Hyppää sisältöön

Kultamitali, treffit 30 vuoden tauon jälkeen ja 5 000 kilometrin ajaminen – Wilma Murron vanhemmat kertoivat yöllisellä metroasemalla satumaisesta EM-matkastaan

Sari ja Matti Murto ovat kiertäneet tyttärensä kaikki mahdolliset arvokilpailut. Pääosin kumpikin omalla tyylillään.

Wilman Murron ennätysvire toi Sari Murrolle mieleen nuorten ME-hypyn
Wilman Murron ennätysvire toi Sari Murrolle mieleen nuorten ME-hypyn

Münchenin EM-viikko nähdään Ylen kanavilla 11.–21.8. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

MÜNCHEN. Vuoden 1972 olympialaisiin valmistunutta Münchenin olympiastadionia voidaan pitää suomalaisen kestävyysjuoksun kehtona. Lasse Virénin, Pekka Vasalan ja Janne Holménin saavutukset ovat olennainen osa sinivalkoisen yleisurheilun lyhyttä oppimäärää, kuten myös aiempien kestävyysjuoksijoiden merkitys suomalaisen identiteetin vahvistamisessa.

10. syyskuuta 1972. Lasse Virén saapuu 5 000 metrillä maaliin ennen Mohamed Gammoudia (Virénin takana) ja Ian Stewartia (309). Puoli tuntia myöhemmin Pekka Vasala voitti 1 500 metriä. Kuva: Bettmann Archive/Getty Images

Jos vuoden 1936 kisoja isännöineen Berliinin olympiastadionin ympäristössä on vahva kotiinpäinvetämisen kaiku, Münchenin olympiastadionin lähistöllä kiemurtelevien katujen teemana on kansainvälisyys. Päästäkseen noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalle olympiakeskuksen metroasemalle kävelijän on ylitettävä ensin silta. Se on nimetty baijerilaisen Hanns Braunin mukaan. Braun saavutti 400 metrin hopeaa vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, mikä jäi hänen viimeiseksi mitalikseen. Braun kaatui ensimmäisessä maailmansodassa.

Näkymä Münchenin olympiastadionin porteille päiväsaikaan. Kuva: Atte Husu / Yle
Näkymä poispäin stadionilta vievälle sillalle. Kuva: Atte Husu / Yle
Näkymä Hanns Braunin sillalta. Kuva: Atte Husu / Yle

Sillan jälkeen matkaajan ei tarvitse tehdä muuta kuin pysytellä suomalaisittain tutun turvallisella Kolehmainenwegillä.

Vuoden 1912 olympialaisissa Suomen suurruhtinaskunnan Hannes Kolehmaisesta kirjoitettiin kullanhohtoisia otsikoita. Nyt niitä kirjoitetaan tuoreesta naisten seiväshypyn Euroopan mestarista Wilma Murrosta, joka palautti suomalaisen yleisurheilun mitalikantaan kuuden vuoden tauon jälkeen.

Kello on paikallista aikaa keskiviikkona 23. Seuraavien tuntien aikana on tarkoitus seurata, miten Murron saavutusta juhlistetaan Münchenin pimenevässä yössä, mutta ensin on päästävä Suomen joukkueen hotellille.

– Passaa liittyä mukaan, toteaa Murron managerina toimiva Tero Heiska, joka on matkalla samaan määränpäähän suojattinsa vanhempien Matin ja Sarin kanssa.

Kohtaamispaikka on sattumalta Kolehmainenweg.

Kuva: Atte Husu / Yle

Tupla oli tarjolla

Kun Kolehmainen sai nimikkokatunsa Münchenin olympiapuistoon vuonna 1971, suomalainen kestävyysjuoksu oli voimissaan. Juha Väätäinen saavutti Helsingin EM-kisojen pitkillä ratamatkoilla tuplan eli voitti 10 000 ja 5 000 metriä. Virén toisti tempun vuotta myöhemmin Münchenin olympialaisissa. Virénin toisesta kultajuoksusta oli kulunut vain puoli tuntia, kun Vasala juoksi olympiavoittoon 1 500 metrillä. Eräänlainen tupla sekin.

– Taas oli tupla tarjolla, muttei tällä kertaa, Matti Murto toteaa ja viittaa tyttärensä kultajuhlan kanssa samaan aikaan käytyyn moukarifinaaliin, jossa Silja Kosonen oli parhaana suomalaisena viides.

Kososta ja Murtoa yhdistää, että molemmat nousivat suomalaisen yleisurheilun valokeilaan jo teini-ikäisinä. Kumpikin teki lajissaan nuorten maailmanennätyksen 17-vuotiaana. Molemmat ennätykset ovat edelleen voimassa. Murron ja Kososen lisäksi suomalaisista vain moukarimies Olli-Pekka Karjalaisella on hallussaan nuorten ME.

– Myös Siljan aika koittaa vielä, Sari Murto sanoo.

Karjalaisella EM-kultamitalistiksi jalostuminen vei käytännössä kahdeksan vuotta, Murto pääsi kuudella. Kärsivällisyyttä riitti, muttei kaikilla. Maailman suurin urheiluvälinevalmistaja, Murtoa vuodesta 2016 tukenut Nike katkaisi yhteistyön viime vuoden päätteeksi. Tilalle tuli saksalainen Puma – ja baijerilaisyritys sai rahoilleen välittömästi vastinetta. Ja vieläpä kotikentällä.

– Luulisi, että tämä ilta panee heidät myhäilemään, Heiska sanoo.

Eri reittejä kisoihin

Sukunimi Murto liitetään kotimaisissa yleisurheilupiireissä muuhunkin kuin seiväshyppyyn. Sari Murto toimii puheenjohtajana Yleisurheilufanit ry:ssä, joka on järjestänyt kotimaisille lajientusiasteille pakettimatkoja arvokilpailuihin vuodesta 2018. Kipinä kilpailumatkoihin on peruja tyttären juniorivuosilta.

Murtojen perheessä yksi asia on arvokisoissa vakio: kun kisataan Euroopassa, Matti-isä saapuu kisapaikalle omia reittejään.

Matti Murto on yhdistänyt tyttärensä ulkomaille suuntautuvat arvokisareissut ja intohimonsa moottoripyöräilyyn alusta asti. Hänen matkansa Müncheniin alkoi tutun kaksipyöräisiin vetoa tuntevan ystävän kanssa reilusti ennen kuin tytär nousi EM-koneeseen.

– Lähdin liikkeelle lauantaina 6. elokuuta. Ensiksi laivalla Tallinnaan, sitten Viron, Latvian ja Liettuan halki Puolaan. Siellä käytiin katsomassa Valko-Venäjän rajaa. Sieltä ajoimme Slovakiaan, josta siirryimme Itävaltaan. Siellä ajoimme Grosslocknerin, Matti Murto sanoo ja viittaa Itävallan korkeimman vuoren maastoon tehtyyn maisemareittiin.

– 3 000 kilometriä on toistaiseksi taulussa tällä reissulla. Parituhatta tulee vielä, mutta täältä mennään aika liukkaasti kotiin. Autobaanaa jonnekin Berliinin suuntaan, josta todennäköisesti Varsovaan ja sieltä Baltian kautta kotiin.

– Jenkkeihin joutui sentään lentämään, Sari kuittaa perään.

– Kaikki, mikä on ajettavissa, ajetaan, aviomies kuittaa ja arvioi ajaneensa arvokisamatkoja toistaiseksi yli 20 000 kilometrin edestä.

Kolehmainenweg on taivallettu vajaassa vartissa eli käytännössä samassa ajassa kuin tien nimen omistaja käytti 110 vuotta sitten voittaessaan Tukholmassa 5 000 metriä kisaennätyksellä. Sellaisen Murtokin on vastikään tehnyt.

Wilma Murron ylitys korkeudesta 485.

On saavuttu U-Bahnhof Olympiazentrumille, josta matka jatkuu Münchener Freiheitin asemalle.

Tero Heiska (oik.) lukee kännykästään onnitteluviestejä. Matti ja Sari Murto tutkivat metron aikatauluja. Kuva: Atte Husu / Yle

Olympiastadionin monikymmentuhatpäinen yleisö on vaihtunut muutamaan yksittäiseen matkustajaan. Puhelinlangoilla väkeä kuitenkin riittää.

– Katos. 142 viestiä tullut, Sari toteaa.

– Seuraa tietokilpailukysymys. Keneltä on tullut tällainen twiitti? Huikeaa salolaisuutta. Wilma ylittää kaikki, kirjoittaa piip-piip twiitissään, Heiska heittää.

– Tuuna? Sari veikkaa ja viittaa vuoden urheilutoimittajana palkittuun Salon Seudun Sanomien urheilutoimittajaan Juha Tuunaan.

– Vähän isompi, Heiska kuittaa.

Kuluu hetki.

– Sauli? Matti kysyy.

– Oikein.

Tero Heiska (oik.) sekä Matti (etualalla) ja Sari (taka-alalla) Murto müncheniläisellä metroasemalla. Kuva: Atte Husu / Yle

Sykähdyttävä jälleennäkeminen

Vastikään tullut Euroopan mestaruus on uusi lisäys asioihin, joiden vuoksi Saksa on Murroille tärkeä. Täällä, tai tarkemmin 400 kilometriä Münchenistä luoteeseen sijaitsevassa Zweibrückenissä, Wilma Murto murtautui koko seiväsmaailman tietoisuuteen 31. tammikuuta 2016. Tuolloin Murto teki jo edellä mainitun nuorten ME:n. Vanhempien suhde Saksaan on kuitenkin peruja paljon kauempaa.

– Olin 31 vuotta sitten neljän kuukauden työharjoittelussa Nürnbergissä, jossa asuin Lydia-nimisen rouvan luona. Sinä samaisena vuonna menin Matin kanssa kihloihin. Seuraavana vuonna olikin jo häät, joihin kutsuimme Lydian vieraaksi. Häiden jälkeen emme olleet nähneet, Sari kertoo.

Nürnberg sijaitsee vain kahden tunnin automatkan päässä Münchenistä pohjoiseen, joten jälleennäkemiselle oli erinomainen tilaisuus.

– Kutsuimme Lydian katsomaan karsintaa, ja hän tuli. 77-vuotiaana kulki reippaasti kepin kanssa. Mitähän Lydia on meinannut tänään? Hän ei muuten seuraa urheilua ja oli karsinnassakin ihan pää pyörällä, Sari pohtii ennen nousua Suomen joukkueen hotellin lähettyville vievään metroon.

Lydia ja Sari Murto kuvattuna Münchenissä. Kuva: Matti Murto
Murron kannustusjoukot karsinnassa. Lydia kannustamassa oikealla värikkäässä asussaan. Kuva: Atte Husu / Yle

Mestaruushuuma ei näy päällisin puolin rauhallisista Murroista ja arvokisavoittoihin tottuneesta manageri Heiskasta. Määränpäänä olleella pysäkilla käy kuitenkin selväksi, ettei ajatuksenjuoksu ole kenelläkään kolmikon jäsenellä normaalilla tolalla.

Vaikka Murrot ovat kulkeneet jo usean päivän ajan samaa metroreittiä vaihtoineen päivineen, Heiska joutuu kaivamaan kartan repustaan.

– Missä me oikeesti ollaan? kolmikko päivittelee ja nauraa.

Juttua muokattu 19.8. klo 18.44: Sari ja Matti Murto eivät olleet Eugenen nuorten MM-kisoissa paikalla 2014.

Lue lisää:

Wilma Murto sai hotellilla sankarin vastaanoton, jota seurasi yön pimeydessä kyyditys suihkulähteeseen – tällä välin paikalle oli soitettu poliisi

Kommentti: Wilma Murto näpäytti hänet hylännyttä maailman suurinta välinevalmistajaa – osoitti Euroopan mestarin merkkejä kesken finaalin

Tajusitko kultahuuman keskellä, kuinka kovan tuloksen Wilma Murto tuli tehneeksi? Kaikkien aikojen tilastossa edellä enää Aki Parviainen

Wilma Murto voitti EM-kultaa! Murskasi Suomen ennätyksen ja dominoi ratkaisevalla hetkellä