Suora

  • Uimahyppyjen MM, naisten 10 m:n loppukilpailu
  • Uimahyppyjen MM-kilpailut 17.7.
  • Yleisurheilun GP-sarja, Lapinlahti
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Sivistyksen sanoja

Entisessä työpaikassa, viikoittain ilmestyneessä lehdessä, kirjoitti sitä edellisen työpaikan entinen päätoimittaja joskus kolumneja vierailevana tähtenä. Saattaa kuulostaa ja luettunakin näyttää oudolta, mutta niin se vain oli.

urheilu

Hänellä oli tapana tulla paikalle ennen kuuluisaa dead linea eli tekemisen takarajaa ennemmin tai useammin myöhemmin ja kysellä jo ovella, että ”onko koneita, onko aiheita”? Ja aina syntyi jotain jollekin. Hän kuten muut teki kai parhaansa ja lukijat katsoivat mihin se riitti.

Silloin muuten koneita oli vähemmän. Enää ei ole kirjoittaminen koneista kiinni. Aiheiden kanssa on vähän toisin. Ennenkin niitä oli paljon, eivätkä ne ole siitä mihinkään vähentyneet. Niitä on edelleen paljon, mutta niiden keksiminen on joskus työlästä. Kuten nytkin. Usein siitä tulee dilemma.

Dilemmalle olisi hyvä suomenkielinenkin sana – pulma. Entistä enemmän kuitenkin puhutaan dilemmasta. Sivistyksen sanat valloittavat hurjaa vauhtia jopa urheilun kielen, eikä kukaan laita hanttiin. Sivistyssanojen tai toisesta kielestä sorvattujen sanojen käytöstä on tulossa suorastaan paradigma, josta toistaiseksi kuuluisimpia ovat olleet evoluutioteoria ja suhteellisuusteoria.

Paradigman käyttö tässä yhteydessä saattaa toki olla liioiteltua, mutta onhan sivistyssanojen ja vastaavien käyttö pikku hiljaa jo yleisesti hyväksyttyä oikeana pidettyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoreettista toimintaa silloin kun halutaan suurelle yleisölle kertoa esimerkiksi jääkiekon kiemuroista tai hiihtotavoista.

Yleissääntö: älä käytä

Nykyajan kielenopas antaa seuraavan yleissäännön sivistyssanojen käyttämiselle, eikä se rajaa tätä vain esimerkiksi urheiluun: älä käytä. Sen mukaan jo nyrkkisääntökin sanoo, että jokainen sivistyssana pudottaa pois puolet lukijoista ja miksei siis myös kuulijoista. Sivistyssanoilla pystytään urheilussa tekemään monesta asiasta liian hienoa. Toisaalta sehän voi olla tarkoituskin.

Jääkiekon sanotaan olevan yksinkertaisen ja suoraviivaisen pelin, joka sopii kaikille ainakin suoraviivaisille miehille. Kenties juuri tästä syystä pelissä nousee joskus esille sellainen, joka ei luistelekaan pelkästään suoraviivaisesti. Enemmän on kuitenkin pistänyt silmään se, että sivistyssanojen käyttö jääkiekon valmennusportaassa analysoitaessa eli siis eriteltäessä ja jäsenneltäessä lyhyestikin ottelua on lisääntynyt, eikä ole enää Juhani Tammisen yksinoikeus.

Nyt saattavat muutkin valmentajat todeta, että ottelussa oli intensiivisyyttä tai koko ottelu oli intensiivinen. Kiihkeästä ottelusta varmasti olikin kysymys, mutta sivistyssanan käyttö varmaan saa tappelunnujakat kuulostamaan analyyttisemmilta.

Paljon käytetään myös pelaajista, hyvistä sellaisista tietysti lähinnä, sanaa virtuositeetti. Jopa television studiosta saattaa kuulla miten jonkun pelaajan virtuositeettimaisuus oli aivan uskomatonta. Taidosta ja taituruudesta lienee kysymys, mutta sehän on ihan plääh-ilmaisu virtuositeettiin ja sen johdannaisiin verrattuna.

Periaatteet, perusajatukset muuttuivat jo aikaa sitten prinsiipeiksi. Jääkiekosta voisi löytää helposti vaikka kuinka paljon näitä sivistyneitä tapoja ilmaista suoraviivaisen ja yksinkertaisen pelin olemusta kuulostamatta suoraviivaiselta tai yksinkertaiselta, mutta tilaa pitää säätää vielä hiihdolle. Siinäkin on tänä talvena löydetty ihan uusia tapoja ja etäisyyksiä.

Nyt tulee distanssi

Hiihdossahan kaikki muuttui viimeistään vuonna 1985, kun Juha Mieto lähti Seefeldin MM-hiihdoissa 15 km:lle käyttäen hiihtotapanaan toispuoliluistelua, mikä sanana sinänsä on suomenkielisenäkin aika kamala. Oli jo silloin, mutta kun oltiin shokissa. Niiden kisojen jälkeen alkoi kova kirjoittelu kahdesta eri hiihtotavasta eli tästä luistelutyylistä ja sen vastapainona diagonaalihiihdosta!

Diagonaalihiihto tarkoittaa suomeksi latuhiihtoa erotukseksi luistelusta, jossa riittää ura. Latu vain häiritsisi itse asiassa luistelua. Muutos oli lähes salamannopea. Yht´äkkiä vain alettiin vuoden 1985 jälkeen kirjoittaa ja puhua luistelusta ja diagonaalistyylistä. Mihin ihmeeseen se latuhiihto katosi? Se ei vaan soveltunut, koska keskustelusta kenties haluttiin teoreettisempaa.

Teoriakin on sivistyssana, jota Hilkka Riihivuoren isä Kuntolan Reiska käytti aina suoraviivaisesti toteamalla, että ”kuule hiihrossa tämä käytääntö on ihan eri asia kuin terrori”!

Ainoa poikkeus tuohon aikaan diagonaalihiihdon käyttämisestä oli ylivieskalainen Kalajokilaakso-lehti, jossa ihan vakavasti todettiin että luistelutyyli poikkeaa olennaisesti tästä entisestä diakonissahiihdosta!

Vuosia kului ja tuli tämä sprinttihiihto, joka on esiintynyt myös muodossa printtihiihto, mutta kyseessä on saattanut olla se painovirhepaholainen. Sprintti tulee yleisurheilusta, pikajuoksusta, joten kenties sille on vaikea löytää suomalaista vastinetta, pikahiihto kenties, mutta sprintti on vakiintunut. Ja nyt sitten on tullut sille vastapaino!

Tour de Skin aikaan kuuli televisiosta useita kertoja, että seuraavana on vuorossa taas distanssihiihto. Muina miehinä ja naisina selostajat puhuivat distanssihiihdosta ikään kuin se olisi ollut jokaisen oitis ymmärrettävissä. Kyllä terrori alkaa nyt todella olla ihan eri asia kuin käytäntö.

Onhan se varmaan paljon helpompaa naamioida yhteen sanaan se, että hiihdetään taas vähän pitempää matkaa, mutta kyllä se vanhan yllätti. Ja muutaman nuoremmankin.

Senkin vuoksi oli virkistävää kuulla mäkivalmentaja Pekka Niemelää joka jaksoi olla positiivinen ilman sivistyssanoja vaikka suomalaiskotkien lento-ominaisuudet mäkiviikolla olivat kehnonlaiset. Niemelä totesi, että ”nyt tarvittaisiin hyviä hyppyjä hyviin olosuhteisiin”. Niinpä.

Oli siis koneita, mutta olikohan aiheita?

Arto Teronen

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat