Hyppää sisältöön

Koti kultaakin kalliimpi

Koripallo on vienyt Lauri Markkasen tähdeksi maailmalle, mutta koti Jyväskylässä on yhä kaikki kaikessa.

JYVÄSKYLÄ. Teräsverkoilla aidatuilta koripallokentiltä kuuluu lasten kiljahduksia, pallon pomputusta ja rautaisten korisukkien helinää. Yhden parempiakin päiviä nähneen korirenkaan alla valmentaja Jari Laine palauttelee palloja, ihan niin kuin kymmenen vuotta sitten.

Vuosikymmen takaperin yläasteikäinen Lauri Markkanen vietti kaiken luppoajan ja välituntinsa tällä Kilpisen koulun kentällä. Nyt lajin supertähdeksi kasvanut Markkanen on palannut esittelemään jyväskyläläisiä juuriaan ja tarinan alkulähteille lähdetään koulumaisemista.

– Tänne me tultiin aina vapaa-ajalla pelailemaan. Oli niitä pelikenttiä muitakin, mutta koulunkäynnin lomassa täällä tuli vietettyä paljon aikaa. Jos ei oltu Jarin pihassa heittelemässä, niin sitten täällä, Markkanen sanoo ja pussittaa kolmosen.

Laine koppaa Markkasen upottaman pallon ja palauttaa sen entiselle suojatilleen. Kaksikon tiet kohtasivat Jyväskylässä jo varhain, kun Markkasten perhe muutti Vantaalta Jyväskylään.

– Muistan sen vieläkin, kun ensimmäisen kerran tuli viestiä, että Markkasten perhe on muuttamassa Jyväskylään. Oma poika oli silloin samanikäinen, joten kyllä siinä heti heräsi ajatus, että alkaa olla aika hyvin korisporukkaa koossa täällä, Laine muistelee.

Lopulta Markkaset muuttivat ihan Laineiden naapuriin, ja kun Semi Laineesta ja Lauri Markkasesta tuli kaverit, niin korisukkia heiluteltiin ahkeraan myös naapuripihassa.

– Olihan Laurissa tietysti jo pienenä poikana sellaisia ominaisuuksia, että hänestä voi tulla mitä vaan. Viimeisimpänä valmensin häntä myös aikuisjoukkueessa ennen kuin Lauri siirtyi Mäkelänrinteen Urheilulukioon. Hän oli 15-vuotias, mutta pystyi jo täysin pelaamaan miesten Divaria, vaikka oli vasta matkansa alussa.

– Onhan se huikeata nyt katsoa Lauria maajoukkueessa. Eikä vieläkään olla valmiita, vieläkin voi kehittyä. Matkahan se tässä on parasta, Laine jatkaa.

Monelle juniorille on tärkeää, että harjoituksissa joukkuejaot ovat tasaisia. Jari Laine muistelee, että Lauri Markkanen ei moisista välittänyt. Hän keskittyi aina omaan tekemiseensä. Kuva: Ville Ristolainen / Yle

Palavasta koripallorakkaudesta huolimatta opettajat eivät joutuneet raahaamaan nuorta koripalloilijaa kirjojen ääreen välitunneilta. Markkanen tunnetaan tunnollisena harjoittelijana ja sitä hän oli myös koulunkäynnissä. Tunneilta ei myöhästytty, vaikka koripallo kiinnosti.

Jari Laine muistaa Markkasen myös helppona valmennettavana, joka teki aina sovitut asiat. Myös poikkeuksellinen lahjakkuus tuli ilmi tavalla, joka kulkee yhä tarinana nuorten jyväskyläläiskoripalloilijoiden keskuudessa.

– Minulla on ollut tapana teettää sellaista 20 minuutin heittoharjoitusta, jota kovat liigapelaajatkin ovat tehneet. Jos siinä tekee yli 40 koria, niin se on jo ihan hyvä suoritus. Toisella kerrallaan Lauri heitti lähelle sataa koria. Tämä tapahtui 16-vuotiaana, Laine nauraa.

Valmentajalla ja entisellä suojatilla on selvästi yhä hauskaa, kun kaksikko verestää muistoja heittelemällä vanhan koulukentän koreihin. Markkanen muistuttaa, mikä nuoruusajan valmentajan tärkein anti on ollut.

– Kyllä se varmaan tärkeintä on ollut, että Jari osasi tehdä pelaamisesta ja harjoittelusta hauskaa. Sillä pysyttiin lajin parissa, Markkanen sanoo.

Pojan kanssa frisbeegolfia

Lauri Markkanen tykkää nykyään heittää tulostakin, mutta pääasiassa frisbeegolf on hänelle tapa rentoutua.

Aidattu asfalttikenttä vaihtuu juurakkoiseen polkuun ja mäntymetsään, mutta rautainen koriverkko helähtää täälläkin. Lauri Markkanen on tuonut vieraansa tutustumaan yhteen lempiharrastuksistaan, frisbeegolfiin.

– Tästä Kinkomaan radasta on tullut ihan oma lemppariratani. Mieluummin kiertää tämän kahdesti, kun muut radat on tullut täällä jo niin koluttua, Markkanen hymyilee ja etsii sopivaa kiekkoa repustaan.

Lajiin hän tutustui vahingossa kymmenisen vuotta sitten, kun isoveli löysi erikoisen kiekon metsästä. Pikku hiljaa selvisi, että kyse oli frisbeegolfista ja sitähän oli pakko päästä kokeilemaan.

– Olin varmaan 14- tai 15-vuotias, kun heittelin ensimmäiset kierrokseni sellaisella ultimatesta tutulla kopittelukiekolla. Sitten löysin itse metsästä ensimmäisen oman kiekkoni, Markkanen kertoo.

Nykyään Markkanen pelaa frisbeegolfia myös astetta tavoitteellisemmin, mutta edelleen lajin suurin merkitys on sosiaalinen.

– Ehkä viimeiset viisi vuotta ovat olleet sellaisia, että olen yrittänyt jo pelata vähän parempaakin kierrosta. Mutta tämä on ulkoilmapeli, josta aika moni kaveri ja perheenjäsen on innostunut. Tässä pääsee viettämään kavereiden kanssa aikaa.

Jos poika pyytää pelaamaan frisbeegolfia, siitä en koskaan kieltäydy.

Lauri Markkanen

Viimeisimpänä lajiin on hurahtanut Markkasen nelivuotias poika Alvar, joka usein pyytää heittelemään. Kinkomaan helppokulkuisella radalla myös lapsi jaksaa kulkea.

– Vähän alkaa jo tosin masentaa, kun näkee, miten hyvä tekniikka voi nelivuotiaalla olla. Ei mene montaa vuotta, kun ei enää veljien kanssa pärjätä hänelle, Markkanen virnistää.

Matka jatkuu seuraavalle heittopaikalle. Kävelyn aikana metsässä ei näy ristin sielua. Tuuli lepattaa puissa, männynkävyt rasahtelevat kengän alla. Nimmarinmetsästäjiä ei näy, vain luonto ja rauha ovat läsnä.

– Kyllähän minut tunnistetaan täällä, mutta se on aina hyväntahtoista. Tulee vastaan poikia, joilla ei ole edes puhelinta mukana, vaan ovat myös tulleet luontoon nauttimaan. Sanovat moro ja se on siinä, Markkanen sanoo.

Mentorina lajin viisinkertainen maailmanmestari

Lauri Markkanen nousi isoihin otsikoihin heti ensimmäisellä NBA-kaudellaan, kun hän hätyytteli tulokkaiden kaikkien aikojen kolmosennätystä. Kinkomaan frisbeegolf-radalla Markkanen näyttää, että heittäminen sujuu myös ihan toisessa lajissa.

Avausheitot sijoittuvat korin alle ja putit uppoavat tarkasti. Tosin välillä kuuluu kova kopsahdus, kun kiekko kolisee päin mäntyä ja koristähti joutuu kaivamaan repustaan toista kiekkoa. Mutta se on kuulema lajin suola.

– Ai onko tämä välineurheilua? Onhan se NBA-pallo mielestäni maailman paras pallo, mutta heitän silläkin joskus ohi, Markkanen nauraa.

Markkasella on tarkkaan valikoidut kiekot repussaan ja reppujakin on jo kolme, yksi jokaista kotia kohti. Siitä huolimatta Markkanen kertoo yhä pelaavansa enemmän huvikseen, eikä koe heittelyä harjoitteluna.

– Tässä lajissa on hienoa se, että yhdellä kiekolla voi lähteä pelaamaan, mutta jos haluaa ruveta pelaamaan tulosta ja kokeilemaan eri kiekkojen ominaisuuksia, niin sitten tuntuu, ettei mikään riitä, hän toteaa.

Paul McBeth sijoittui toiseksi Nokialla pelatussa European Openissa heinäkuussa. Kuva: Matthew Schilke / Yle News

Frisbeegolf-harrastukseensa Markkanen on saanut myöhemmin apua myös maailman huipulta, sillä kaveripiiriin kuuluu lajin viisinkertainen maailmanmestari Paul McBeth.

– Pari vuotta sitten, kun aloin seuraamaan frisbeegolf-turnauksia, tajusin, että Paul on joka videolla mukana. Sitten huomasin, että mehän seuraamme toisiamme Instagramissa ja Paul oli jo laittanutkin viestiä. Pahoittelin, etten ollut vastannut aiemmin, kävin katsomassa turnausta hänen luonaan ja siinä tutustuttiin, Markkanen kertaa.

Nykyään suomalainen korisjätti ja yhdysvaltalainen frisbeegolf-tähti ovat yhteydessä viikottain. Kaverukset tekevät yhdessä asioita, kuten kuka tahansa.

– Meillä oli tällä kaudella vapaapäivä Orlandossa. Käytiin Paulin kanssa Universal Studioilla ajamassa Harry Potter -vuoristoratoja ja nyt kesällä hän oli täällä Nokialla heittämässä kiekkojakin.

Nokialla Markkanen pääsi veljensä kanssa kiertämään huippurataa yhdessä maailmanmestarin kanssa.

– Sanotaan, että kyllä me hävittiin. Mutta oltiin todella tyytyväisiä siihen, että saatiin muutama birdie pro-radalla. Luultiin, että ne olisi harvassa, mutta yhdellä väylällä jokainen meistä kolmesta sai birdien. Siitä tuli kyllä hyvä fiilis, Markkanen hymyilee.

Jyväskylä on kaikki kaikessa

Markkasen veljekset ehtivät nykyään tapaamaan hyvin harvakseltaan. Siksi jokainen tapaaminen on arvokas.

Frisbeegolfin jälkeen on aika käydä jälkipelit saunan lauteilla. Aika on kuin pysähtynyt, kun Markkanen katsoo saunalautan kannelta keski-suomalaista järvimaisemaa. Mukana ovat veli Miikka ja isä Pekka. Toinen veli Eero pelaa ammatikseen jalkapalloa ja on samaan aikaan joukkueensa harjoituksissa.

Saunan lauteilla Markkaset muistelevat, kuinka veljekset viettivät Jyväskylän kodin pihamaalla tuhansia tunteja pelaten ja kisaten. Eikä pihapeleissä annettu armoa, ei edes veljeksistä nuorimmalle eli Laurille.

– Ei siellä annettu junnun voittaa, vaan viimeiseen asti pelattiin ihan tosissaan. Kun Lauri oli ihan pikkupoika, niin aika usein hän joutui lähtemään tippa silmässä nöyryytettynä sisälle. Mutta sen aisti, että jonain päivänä hän haluaa meille näyttää, Pekka muistelee.

Ja voittamisen halu totta vie näkyy yhä veljien luonteissa. Sen sai isä kokea kaverinsa kanssa käydessään Chicagossa Laurin NBA-uran alkuvaiheessa.

– Eero ja Lauri olivat samaan aikaan Laurin asunnolla ja pelattiin futista sisällä heitä vastaan. Aluksi se oli leikkimielistä, mutta kun alkoi näyttää siltä, että me voitetaan, niin se meni ihan totiseksi. Ei ollut enää hymyn häivääkään, kaverit lenteli siellä pitkin seiniä ja tavarat kaatuili. Se oli todella totista. Huomasi, että voittaminen on todella tärkeää, Pekka nauraa.

Jääkiekkomaalivahdin ura oli Lauri Markkasen unelma pikkupoikana. Pekka-isä kertoo tarinan siitä, miten Lauri hämmästytti vieraita taidoillaan jo viisivuotiaana.

Koripallo vei Markkasen maailmalle jo varhain ja vaikka miehellä on ikää vasta 25 vuotta, on hän ollut poissa Jyväskylästä jo yhdeksän vuotta. Tänä päivänä koteja on kolme, Helsingissä, Yhdysvalloissa ja tietysti Jyväskylässä.

– Jyväskylä on kaikki kaikessa. Koris on vienyt maailmalle ja siitäkin nautin, kun saa uusia kokemuksia. Mutta tänne on aina siistiä tulla takaisin. Vaikka kaikki kaveritkaan eivät enää ehkä asu täällä, niin sukulaisia on todella paljon. Ja sitten tämä luonto, Markkanen huokaa.

– Nykyään myös Helsinki tuntuu vähän jo kodilta. Ekat vuodet olivat sellaisia, että kun tuli vaikka Chicagosta Helsinkiin, niin vasta sitten tuntui kodilta, kun auto starttasi kohti Jyväskylää. Nyt Helsinki tuntuu jo kodilta, samoin Yhdysvallat. Meillä on rehellisesti kolme kotia, mutta on Jyväskylä silti se, jossa eniten tykkään viettää aikaa.

Vielä NBA-uran alussa isä Pekka asui Laurin apuna Chicagossa, kun kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä. Nykyään koko perhe näkee harvemmin, joten tällaiset kesän hetket Jyväskylässä ovat todella arvossaan.

– Yritämme tehdä yhteisiä asioita kentän ulkopuolella, että Lauri pääsee välillä irti julkisuusroolistaan ja saa olla oma itsensä. Silloin mennään porukalla sivummalle, eikä puhuta työasioita. Se on tavoitteena joka kesä, Pekka kertoo.

Ja vaikka veljiä ja muuta perhettä näkee harvemmin, kannustaa isä poikaansa nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä.

– Siellä maalissa ei ole mitään, kannattaa nauttia matkasta eikä päämäärästä. Nyt eletään varmasti niitä Laurin uran parhaita vuosia, Pekka päättää.

Lue myös: