Hyppää sisältöön

Eurasta Eurooppaan

Koripallo on ollut euralaisen Valtosten perheen yhteinen harrastus. Tuhannet autossa vietetyt tunnit ovat lopulta auttaneet perheen pojan Euroopan kentille ja Susijengin yhdeksi avainpelaajaksi.

Susijengi kohtaa EM-kisoissa Hollannin torstaina klo 15. Suora lähetys alkulohkon päätöskamppailusta TV2:ssa ja Areenassa klo 14.40 alkaen.

EURA. Muutama pallon pompautus, terävä askel ja voimakas ponnistus. Käsi nostaa pallon korkeuksiin ja painaa sen lopulta korisukkaan. Ollaan Eurassa, joka on aiemmin tunnettu lähinnä Darudesta ja Daltoneista, mutta nykyään kasvavassa määrin myös koripallosta.

– Eihän tämä Eura mikään maailman suurin koripallopaikkakunta ole, mutta kun on sattunut kaksi korisperhettä vierekkäin, niin olemme halunneet pitää tätä hommaa täällä yllä, nuori koripallotähti Elias Valtonen nauraa ja donkkaa pallon lapsuudenkotinsa koriin.

Urheilevan Valtosten perheen takapihalta löytyy kokonainen urheilupuisto ja etupihalla komeilee tietenkin koripallokori. Itse asiassa koreja ja kenttiä on kaksi, sillä naapurissa asuva kummisetä on myös koripallomiehiä henkeen ja vereen.

Läpimurtonsa Espanjan liigassa päättyneellä kaudella tehnyt 23-vuotias Valtonen on saapunut viettämään kesää kotiseudulleen Euraan. Ari-isän ja Tarja-äidin rakentama punatiilinen omakotitalo oli jo pikkupoikana tukikohta, josta koripallounelmaa rakennettiin.

– Täällä olen koko ikäni asunut. Tämä taisi valmistua niihin aikoihin, kun synnyin eli vuonna 1999. Nykyään kaudet menee muualla, mutta kesät aina täällä, ellen sitten ole leirillä Helsingin suunnalla, Valtonen kertoo.

Täällä Euran kotipihalla Elias Valtonen donkkasi ensimmäisen kerran. Hetki muistuu yhä mieleen.

Valtonen harrasti lapsena urheilua monipuolisesti ja lajivalikoimaan kuului koripallon lisäksi jalkapalloa, jääkiekkoa ja yleisurheilua. Usean lajin pyörittäminen kävi lopulta raskaaksi ja marraskuussa 2010 Eliaksen isä lähetti kummisedälle Vesa Nuijalle sähköpostin, jossa pyysi apua lajivalinnan tekemiseen.

– Kirjoitin sitten lapulle arvioni eri lajeista ja totesin, että vähintään Korisliiga-pelaaja on käsissä. Hänestä olisi varmasti tullut myös ihan hyvä jalkapalloilija tai jääkiekkoilija, mutta kun on melkein kaksimetrinen niin kyllähän esimerkiksi pelipaikkoja on jalkapallossa vähemmän, Vesa muistelee.

Kummisetä näki, että 12-vuotias Elias on pelimies lajissa kuin lajissa, mutta koripallosta hän kirjoitti: "Suomen tasolla kyseessä on täyden kympin pelaaja ja maailman mittakaavassakin kouluarvosanalla 8–9". Hän päätti arvionsa siihen, että koripallossa Eliaksella olisi parhaat eväät päästä huipulle ja "Euroopan kentätkin ovat mahdolliset".

– Mutta kaikista tärkein huomioni oli se, että pojan täytyy itse rakastaa sitä, mitä tekee, kummisetä jatkaa.

Ja poikahan rakasti. Eliaksen palo koripalloon lepatti suurimmalla liekillä, joten perhe päätti panostaa koripalloharrastukseen. Se kannatti, sillä kummisedän ennustus Korisliigasta toteutui jo 14-vuotiaana. Nyt takana on jo maajoukkuepelejä ja kaksi kautta ammattilaisena Euroopan kentillä.

Elias Valtonen kertoo euralaisen legendan kummisedästään Vesasta. Pitääkö moinen paikkaansa?

Perheen yhteinen harrastus

Omakotitalon vaatehuoneen tangolla roikkuu nippu pelipaitoja. Valtonen selaa valikoimaa läpi ja poimii käsiinsä mustan paidan, jonka rinnusta komistaa Euran Veivin logo.

– Tässä on joku vanha Veivin paita, ainoa mikä enää löytyy. Olen pelannut tällä ehkä 8–10-vuotiaana, sitä luokkaa varmaan. Sitten seuraava paita onkin ensimmäinen liigapaita Korihaista ja pelinumero on vaihtunut nelosesta vitoseksi, Valtonen hymyilee.

Elias Valtonen edusti Euran Veiviä siihen saakka, kunnes sopivaa joukkuetta ei enää löytynyt. Kuva: Ville Ristolainen / Yle

Valtonen aloitti koripalloharrastuksensa paikallisessa Veivissä isänsä valmennuksessa, mutta polkua Korisliigaan saati Euroopan kentille ei pelkän kotipaikkakunnan varaan pystynyt rakentamaan, kun Eurasta ei enää saatu kasaan joukkuetta.

Ratkaisu löytyi noin 60 kilometrin päästä. Ensin juniorijoukkueesta Loimaalta ja sitten liigasta Uudestakaupungista. Tuntien reissut harjoituksiin tulivat Eliaksen nuoruusvuosina koko perheelle tutuksi.

– Neljän tunnin reissuja ne olivat. Tunti sinne, puolitoista tuntia treenejä ja tunti takaisin. Välillä oli oppikirjat ja Tarjan tekemä lihasoppa mukana. Matkalla syötiin ja opiskeltiin, perheen isä Ari nauraa.

Valtosen perhe selaa yhdessä leikekirjaa Eliaksen lapsuudesta, kun äiti löytää yhtäkkiä hurjan yksityiskohdan tekstistä.

Moni tuttu hämmästeli Valtosten perheen jaksamista reissaamiseen, mutta perheessä asia tuntui luonnolliselta. Maaseudulla ajamiseen on tottunut pidempien etäisyyksien takia.

– Olemme kasvaneet tällaiseen. Ehkä sitä olisi jotain muuta voinut tehdä, mutta mitä se muu olisi ollut? Tämä on ollut meidän koko perheen yhteinen juttu. Olemme saaneet paikkakunnilta tuttuja ja tämä harrastus on tuonut kaikenlaista, mitä ei olisi muuten tullut, Tarja-äiti sanoo.

Se, että Eliasta pystyttiin kuskaamaan, oli myös sattuman kauppaa. Osaltaan siihen vaikutti isä-Arin sairaudesta johtunut osa-aikaeläke. Kahden täysipäiväisesti työskentelevän vanhemman taloudessa harjoituskyytejä olisi voinut olla hankalampi järjestää.

– Taloudellisesti on tietysti mennyt rahaa bensaan, harjoitusmaksuihin ja niin edelleen. Mutta en koe jääneeni itse mitään vaille. Tämä on ollut meidän perheen systeemi ja on ollut hieno seurata Eliaksen matkaa. Olemme viihtyneet kentän laidalla, se on ollut osa meidän elämää, Tarja toteaa.

– Siihen Eliaksen intoon ja haluun pelata oli niin helppo lähteä mukaan. Se vei mukanaan ja ruokki myös omaa jaksamista, isä-Ari jatkaa.

Fanista haastajaksi

Elias Valtonen ja Sasu Salin olivat yhdessä EM-kisoissa jo vuonna 2013, mutta roolit olivat vielä hieman toiset kuin tänä päivänä.

Valtosten vaatehuoneen seinällä pelipaitojen vieressä roikkuu kehystetty Susijengin t-paita, jossa komeilevat vuoden 2013 Slovenian EM-kisoihin osallistuneiden Suomen maajoukkuepelaajien nimikirjoitukset.

Silloisten maajoukkuepelaajien kasvattajaseuroista oli valittu pelaajia katsomaan kisoja paikan päälle Sloveniaan ja 14-vuotias Valtonen oli yksi valituista.

– Siinä pääsi ensimmäistä kertaa näkemään sen tason toimintaa lähietäisyydeltä ja juttelemaan maajoukkuepelaajille. Siitä se halu päästä itsekin joskus maajoukkueeseen lähti vielä suuremmin kasvamaan, Valtonen muistelee.

Nyt Valtonen on itse yksi pelaajista, joiden varaan Susijengi rakentaa menestysodotuksiaan EM-kisoissa.

– Muistan ihan niitä ensimmäisiä treenejä Susijengissä, kun mietin, että nyt olen täällä, mutta aika nopeasti se muuttui siihen, että haluan enemmän haastaa kuin fanittaa heitä, Valtonen virnistää.

– Tällä hetkellä odotan myös itseltäni sitä, että olen yksi avainpelaajista joukkueessa. Se tuntuu hyvältä. Koen, että pitää myös auttaa joukkuetta ja olla yksi niistä pelaajista, joiden avulla pelejä voitetaan, Valtonen jatkaa.

Monien mahdollisuuksien Eura

Euran urheilupuiston pituushyppypaikalla Elias Valtonen on viettänyt paljon aikaa, mutta miten käy, kun veli Samuel haastaa hänet nyt pieneen kisailuun?

Pihamaalla nautitun päiväkahvijäätelön jälkeen Valtonen tekee samaa, mitä lapsenakin. Kun koti sijaitsee käytännössä urheilukenttien naapurissa, on pelailu ja kisailu parasta ajanvietettä.

– Sprinttimatkoja, pallonheittoa ja pituushyppyä. Ne olivat varmaan niitä lajeja, joiden parissa eniten tuli vietettyä aikaa, Valtonen kertoo kävellessään kohti yleisurheilukenttää.

Usein kilpakaverina oli oma veli Samuel, joka on myös koripalloilija. Nuorempi veli debytoi Korisliigassa viime kaudella Korihaiden paidassa.

– Ihan ei nyt tulos tyydytä. Kuutta metriä lähdettiin hakemaan, mutta sanotaan, että ilman lämmittelyä ja aikamoisella sipsuttelulla 563 on ihan hyvä tulos, Valtonen nauraa ottaessaan veljensä kanssa nopean pituushyppykisan vanhojen aikojen kunniaksi.

Kun koti sijaitsi käytännössä urheilupuistossa, tottui Elias Valtonen liikkumaan monipuolisesti pienestä pitäen. Kuva: Valtosten perhealbumi

Vaikka Valtonen joutui reissaamaan koripallon perässä, antoi Eura kuitenkin erinomaisen ympäristön harrastaa monipuolisesti eri lajeja pikkupoikana.

"Euran Wembleyllä" pelattiin futista, kummisedän ylläpitämällä Urheilutalolla korista ja yleisurheilukentällä kilvoiteltiin milloin missäkin. Ei varmasti ole sattumaa, että Valtosen pomppu on kimmoisa niin korisparketilla kuin pituushyppypaikalla.

– Tosi iso merkitys tällä on ollut, että on päässyt monipuolisesti harrastamaan. Varmaan ne koripallon lajitaidot on hiottu muualla, mutta monipuolisuutta ja pallosilmää on varmasti kerätty näiltä kulmilta talteen, Valtonen kehuu.

Haastattelutuokion lopussa muutama pikkujuniori lähestyy ja kysyy Valtosta kaverikuvaan. Samalla tavalla kuin Sloveniassa vuonna 2013, on Valtonen nyt itse Susijengin tähtenä innostamassa seuraavia nuoria koripallon pariin.

– Ei tätä kovin usein täällä tapahdu, Valtonen hymyilee ja sanoo vaatimattomasti.

Darude saattaa siis vielä olla se tunnetumpi euralainen, mutta Valtonen tekee kovaa kiriä.

– Se on kivaa ulkomailla, kun pelissä lähtee Sandstorm soimaan, niin itse tietää sen, että tullaan Daruden kanssa samoilta kulmilta. Sitä knoppia on myös kiva pelikavereille kertoa, Valtonen nauraa.

Voit katsoa Elias Valtosen Juuret-jakson Yle Areenasta. Sarjassa pääset tutustumaan myös Mikael Jantusen, Sasu Salinin, Lauri Markkasen ja Lassi Tuovin tarinoihin.

Lue myös