BLOGI: Pakkasia pakoon

Helmikuussa pitäisi kevään pikku hiljaa tehdä tuloaan. Päivät pitenevät, aurinko nousee korkeammalle ja auringon säteet lämmittävät kivasti. Marraskuussa ja joulukuussa oli harvinaisen lämmintä. Pyöräilijät olivat siitä iloissaan, minä manasin ja harmittelin lämpimiä kelejä. Hiihtämään halusin.

Kuva: Clas Olav Slotte

Jouluksi satoi lunta, ja siitä lähtien olen hiihtänyt hiki hatussa lähes 1500 km. Nämä kilometrit on hiihdetty Schwarzwaldissa. En tiedä toista paikkaa missä ladut ovat profiililtaan niin rankkoja kuin mustassa metsässä. Tasasta ei löydy mistään.

Minä kuitenkin nautin kun saa suksilla polkea mäet ylös. Käsiinkin on tullut lisää voimaa, ja eilen oli vielä pakko vetää kunnon tasatyöntö sessio. Parin viikon kuluttua se ei taida enää onnistua. Voimat käsistä katoavat nyt päivä päivältä. Lihakset sulavat kuten keväällä lumi. Hyvä niin, on nimittäin turha raahata ylimääräisiä kiloja mäkeä ylös.

Istun lentokoneessa matkalla Fuerteventuralle. Oli pakko muuttaa suunnitelmia koska kevät pysyttelee poissa. Kylmät tuulet Siperiasta eivät väisty. Toista viikkoa pakkaslukemat ovat olleet siellä parinkympin hujakoilla. Yleensä tähän aikaan vuodesta krookukset kurkistavat jo maanpinnan läpi ja pyöräily tulee mukaan harjoituskuvioihin.

Pakkaskelissä ajaminen on toki mahdollista, mutta sairastumisen riski on siinä suurempi kuin lämpimissä oloissa. En halunnut ottaa sitä riskiä ja onhan lämmössä helpompi kerätä niitä ensimmäisiä kilometrejä. Palautuminenkin on nopeampaa, mikä oli myös osasyy siihen että päätin lentää kohti etelää.

Saksasta on onneksi mieletön määrä lentoja Kanarialle ja vapaita paikkoja on aina tarjolla. Fuertella en ole koskaan käynyt, mutta tiedän että monet triathlonistit talvehtivat saarella. Siellä pitäisi huhujen mukaan löytyä hyvät ja rauhalliset tiet. Sorateitä on kuulemma myös hyvin tarjolla, jotenka aamun juoksulenkkejä ei tarvitse tehdä asfalttitiellä. Varasin myös hotellin missä on punttisali. Voimaharjoittelua pidän mukana koko vuoden ajan, ei ainoastaan harjoituskautena.

Nyt on edessä parin viikon harjoitusleiri Fuertella. Vanhempani lentävät Suomesta sinne viikoksi. Tulevat huoltamaan minua, jotta voin täysin keskittyä harjoitteluun. Tässä tulee samalla junioriajat mieleen. Myös silloin vanhempani olivat mukana ja mahdollistivat minulle ja veljelleni etelän harjoitusleirejä. Ilman tätä tukea silloin ja nyt minä en olisi pyöräilijä. Tack för det mamma och pappa!

Pia Sundstedt