naisia ja tyttöjä. Vertailun vuoksi: Suomessa jalkapallolla oli vuoden 2021 päätteeksi hieman yli 141 000 rekisteröityä pelaajaa, joista tyttöjä ja naisia ennätykselliset 37 000.

Kysymys huvittaa Rafnssonia.

– Islanti on jalkapallomaa. Jalkapallo on kuin osa DNA:tamme. Luulen, että ihmiset aliarvioivat jalkapallokulttuurimme laajuutta. Suurimmalla osalla ihmisistä on suosikkijoukkue, johon he ovat identifioituneet. Lisäksi seuraamme tarkasti eurooppalaista jalkapalloa, Rafnsson selittää.

Islannissa tytöillä on samanlaiset mahdollisuudet tavoitella jalkapalloammattilaisen unelmaa kuin pojillakin. Kuva: imago images/Sports Press Photo/ All Over Press

Naisilla menestys pohjautuu tutkijan mukaan yhteneväisiin mahdollisuuksiin.

– Urapolku on samanlainen. Jos nuorempi tyttäreni alkaa pelata jalkapalloa, kokemus on hänelle samanlainen kuin pojalleni. Tytöillä on samat mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan. Mielestäni yhteneväisten mahdollisuuksien tarjoaminen sen sijaan, että ei anna osan osallistua mukaan toimintaan, kasvattaa toimintaa. On suurempi mahdollisuus sille, että yhä useampi pysyy toiminnassa mukana aina aikuisikään asti. Uskon, että se on toiminnan salaisuus: mahdollisimman monta pelaajaa mukana mahdollisimman pitkään.

Rafnsson havainnollistaa tilannetta myös luvuin.

– Meillä on nykyään 32 pelaajaa pelaamassa eri Euroopan maissa ja sata pelaajaa Yhdysvaltain yliopistosarjoissa.

Sara Björk Gunnarsdottir on Islannin tunnetuimpia pelaajia. Juventuksen kanssa sopimuksen vastikään tehnyt pelaaja arvosteli voimakkaasti Islannin pelipaikkaa EM-kisoissa. Kuva: imago images/Sports Press Photo/ All Over Press

Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa edellyttää jokaiselta jäsenmaalta naisten jalkapallon strategiaa, tai ukaasina on tukirahojen menettäminen. Islannissa erillistä naisten jalkapallon strategiaa ei kuitenkaan ole – eikä tule.

– Liitolla ei ole erillistä strategiaa naisille, eikä suurimmalla osalla seuroistakaan. Puhutaan vain jalkapallostrategiasta. Samat toimintatavat koskevat kaikkia. Mikäli naisten jalkapallolle on oma strategiansa, on mahdollista, että lajia viedään kauemmas miesten pelistä. Puhutaan eri lajista ja käytetään ehkä tekosyitä sille, miksi naisille ei voi tarjota samaa. Sen vuoksi on hyödyllistä käyttää samaa strategiaa, Rafnsson avaa.

– Seuroissa tytöille ja pojille yritetään saada koulutetut, hyvät valmentajat. Monessa tapauksessa valmentaja, joka valmentaa alle 14-vuotiaiden poikien joukkuetta, valmentaa myös vaikka alle 10-vuotiaiden tyttöjen joukkuetta. Tytöille ja pojille opetetaan täsmälleen samat asiat.

Pienet stadionit puhuttavat

Miesten maajoukkueen suosio on ehkä pohjamudissa, mutta naisten maajoukkue nauttii yhä suosiosta. Suosio on niin suurta, etteivät kaikki halukkaat kannattajat todennäköisesti pääse seuraamaan maan otteita EM-kisoissa.

Islannin maajoukkuepelaaja Sara Björk Gunnardsdottir nostikin kisojen alla keskusteluun liian pienet otteluareenat (siirryt toiseen palveluun). Islanti pelaa kaksi alkulohkon otteluaan Manchester Cityn naisten joukkueen kotistadionilla, jonne Uefan määräysten vuoksi voidaan ottaa vain 4 700 katsojaa. Edellisissä EM-kisoissa Hollannissa islantilaisfaneja matkasi paikan päälle yli 3 000.

– Moni islantilainen on vastustanut pelien pelaamista siellä. Uskomme, että faneja olisi tänä vuonna lähtenyt edellisiäkin kisoja enemmän, mutta Uefalla ei ole tarjota lippuja, Rafnsson harmittelee.

Lue myös:

Sanni Franssi vaihtoi mekon verkkareihin, kun muut lähtivät bilettämään – Helmareiden hyökkääjä omaksui jo pienenä sinnikkään tavan kulkea harjoituksiin

Lise Klaveness piti puheen, joka sai Fifa-pamppujen korvat punottamaan – tutkija avaa, miksi juuri norjalaisnaiset ovat tehneet jalkapallosta tasa-arvoisempaa