Hyppää sisältöön

Kommentti: Jos Lauri ja Jussi matkisivat Ruotsia ja painaisivat kaasun pohjaan, tapahtuisi SM-liigassa jotain suurenmoista

Kiinnostuvatko teini-ikäiset tai parikymppiset potentiaaliset kiekkokatsojat ylitaktisesta ja äärivarovaisesta pelaamisesta, kysyy toimittaja Jussi Paasi.

Tapparan päävalmentajan Jussi Tapolan tyyli toi viime keväänä Suomen mestaruuden. Mutta voisiko menestystä tulla viihdyttävämmälläkin pelitavalla? Kuva: Tomi Hänninen

Yle Puheen Jääkiekkokierros seuraavan kerran perjantaina 16.9. klo 18 alkaen. Kuuntele lähetystä tästä linkistä.

Kokeillaan pientä ajatusleikkiä.

Leikitään, että rakastat nopeita autoja. Siis äärimmäisen nopeita.

Eräänä kauniina päivänä pääset testaamaan juuri sitä himoitsemaasi menopeliä. Saat unelmien kiesin käsiisi ajoradalla, jolla ei ole nopeusrajoituksia. Voit tehdä autolla mitä lystäät, kunhan et satuta itseäsi.

Kerrankin on mahdollisuus revitellä kunnolla. Vielä sallituissa ja turvallisissa oloissa.

Teetkö sen? Haluatko tuntea G-voimat, hekumallisen vauhdin hurman?

Vai valitsetko mieluummin rauhallisen kiihdytyksen, sunnuntaiköröttelyn, hallitut kaarrokset ja lopuksi maltillisen taskuparkkeerauksen?

Veikkaan, että painat kaasun pohjaan.

En omista autoa, ja tällainen kaahailuvertaus on varmasti ilmastokriisin aikana monien mielestä mauton. Mutta toivoakseni se kuvaa parhaiten sitä, mitä tässä kommentissa yritän tavoitella.

Tahtoisin nimittäin viedä Oulun Kärppien päävalmentajan Lauri Marjamäen ja Tampereen Tapparan kollegansa Jussi Tapolan testaamaan, mitä he tekisivät edellä kuvatussa tilanteessa.

Olen huolissani, jopa peloissani siitä, että he eivät uskaltaisi tai haluaisi – jostain kumman syystä – painaa kaasua pohjaan, vaikka hevosvoimia ja koko kehossa tuntuvaa euforiaa olisi tarjolla yllin kyllin.

Jussi Paasi ja asiantuntija Juha Juujärvi keskustelivat aiheesta Yle Puheen Jääkiekkokierroksella. Kuuntele parhaat palat alta. Juttu jatkuu audioupotuksen jälkeen.

Jääkiekkokierroksen parhaat: Miksi Kärpät ja Tappara eivät pelaa viihdyttävämpää jääkiekkoa?

Miksi olen huolissani?

Siksi, että Tapolalla ja Marjamäellä on käsissään kotimaisen jääkiekon uljaimmat kiekkomenopelit. Joukkueet pullistelevat taitoa, nopeutta, kokemusta, monipuolisuutta ja laatua. Kirvesrinnat ja petopaidat on sementoitu lähes jokaisen asiantuntijan arvioissa ensi kevään finaalipariksi.

Pelkään, että ennakkosuosikkien päävalmentajat valitsevat silti äärimmäisen tiukasti kontrolloidun tavan lätkäradan ajamiseen. He tekevät niin, koska tietävät, että sillä tavalla tulee todennäköisimmin maaliviivalle voittajana.

Lauri Marjamäki SM-liigan avausinfossa. Kuva: Lehtikuva

Molemmat luotsit tunnetaan millintarkasti rakennetusta pelitavasta, josta pelaajilla ei ole lupa poiketa. Voitte kysyä vaikka Ilvestä nykyään edustavalta kiekkotaiturilta Petri Kontiolalta, mitä kaikkea Marjamäki kielsi häntä tekemästä kaukalossa, kun Kontiola pelasi Jokereissa.

Hitaasta ja kontrolloidusta jarrupelaamisesta saatiin "nauttia" jo tämän sesongin ensimmäisessä ottelussa, kun viime kauden finalistit Tappara ja TPS avasivat kauden. Turkulaisetkin näyttivät omaksuneen Tapparan kliinisen, ajoittain jopa inhorealistisen tavan pelata.

Huippu-urheilussa on kyse voittamisesta. Sekä Tapola että Marjamäki ovat näyttäneet, että heidän valmennuksellisilla ajotaidoillaan voitetaan Suomen mestaruuksia. Niin tapahtuu todennäköisesti tälläkin kaudella. Jompikumpi heistä nostetaan kauden päätteeksi kultatuoliin.

Huippu-urheilussa on kuitenkin kyse myös viihteestä. Yleisö maksaa lystin. Ja yleisö janoaa viihdettä.

Mitä viihde jääkiekossa tarkoittaa? Mitä katsojat haluavat vastineeksi rahoilleen?

Voittaminen varmasti viihdyttää, mutta riittääkö se, jos peli ei tarjoa mitään sykähdyttävää. Jos runkosarjapelissä loppusummeri soi ja peli on päättynyt oman joukkueen voittoon, mutta katsoja ei kokenut mitään mieleenpainuvaa, onko tuote silloin tarjonnut kuluttajalle sitä, mitä hän haluaa ehdottomasti lisää.

Saadaanko esimerkiksi Jori Lehterän kaltaisesta kiekkotaiturista kaikki irti Tapolan Tapparassa? Kuva: Jani Aarnio / Yle

Toivoisin, että Tapola, Marjamäki ja koko suomalainen jääkiekkoväki katsoisivat länteen. Siellä nimittäin painetaan estottomasti kaasua. Eikä tarvitse tähyillä edes Pohjois-Amerikkaan asti. Ruotsin jääkiekon miesten pääsarjassa, SHL:ssä, rataa ajetaan täysillä.

Kun seurasin länsinaapurin viime kevään finaalisarjaa, haukoin henkeäni hyperventiloinnin partaalla. Siellä mentiin kovaa. Jarrupoljinta korkeintaan hipaistiin välillä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka jopa pudotuspeleissä, kauden tärkeimmällä hetkellä peli voi olla viihdearvoltaan hurjaa tykitystä, kaukana varovaisesta varmistelusta.

Ylen asiantuntija Juha Juujärvi tiivisti Jääkiekkokierroksella osuvasti eron: Ruotsissa pyritään maksimoimaan omat maalipaikat. Suomessa pyritään minimoimaan vastustajan maalipaikat. Kaasun ja jarrun painamisessa on melkoinen ero.

Kumpaa maksava yleisö haluaa nähdä?

Niinpä.

Ja jos pelaajien mielipidettä kysytään, on vastaus päivänselvä: jääkiekkoilijat haluavat antaa palaa. He eivät halua pakitella ja odotella keskialueella vastustajan viivelähtöjä. Varmistelu ja ylitsevuotava pelitaktisuus eivät sytytä pelaajia esittämään yleisölle parastaan.

Tähän kytkeytyy myös SM-liigan kenties olennaisin kysymys: mistä löytyy se kuuluisa uusi yleisö? Millä halleihin saadaan houkuteltua nuorempaa polvea, joka ostaa liput peleihin tai vähintään tilaa maksukanavan?

Kiinnostuvatko teini-ikäiset tai parikymppiset potentiaaliset kiekkokatsojat ylitaktisesta ja äärivarovaisesta pelaamisesta, vaikka se tuottaisikin keskiviikkoillan pelissä kolme pistettä joukkueelle? Asiantuntija Ismo Lehkosen termein: "steriili tussuttelu" ei kiinnosta ketään.

Petri Kontiola (oik.) saa toteuttaa itseään Ilveksessä vapaammin kuin Lauri Marjamäen valmennuksessa Jokereissa. Kuva: Mika Kylmäniemi / All Over Pres

Väitän, että nuoret kuluttajat haluavat tunnetta, vauhtia, jopa vaarallisia tilanteita, hektisyyttä ja nopeutta – eli kaikkea sitä, mihin he ovat koko ikänsä somen ja lukuisten muiden nopeatempoisten palveluiden tahdissa kasvaneet. Ja toki siihen päälle monipuolisen tarjonnan myös pelitapahtumien ulkopuolella.

Tapahtuma-alan kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kuumenee vuosi vuodelta. Jääkiekkotuotteen myyntivastuu on myös valmentajilla. Lätkämatsissa on koettava jotain, josta yleisö saa elämyksiä.

Kärpillä ja Tapparalla olisi varaa tehdä se, mistä monet pienemmät seurat vain haaveilevat. Oulussa ja Tampereella pystyttäisiin tarjoamaan ihmisille härmän parasta kiekkoviihdettä. Näyttää, miksi halliin kannattaa tulla. Uskon, että ne jääkiekon G-voimat tuottaisivat riittävästi tulosta myös sarjapisteiden muodossa.

Onneksi jotkut pikkuseurat uskaltavat yrittää. Viime kaudella runkosarjan kakkoseksi yllättäen noussut Mikkelin Jukurit antoi komean esimerkin siitä, mihin uskalias ja rohkea pelaaminen voi johtaa.

Pyydän, hyvät herrat Tapola ja Marjamäki, että tällä kaudella antaisitte pelaajien tehdä sitä, mitä he haluavat ja painaa ajokkinne sellaiseen vauhtiin, että kyytiin hyppäisi yhä useampi elämyksiä janoava katsoja. Se olisi suurenmoinen palvelus koko SM-liigalle. Kuinka hyvältä se tuntuisikaan – teidän, yleisön, ihan kaikkien näkökulmasta katsottuna. Mitä väliä sillä olisi, jos muutama runkosarjapeli päättyisi tappioon, kunhan katsojilla olisi hyperventilaatio tuloillaan.

Jussi ja Lauri! Nyt kaasua, ei jarrua!

Urheiluhullut: Toimitusjohtaja lupaa ennennäkemättömän SM-liigakauden

Lue myös:

Näin korkeita palkkoja SM-liigan suurimmat tähdet tienaavat – seurojen pelaajabudjetit ovat nousseet miljoonilla euroilla

HIFK jätti ykkösvahdin hankkimatta, Tappara suurten muutosten alla – tässä alkavan SM-liigakauden kiinnostavimmat puheenaiheet

Kun Joonas Kemppainen pelasi edellisen kerran Kärpissä, tähtihyökkääjä juhli Suomen mestaruutta – näin hän on muuttunut

SM-liigan tuomarointi mullistuu vuosien pohdinnan jälkeen – silti vain murto-osa raitapaidoista on ammattilaisia

Kaunein asia, minkä kapteeni voi joukkueelleen sanoa? Juhamatti Aaltosen herkkä vastaus yllätti hänet itsensäkin