Hyppää sisältöön

Mikael Jantunen, 22, kolusi lapsena pihapelejä niin ahkerasti, että jalat eivät kestäneet – hänen oli pakko tehdä kova päätös, joka kannatti

Mikael Jantunen haaveili lapsena ammattijalkapalloilijan urasta, mutta lopulta koripallo vei pitkäksi venähtäneen vuosaarelaispojan mukanaan.

Suomi kohtaa sunnuntaina Kroatian EM-koripallon neljännesvälierissä. Suora lähetys ottelusta alkaa klo 15.20 TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa. Itse ottelu alkaa klo 15.45.

VUOSAARI. Koripalloilija Mikael Jantusen pää viistää ovenkarmia, kun hän päästää vieraat sisään lapsuudenkotiinsa Helsingin Vuosaaressa. Reipas tervehdys ja välitön innostuminen vieraiden urheilukiinnostuksesta alleviivaavat nuoren susijengiläisen tarinaa.

Kun tuore Belgian mestari on palannut kotiinsa esittelemään lapsuudenkotinsa koripallomuistoja, silmissä loistaa samanlainen into kuin lapsella, joka on päässyt touhuamaan rakastamansa pallon kanssa.

Jantunen käy läpi vilaukselta perheen yhteiset asuintilat, mutta varsin nopeasti tulee selväksi, että lapsena aika on kulunut ihan muualla kuin olohuoneessa sohvan äärellä. Urheilua rakastava nuori mies on pihapelien kasvatti, joka halusi lapsena pelata niin paljon, ettei edes rasitusmurtumilta vältytty.

– Oma huoneeni on alakerrassa. Saa nähdä millaisessa kunnossa se on. Huone on pysynyt varmaan viimeiset viisi vuotta ihan samanlaisena, Jantunen sanoo ja lähtee viemään vieraita kohti kellarikerrosta.

Kellarissa sijaitseva Jantusen huone tuntuu nyt 22-vuotiaalle ja 204-senttiselle koripalloilijalle matalalta, mutta 12-vuotiaalle koripallointoilijalle tila on riittänyt hyvin. Ahkerassa käytössä ollut lelukori roikkuu yhä seinällä.

– Jos vapaaheitot menee nykyään hyvin sisään, niin se on tämän korin ansiota. Ei voi ihan jäädä rautaan roikkumaan, mutta kyllä tähän on donkkailtukin, Jantunen nauraa ja vääntää pientä korirautaa käsissään.

Mikael Jantunen säilyttää vanhinta koripallomuistoaan lapsuudenkotinsa seinällä.

Huoneen seinällä roikkuu kaksi pelipaitaa, joilla on Jantuselle suuri merkitys. Mustassa pelipaidassa komeilee numero 29 ja teksti Wartti-Basket. Viereisen sinivalkoisen paidan rinnuksessa on numero 18 ja logossa ärjyy tietenkin susi.

– Ainoat seurat, joissa olen Suomessa pelannut, ovat Wartti-Basket ja HBA-Märsky, Jantunen aloittaa.

Jalkapalloa pelannut Jantunen houkuteltiin 10-vuotiaana kokeilemaan koripalloa. Päätä pidempi keskikenttämies oli herättänyt koripalloa valmentavan joukkuekaverin isän huomion.

Nyt hän kohtelee mustaa pelipaitaa kuin arvokasta museoesinettä nostaessaan sen varovasti alas paikaltaan.

– Parin viikon jälkeen siitä ensikokeilusta sain tämän pelipaidan ja sille tielle jäätiin. Numero 29 tuli annettuna ja kai sen olisi saanut vaihtaakin, mutta kun peli kulki heti, niin se jäi käyttöön. Märskyssä numero taisi olla varattuna, joten silloin vaihdoin numeroon 18, joka minulla nyt on seura- ja maajoukkueessa käytössä.

Seinällä roikkuvan maajoukkuepaidan tarina on vaatimattomampi.

– Tämä on joku paita, jossa ei ollut nimeä selässä. Siksi sen on voinut laittaa tuohon nätisti roikkumaan. Yritin kyllä aikanaan saada ensimmäistä maajoukkuepaitaani itselleni, mutta eivät suostuneet antamaan, Jantunen virnistää.

Jalkapalloa ja koripalloa, kunnes jalat eivät kestäneet

Koripalloilija Mikael Jantusella on läjäpäin kenkiä, mutta suosikit löytyvät rivistöstä sangen helposti.

Huoneen pitkää sivua reunustaa monitasoinen kenkäteline, jossa on valehtelematta kymmeniä pareja erilaisia koripallokenkiä. Jantunen selaa katseellaan kenkiä läpi ja nappaa lopulta käsiinsä punamustavalkoiset kengät.

– Jos jotkut kengät näistä pitäisi valita, niin varmaan se olisi nämä. Näillä voisi hädän tullen pelata myös koripalloakin, Jantunen sanoo ja esittelee maailman tunnetuimman koripalloilijan Michael Jordanin aikanaan tunnetuksi tekemät Air Jordanit.

Jantunen on kerännyt huoneeseensa valtavan määrän kenkiä, mutta käytännön syistä. Miehen kengänkoko on numeroa 49,5, joten ihan joka automarketista ei uusia kenkiä voi hakea.

– Kyllähän ne Jordanin highlights-klipit on tullut varmaan kaikki väijyttyä, mutta lapsena esikuvat löytyivät pitkään jalkapallon puolelta. Jos koripallosta pitää nostaa esikuvia esiin, niin Dirk Nowitzki oman pelipaikan pelaajana on varmasti yksi merkittävä. Maajoukkueessa seurasin tarkkaan Teemu Rannikon, Hanno Möttölän ja tietenkin Lauri Markkasen uria, Jantunen kertoo.

Kaverit vaihtuivat vierellä, kun Mikael Jantunen vietti pikkupoikana aikaa Vuosaaren futiskentillä. Aamulla pelattiin yhden kaverin kanssa, päivällä toisen ja illalla vielä kolmannen seurassa. Kuva: Ville Ristolainen / Yle

Jalkapallo toden totta näkyy myös Jantusen huoneessa, vaikka tarinan mukaan koripallo- ja jalkapallomuistoja on jaettu isän ja äidin osoitteisiin ja nyt ollaan siellä "koripallomuistojen" kodissa.

– Jalkapallo oli pienenä kaikki kaikessa. Meillä on tallessa sellainen päiväkotivalokuva, jossa lukee että tykkäsin jo kaksivuotiaana potkia palloa, Jantunen muistelee ja katsoo seinällä yhä roikkuvan FC Barcelonan fanihuivia.

– Muistan, että koulussa se oli isoin pettymys ikinä, jos ei vaikka päässyt välitunnilla kolmosluokkalaisena mukaan vitos- ja kutosluokkalaisten peleihin. Sitten ei maistunut opiskelukaan, jos ei päässyt pelaamaan.

Jantunen pelasi jalkapalloa 10–11-vuotiaaksi aina kun ehti. Omien treenien lisäksi hän meni potkimaan mukaan myös kolme vuotta vanhemman siskon harjoituksiin. Kun koripallo tuli mukaan kuvioihin, oli lopulta pakko tehdä valinta.

– Pelasin kahden ikäluokan kanssa korista ja yhden futisjoukkueen kanssa. Se oli vain liikaa ja minulle tuli kantapäähän ja nilkkaan rasitusmurtumia. Kroppa ei kestänyt sitä määrää, Jantunen kertoo.

Koripallovalintaan vaikutti lopulta kaksi syytä ylitse muiden. Kaverit ja halu voittaa. Wartti-Basketissa pelasi läheiset kaverit ja joukkuekin pärjäsi erinomaisesti.

Mikael Jantunen käy verestämässä futistaitojaan lapsuuden pelikentillä. Vieläkö tatsi on tallella?

Jantusen lapsuudenhuoneen palkintokaapissa komeilee pystejä ja mitaleita, joiden eteen hän juniorina halusi tehdä valtavasti töitä.

– Siinä on varmaan yksi syy, miksi ollaan täällä tänään. Olen todella kilpailuhenkinen. Minun kanssani ei voinut pelata lapsena lautapelejä, koska mökötin koko illan, jos hävisin. Nykyään osaan ehkä paremmin hallita sitä, mutta silloin en sietänyt häviötä yhtään, Jantunen nauraa.

Heti ensimmäisistä korisharjoituksista lähtien Jantunen koki, että koripallo on hänen juttunsa. Innostava valmentaja antoi nuoren pojan kokeilla laajasti osaamistaan kentällä, eikä pelkästään sijoittanut muita pidempää pelaajaa korin alle odottelemaan palloja.

– Usein pitkät laitetaan tekemään korin lähellä juttuja, mutta minulle opetettiin spin-move ekana asiana. Pitkiä pelaajia on tietysti vähemmän, mutta siitä oli iso hyöty, että pystyin tekemään myös takamiehen asioita. Se on muovannut pelitapaani, kun pystyn tuomaan palloa ylös isona pelaajana, laitahyökkääjänä pelaava Jantunen kehuu.

Spin-move! Tämä temppu innosti Mikael Jantusta ensimmäisissä koripallotreeneissä.

Siskon kanssa heittotreenejä

– Tilanne 1-1! Olen muuten joskus voittanut Micken tässä pelissä, Karoliina Jantunen nauraa heittäessään palloa koriin Jantusten kodin lähellä sijaitsevalla koripallokentällä.

Mikael Jantunen aloitti koripallon nykymittareilla myöhään, mutta valtava määrä pihapelejä auttoi väistämättä nopeaa kasvua lajin parissa.

– Kaverit tulivat Vuosaaresta, joten jos ei ollut treenejä niin kerättiin porukka ja mentiin ulkokentille pelaamaan. Pelasimme aina, kun mahdollista. Jos oli huono sää, menimme Liikuntamyllyyn, joka oli lähin vapaa sisähalli. Sillä oli iso merkitys, että pelaamaan pääsi helposti, Jantunen sanoo ja nappaa levypallon siskoltaan.

Tälle Jantusten pihapiirissä sijaitsevalle kentälle nuori poika tuli isänsä kanssa heittelemään usein vielä iltamyöhään.

– Tänne me tulimme aina, jos vaikka jäi treeneistä tai pelistä huono fiilis. Isä tuli usein palauttelemaan palloa, koska heittelyt olivat tietysti usein aika myöhään. Tämä oli hyvä paikka purkaa huono mieli. Tultiin heittämään vaikka se viisi vaparia putkeen sisään tai jotain. Yleensä aina kun lopetettiin, oli jo parempi mieli.

12-vuotiaana tuli tappio, vieläkö sisko voittaa Mikael Jantusen pihapeleissä?

Nyt Mikael ja Karoliina Jantunen pelaavat lapsuudesta tuttua peliä nimeltä 21, jossa pelaajan tavoite on saada ensimmäisenä 21 pistettä kasaan.

– Olen ehkä ollut 12-vuotias, kun hävisin siskolle tässä pelissä. Sitäkin surkulteltiin varmaan koko yö, Jantunen virnistää ja upottaa vapaaheiton sisään.

Tällä kertaa siskolla ei ole enää mahdollisuuksia, vaan voitto menee perheen koripalloammattilaiselle lukemin 21–3.

– Ehkä se oli se yksi tappio silloin 12-vuotiaana, joka koko koripallouran käynnisti, Karoliina nauraa.

Karoliinan jalkapallo- ja korisharrastusten myötä Mikaelilla oli lapsena pelikaveri myös omassa perheessä. Ja saattaa tällä sisarusten lapsuusajan 21-pelilläkin olla vaikutusta nykyisen maajoukkuepelurin pelitapaan, sillä levypallot ovat hyvin arvokkaita tässäkin kisassa, mitä ne olivat tietysti myös junioripeleissä Wartti-Basketissa.

Jantusen kyky omaksua erilaisia rooleja kentällä on yhä valmentajille mieluisa ominaisuus.

– Jossain vaihessa en ollut kauhean hyvä heittäjä, niin piti jotenkin keksiä tapa saada pallo. Huomasin, että kun meni kovaa levypalloihin, muut väistivät. Siitä se lähti, kun pisteitä alkoi tulla menemällä hyökkäyslevypalloihin, Jantunen myhäilee.

Kavereiden kanssa maajoukkueessa

Mikael Jantusen lapsuudenkodin kellarissa piileskelee Susijengin tähtipelaaja.

Koriskisan jälkeen on aika palata vielä hetkeksi Jantusten lapsuudenkotiin.

Tuhansien Vuosaaressa pallon perässä vietettyjen tuntien ja aikanaan tehdyn lajinvaihdon lisäksi Jantunen nostaa koripallouransa kannalta käänteentekeväksi hetkeksi sen, kun hän päätti lähteä tosissaan koripallounelman perään lukioikäisenä.

– Olin käynyt ruotsinkielistä koulua ensin Vuosaaressa ja sitten Puotilassa. Kaverit lähtivät yläasteen jälkeen ruotsinkieliseen lukioon ja mietin itsekin pitkään, että teenkö samoin vai vaihdanko suomenkieliseen lukioon ja haen Mäkelänrinteen Urheilulukioon, Jantunen kertoo.

Mikael Jantusesta kasvoi huippukoripalloilija Mäkelänrinteen Urheilulukiossa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Valintaa ei ole joutunut katumaan. Mäkelänrinteestä, eli "Märskystä" on tullut suomalaisen maajoukkuekoripallon sydän ja nyt Susijengin pelaajista on valtaosa käynyt saman koulun tai ainakin on saanut tiiviin siteen siihen.

– Nyt on noloa, jos unohdan jonkun, Jantunen hymyilee listatessaan liki kymmenkunta lukiokaveria, jotka ovat nyt mukana myös maajoukkueringissä.

– Onhan se kivaa, kun nyt ollaan vietetty kesä kavereiden kanssa Susijengissä, sitten käydään vähän seurajoukkueissa välillä ja taas päästään kavereiden kanssa pelaamaan. Totta kai se myös helpottaa meitä myös pelillisesti, kun tunnemme toisemme hyvin, Jantunen jatkaa.

Vierailun lopuksi Jantunen haluaa vielä esitellä yhden hyvistä joukkuekavereistaan. Huoneen nurkasta nimittäin kurkistaa yksi Jantusen idoleista, Susijengin tähti Sasu Salin. Jantusen mukaan tosin "lähes aidon kokoisena" pahvihahmona.

– Jos tulee huono mieli, voin tulla tänne lapsuudenkotiin katsomaan, kun Sasu hymyilee tuossa. Heti mieli paranee. Minulta on monta kertaa kysytty, saako tämän heittää jo pois, mutta ei saa, Jantunen nauraa.

Totta se taitaa olla. Vuosaaresta löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Voit katsoa Mikael Jantusen Juuret-jakson Yle Areenasta. Sarjassa pääset tutustumaan myös Elias Valtosen, Sasu Salinin, Lauri Markkasen ja Lassi Tuovin tarinoihin.

Lue myös: