Suora

  • Futsal-liiga, miesten 3. loppuottelu KaDy - Leijona Futsal

Patsaiden paratiisi

Norjalaiset ja me suomalaiset olemme molemmat omalla tavallamme patsaskansaa. Ei toki sellaisia perinteitä ole kuin antiikissa tai Roomassa, mutta aika helposti ainakin idea patsaalla kunnioittamisesta molemmissa maissa syntyy. Erona on se, että Norjassa patsaat ovat enemmän poismenneistä tai mielikuvituksesta. Meillä on tullut lisääntyvästi orastavaksi tavaksi ”patsas jo eläessään”- meininki.

urheilu
YLE

Oslossa on patsaita lähes joka paikassa. Siltä ainakin tuntuu. Norjalaisilla on tässä patsasmenossa ollut tietysti vähän etuotto, koska vuosisatoja on ollut tätä monarkiaa, ensin Tanskan sitten Ruotsin ja lopulta omana aikanakin. Kuninkaista on aina pitänyt useampia patsaita veistää, tietysti.

Onhan meilläkin muutama patsas keisareista ja presidenteistä, mutta kahdesta kuuluisimmasta eli Paasikivestä ja Kekkosesta piti tehdä vain paasia ja lähteitä. Näköispatsaat puuttuvat, mutta kaipa siihenkin sisältyy jokin suurempi viisaus. Koivistosta, Ahtisaaresta ja Halosesta patsaat vielä odottavat. Patsas jo eläessään koskee lähinnä urheilijoita kuten Lasse Vireniä ja Jari Litmasta. Tosin Koivistolle on myös patsasta väläytelty jo nyt, mikä on saanut keskustelua aikaan.

Uudesta jutusta ei tosin elävänä patsastelussa ole kysymys. Kun Wäinö Aaltonen veisti 1920-luvulla patsaan Paavo Nurmesta, oli juoksija vasta 27-vuotias ja uransa ehdottomalla huipulla. Nurmen patsas Olympiastadionin vieressä on yhä Suomen tunnetuin urheilijapatsas ja taitaa muutenkin olla lähes yhtä tunnettu kuin ratsastava Mannerheim.

Olavi ja ”hiihtävä” villakoira

Oslossa tunnetuin yksittäinen patsas on varmasti hiihtävä kuningas Olav V, joka Holmenkollenin komean hiihtostadionin kyljessä jatkaa menoaan. Lippis on päässä, anorakki ja vanhanajan hiihtohousut. Vieressä juoksee ilmeisesti musta puudeli, siis villakoira, mikä ei ollenkaan sovi kuninkaan hahmoon. Vaikea sitä on kuvitella hiihtokoiraksikaan, mutta sellainen oli Olavin koiramieltymys – rusettipäinen villakoira ja eikun ladulle!

Olavi muistetaan Norjassa ja Oslossa nimenomaan hiihtäjä- ja urheilijakuninkaana, voittihan hän purjehduksessakin olympiakultaa vuoden 1928 kisoissa. Joitakin vuosia sitten hänestä piti tulla Osloon oikein kuningaspatsaskin, mutta valmis patsas hylättiin, koska se muistutti asennollaan ja olemuksellaan enemmän diktaattoria mallia Mussolini tai Hussein kuin rauhaa rakastanutta entistä Tanskan prinssiä. Muisto kuninkaasta elää siis ainakin toistaiseksi Holmenkollenilla, jonka hornankattilasta Pekka Tiilikainen aina muisti kuvaillen kertoa.

Itse kuulun kai niihin harvoihin, joka on ollut täysin hiljaisessa hornankattilassa Olavin patsaan kanssa ihan kahden Holmenkollenin stadionilla. Joskus lomamatkalla sumu esti läheisellä golfkentällä suunnitellun aloittamisen kello 06, joten ajoin tunniksi ylös stadionille istumaan Olavin patsaan juurelle. Muisteltiin kaikkea, sitäkin miten Nykästä ei sumu vuonna 1982 haitannut.

Vaikka patsaskansoja ollaankin, tasapäistä kilpailua Oslon ja Helsingin välillä patsaiden määrässä ei koskaan tule. Siitä pitää huolen tai piti Gustav Vigeland, puuseppämestarin poika pienestä Mandalin rannikkokaupungista Etelä-Norjasta. Hänestä tuli kuvanveistäjä, jonka patsaisiin ei Oslossa voi olla törmäämättä ainakin tiedon tasolla.

Elävä suomalainen ”patsas”

Lähellä Oslon keskustaa olevassa Vigelandin puistossa on 212 taiteilijan ITSE tekemää patsasta ja niissä yli 600 ihmishahmoa. Keskellä maisemaa hallitsee yli 14-metrinen monoliitti, yhdestä ainoasta kivijärkäleestä veistetty pylväs, johon Vigeland on jaksanut kaivertaa reilut 120 hahmoa. Tuosta monoliitista sai nimensä myös takavuosien kuuluisa kaupunkihiihto, Monolittrennet. Patsaiden joukossa ja ympärillä hiihdettiin kolme viiden kilsan lenkkiä ja kansaa oli tuhottomasti.

Moni ei taida tietää, että ensimmäisen Monolitt-hiihdon vuonna 1954 voitti suomalainen Leo Backman, jonka lisäksi miesten kilpailun on pystynyt voittamaan vain yksi muu suomalainen, nimittäin Juha Mieto! Mieto voitti vuosina 1974 ja 1977 ja oli jättisuosittu kaikkina niinä vuosina joina Oslossa kävi hiihtämässä, suurempi kuin vain hiihtäjä.

Ilmeisesti norjalaisten mielissä Miedossa yhdistyi jollakin tavalla patsas ja elävä ihminen, ja kyllä Mieto aika patsas patsaiden joukossa olikin. Itsekin sain pari kertaa olla paikalla patsaiden kanssa hämmästelemässä suomalaisen partajätin suosiota, joka oli vilpittömän jakamaton.

Toinen suuri suosikki menestyksensä vuoksi oli suomalaisista tietysti Hilkka Kuntola. Hän voitti heti toisen naisten kilpailun, joka aloitettiin vuonna 1975. Sittemmin vuoden tauon jälkeen Hilkka oli kolmesti peräkkäin paras (1978-1980), silloin Riihivuorena. Monolitt-hiihto lopetettiin vuonna 1988. Erikoisuutena voi mainita, että kerran eli vuonna 1983 Monolitt-hiihdossa kilpailtiin myös yhdistetyssä. Voittaja oli norjalainen Tom Sandberg. Sitä kuitenkin joskus kysytään jossain tietokilpailussa.

Patsaspuiston suosio on yhä suuri. Siellä voi vaikka retkeillä ja siitähän norjalaiset eivät koskaan saa tarpeekseen. Kun tarkastelee patsaita, voisi vaikka ajatella, että Gustav Vigeland oli erityisen huono veistämään vaatteita. Kaikki patsaat ovat kuten sanotaan joko munasillaan tai toisella tapaa –sillaan, ilkosillaan siis kaikki tyynni. Syy siihen ei kuitenkaan ole huono vaatteiden veistotaito, vaan kenties se, että Vigelandin maailmassa tärkeitä kohteita olivat kuolema ja miehen ja naisen välinen, hyvin usein seksuaalinen suhde. Kummassakaan ei välttämättä vaatteilla ole suurta merkitystä, jos lainkaan.

Oslo on siis todellinen patsaskaupunki, eikä vähiten Gustav Vigelandin suunnattoman veistoenergian vuoksi. Puiston patsaisiin Vigeland tavallaan myös päätti oman taipaleensa. Hän veisti patsaat vuosien 1926-1942 välisenä aikana ja joutui kohtaamaan oman kuolemansa heti puiston avauduttua vuonna 1943. Patsaita jäi kiitettävästi jälkipolville.

Nyt juuri Oslon täyttävät toisenlaiset patsaat, oikeastaan parempi nimi on veistokset. MM-Oslo on koristeltu keskustaa myöten kymmenillä, ellei sadoilla lumi- tai jääveistoksilla. Sopii hyvin Oslon patsashistorian jatkeeksi.

Arto Teronen

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat