Hyppää sisältöön

Varikolla kohistiin, kun Jarno Saarinen ajoi kisapaikalle ruumisautolla vaimonsa kanssa – suomalaisparin tarinasta tekeillä kansainvälinen tv-sarja

Jättiläisenkaataja Jarno Saarinen nousi maailmanmestariksi Imatralla 50 vuotta sitten. Moottoriurheilulegendat ja omaiset muistelevat suurta suomalaista Yle Urheilulle.

Jarno Saarinen ja Soili Karme kuvattuna vuonna 1973. Kuva: imago/WEREK/ All Over Press

Hurjapäiset kuljettajat kiihdyttävät legendaarista lehmuskujaa pitkin Vuoksen rantaviivaa nuolevalle pääsuoralle myös tänä vuonna. Nykypäivänä asialla ovat kansainvälisen IRRC-katuratasarjan kuljettajat, mutta puoli vuosisataa sitten samassa paikassa kaasuttelivat ratamoottoripyöräilyn MM-tähdet. Jarno Saarinen kruunattiin 250cc-luokan maailmanmestariksi juuri täällä.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vuonna 1972 varmistunut MM-titteli teki turkulaisinsinööristä historian ensimmäisen suomalaisen moottoriurheilun maailmanmestarin.

Lähes komeetan lailla huipulle nousseen suomalaisen ura ja elämä päättyivät seuraavana keväänä traagiseen onnettomuuteen Monzassa. Sitä ennen Jarno Saarinen oli elämänkumppaninsa Soilin kanssa muodostanut tehokaksikon, joka sai suuret tehdastallitkin vapisemaan.

Jarnon ja Soilin elämästä on tekeillä myös kansainvälinen tv-sarja, jonka juoneen riittää koukkuja ihan faktapohjalta. Kuten vaikkapa se, että heidän ensimmäisenä kuljetusautonaan maailmalla toimi ruumisauto.

– Kyllähän se huomattiin ja herätti ihmetystä, kun saavuimme varikolle ruumisautolla, mutta ei meillä ollut silloin muuta mahdollisuutta. Muuten emme olisi päässeet Eurooppaan. Jarnon perheellä oli hautaustoimisto ja saimme lainata yrityksen toista ruumisautoa. Se oli sellainen kaunis Plymouth Belvedere, Soili Karme kertoo.

– Juuri tällaisella Crescent-mopolla minä 14-vuotiaana ajelin mökkiteillä Kaarinassa, kun Jarno ensi kertaa näki minut ja ihastui. Sieltä se tarinamme alkoi, Soili Karme kertoo. Kuva: Jussi Jäkälä / Yle

Suomessa kaksikko sai kulkea sentään pakettiautolla, mutta sillä ei voinut lähteä ulkomaille.

– Euroopassa nukuimme ruumisautossa ja takalaudalla laitettiin primuskeittimellä ruokaa, syötiin aamiaista ja keitettiin teetä.

– Me olimme kahden hengen tiimi. Jarno oli taitava mekaanikko ja minä tein kaiken, minkä pystyin. Otin kierrosaikoja ja näytin varikkotaulua. Ajoin myös usein kuljetusautoa öisin, että Jarno sai nukuttua. Hän sanoi minua yösilmäkseen. Tehtäväni oli myös pitää pyörät puhtaana ja kampiakselin vaihdossa minua tarvittiin apuriksi.

Keväällä -72 moottoriurheilumaailma kohahti, kun Saarinen löi Nürburgringin osakilpailussa Giacomo Agostinin. MV-Agustan tähtikuljettaja ei ollut hävinnyt puhtaasti ajamalla yhtään kilpailua viiteen vuoteen. Edellisen kerran hänet oli voittanut moninkertainen maailmanmestari Mike Hailwood, nyt suomalainen yksityiskuljettaja.

Jarno Saarinen Nürburgringin kisan palkintokorokkeella. Vieressä Giacomo Agostini ja Japanin Hideo Kanaya. Kuva: imago/WEREK/ All Over Press

Siinä missä italialaistähti Agostini yöpyi kilpailuviikonloppuina hulppeassa hotellimajoituksessa, Jarno ja Soili Saarinen asuivat Imatrallakin varikolla, pienessä vihreässä Volkswagen Kleinbus-pakettiautossaan, jonka peräkärryssä kulkivat pyörät.

– Maailmanmestaruuden varmistumisen jälkeen kisajärjestäjät kuitenkin veivät meidät yöpymään Valtionhotellin tornihuoneistoon. Se oli jotain suurta, mitä olin aina halunnut, Soili nauraa.

Katurata nimettiin Jarno Saarisen mukaan

Imatralla Saarisen mestaruuden juhlavuotta kunnioitettiin nimeämällä katurata Jarno Saarinen Circuitiksi. Saarinen ajoi Imatralla myös uransa ensimmäisen MM-osakilpailun kaudella -68.

Rallilegenda Markku Alén oli todistamassa Jarno Saarisen suurta päivää Imatralla 50 vuotta sitten.

– Keli oli samanlainen kuin nyt, eli helteinen. Lämmintä oli varmaan 30 astetta. Olin silloin ensimmäistä kertaa moottoripyöräkilpailussa. Sieltä alkoi innostukseni kaksipyöräisiin sekä kova arvostus näitä kavereita kohtaan.

– Meillä oli Jarnon kanssa sama sponsori ja sen kautta tapasin hänet kolme kertaa ennen hänen surullista kohtaloaan Monzassa. Olen sanonut kaikille, että siinä miehessä oli karismaa.

Karismasta tosin ei ole pulaa 15 maailmanmestaruutta voittaneella Giacomo Agostinillakaan, joka hiljattain täytti 80 vuotta. Agostini hallitsi huippuvuosinaan MV-Agustallaan ratoja mielin määrin. Yamahalla yksityiskuljettajana MM-kultaa voittaneesta Saarisesta hän oli saamassa todella kovan vastustajan.

– Jarno kehittyi nopeasti huippuvauhtiin. Hän olisi varmasti voittanut useita maailmanmestaruuksia ilman kohtalokasta onnettomuuttaan. Taito ajaa moottoripyörää oli hänellä jo syntymälahjana. Hän osasi myös teknisen puolen ja pystyi laittamaan pyörät jopa parempaan kuntoon kuin Yamahan tehdasmekaanikot.

Giacomo Agostini ja rallilegenda Simo Lampinen. Kuva: Jussi Jäkälä / Yle

Agostini ei aktiiviuransa aikaan itse pyöräänsä koskenut, mutta nyt on toisin. Näytösajoa varten Imatralle saapunut italialainen säätää MV-Agustansa kaasutinta kiintoavain kädessään. Samalla hän vaihtaa kuulumisia rallilegenda Simo Lampisen kanssa. Agostinia käy tervehtimässä myös Jarno Saarisen veli, Jari Saarinen.

– Silloin takavuosina "Agon" lähelle ei varmasti olisi päässytkään, mutta nyt se onnistuu, Saarinen naurahtaa.

50 vuotta sitten myös hän oli noin 54 000 muun katsojan kanssa paikan päällä Imatralla todistamassa veljensä maailmanmestaruutta. Vaikka Jari Saarinen ei itse kiertänyt kilpailuissa mukana, hän uskoo, että Jarnon suosio maailmalla ei johtunut pelkästään kilpailumenestyksestä.

– Jarno oli ystävällinen ja kansainvälinen ja teki kaikkien kuljettajien kanssa tuttavuutta. Ilmeisesti senkin takia hän oli niin suosittu tuolla Euroopassa, paljon enemmän kuin Suomessa.

Jarno Saarinen ajoi ambulanssin kiinni kysyäkseen kilpakumppaninsa kunnosta

Entisen kisakumppanin, Martti Pesosen kertomus Spa-Francorchampsin osakilpailun harjoituksista kaudella -71 tarjoaa yhden esimerkin Jarno Saarisen luonteesta.

– Span rata oli silloin 14 kilometriä pitkä ja vauhdikas reitti kulki kylästä kylään. Oma pyöräni leikkasi harjoituksissa kiinni kovassa vauhdissa ja kolautin pääni aika pahasti kaatuessani. Kun ambulanssi lähti kuljettamaan minua kaatumispaikalta kohti sairaalaa, olin sen verran tajuissani, että kuulin moottoripyörän äänen, Pesonen kertoo.

Jarno Saarinen oli ajanut ambulanssin kiinni, pysäyttänyt sen ja kysyi Martilta, onko hän kunnossa.

– Heilautin hänelle kättäni, jonka jälkeen hän kääntyi takaisin radalle ja lähti jatkamaan harjoituksia. Hän oli nähnyt pyöräni nurin radan varressa sekä pois ajavan ambulanssin ja arvannut, että minä olin siellä kyydissä. Hän todella välitti muista ihmisistä, Pesonen muistelee ääni liikutuksesta väristen.

Jarno Saarinen näyttää ajamisen mallia. Kuva: imago/WEREK/ All Over Press

Saarinen saapui Imatralle vuonna 1972 MM-pistejohdossa, mutta mestaruuskamppailu Renzo Pasolinia ja Rodney Gouldia vastaan ei ollut vielä lainkaan selvä. Kilpailussa suomalainen hoiti oman osuutensa täydellisesti ja otti 250cc:n osakilpailuvoiton.

– Kun Jarno -72 Imatralla seisoi Soilin kanssa palkintokorokkeella voittoseppele kaulassaan maailmanmestarina, niin kyllä se itsellänikin voimakkaita tunteita herätti. Tietenkin Jarnolla oli perusluonnetta ja lahjakkuutta ajamiseen, mutta oleellisimpina menestystekijöinä pidän sitä, kuinka tarkasti hän aina mietti asiat ja toteutti ne päättäväisesti.

Maailmanmestaruutensa lisäksi kahdesti MM-hopealle ja kerran pronssille ajanut Jarno Saarinen jätti lajille myös oman, ajoteknisen perintönsä. Nykypäivän kaarreajotekniikka, jossa polvi viistää radan pintaa, pohjautuu Saarisen aikanaan luomaan tyyliin.

– Se lähti alkuaan siitä, että meillä oli niin huonot renkaat. Siinä täytyi vähän "sirkustella", että pysyttiin muiden mukana. Kyllä sitä tyyliä alkoivat sitten muutkin käyttää, Imatran kisassa neljänneksi ajanut Teuvo Länsivuori kuvailee.

Saarinen harkitsi lopettamista ennen kuolemaansa

Maailmanmestaruuden jälkeen japanilainen Yamaha ja italialainen Benelli aloittivat tarjouskilpailun saadakseen Saarisen tehdaskuljettajakseen.

– Benelli tarjosi enemmän rahaa kuin Yamaha, mutta pitkään mietittyään Jarno uskoi Yamahan olevan kilpailukykyisempi, Soili Karme kertoo.

Karme sanoo, että Jarno Saarinen alkoi pohtia lopettamista, kun Yamahalla paineet kasvoivat.

– Hän sanoi lopettavansa heti seuraavan kauden jälkeen, jos hän voittaa yhden maailmanmestaruuden. Jos hän voittaisi mestaruuden molemmissa luokissa, hän jatkaisi vielä yhden kauden lisää.

– Hänen oli tarkoitus alkaa hyödyntää siviiliammattiaan autoinsinöörinä. Hän oli jo sopinut Yamahan maahantuojan kanssa perustavansa moottoripyöräliikkeen Turkuun. Itse olin kirjanpitäjä, joten olisimme varmaan toimineet hyvin yhteen myös yrittäjinä.

Soili Karme esittelee takkia, joka oli Jarno Saarisen päällä kohtalokkaan onnettomuuspäivän aamuna. Kuva: Jussi Jäkälä / Yle

Kauden -73 avauskilpailuun Paul Ricardin radalle saapui kaksi isoa johtajaa Yamahalta ja he sanoivat, että Jarnosta tehdään 500-kuutioisten maailmanmestari ja tallikaveri Hideo Kanaya saa voittaa 250-kuutioiset.

– Jarno suuttui tästä ihan valtavasti. Menimme illalla kahdestaan syömään ja Jarno sanoi tarvittaessa vaikka rikkovansa tehdassopimuksensa. Hän suunnitteli, että puhuisi kilpailukaluston maahantuojalle ja yrittäisi maksaa sopimusrahat takaisin tienaamalla ne ajamalla.

– Paul Ricardilla Jarno voitti 500-kuutioiset ja seuraavassa kilpailussa Salzburingilla hän ajoi 250-kuutioisissa ihan täysillä maaliin asti, vaikka johti ylivoimaisesti ja jätti tallikaveri Kanayan reilusti taakseen. Sen jälkeen japanilaiset luopuivat tallimääräysaikeistaan, koska Jarno oli kertonut heille heittävänsä hanskat tiskiin, mikäli niin ei tapahdu.

Kauden kolmen ensimmäisen osakilpailun jälkeen Saarinen oli voittanut kuudesta startistaan viisi. Ura sekä tulevaisuuden unelmat kuitenkin murskaantuivat traagisesti toukokuisessa Monzan osakilpailussa, kun lähdön jälkeinen joukkokolari vaati 27-vuotiaan Saarisen sekä italialaisen Renzo Pasolinin hengen.

Jarno Saarinen teki viimeisen matkansa Monzasta Suomeen saman Plymouth Belvederen kyydissä, jota oli uransa alussa pitänyt kuljetusautonaan. Suuren tarinan surullisesta lopusta huolimatta Imatranajossa huokuu heinäkuisena hellepäivänä edelleen vahvasti Jarno Saarisen muisto.

Jarno Saarisen palkintoja, kilpailukalustoa ja muuta esineistöä on näytteillä Lahden moottoripyörämuseolla. Näyttelyosasto on museolla työskentelevän mäkikotka Janne Ahosen rakentama. Ahosen faniksi tunnustautuva Soili Karme piipahtaa museolla haastattelua varten. Kuva: Jussi Jäkälä / Yle

Lue myös:

.
.