Suora

  • Kalevan kisat

Pikkuleijonien MM-suoritus pelaaja pelaajalta

Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue päätyi kuudennelle sijalle Yhdysvaltain MM-kisoissa. YLE Urheilu arvioi Pikkuleijonien onnistumisen turnauksessa pelaaja pelaajalta.

urheilu
Lauri Marjamäki.
YLE

Päävalmentaja Lauri Marjamäki: Marjamäki teki väkevänoloisen ensiesiintymisen isossa pestissä päävalmentajana. Pikkuleijonien pelaaminen oli aivan toisella tasolla kuin muutamana edellisvuonna, vaikka pelaajat eivät olleet ainakaan merkittävästi parempia kuin esimerkiksi viime vuonna. Vaikka äärimmäisessä tuloksellisessa mittarissa - puolivälierässä - Suomi menetti johtonsa, Marjamäen tulevaisuus näyttää valoisalta. Puolivälierästäkään Marjamäkeä on paha syyttää, sillä Jevgeni Kuznetsovin esiinmarssi oli lähinnä huikeaa yksilötaitoa, ei niinkään Suomen pelisysteemin kaatumista.

Maalivahdit

Joni Ortio: Vuosi sitten Ortio ei täyttänyt odotuksia, mutta tasonnosto tämän vuoden kisoihin oli mahtava. TPS-kasvatti pelasi erittäin korkealla tasolla läpi turnauksen. Miinuksena kuitenkin jatkoaikatappiot ainoille todellisille mittareille, USA:lle ja Venäjälle. USA-ottelun jatkoaikahörppy, ja sitä kautta karannut suora välieräpaikka menivät Ortion piikkiin, mutta ilman Ortion huikeita torjuntoja Venäjä olisi mennyt ohi jo paljon aiemmin. Numerot eivät valehtele: Ortio oli turnauksen parhaimmistoa tontillaan.

Sami Aittokallio: Ilves-maalivahdin rooliksi jäi käytännössä pelkästään availla vaihtoaition luukkua. Pelasi vain yhden erän alkusarjan päättäneessä Slovakia-ottelussa. Vaikka Aittokalliota ei ottelussa testattukaan kunnolla, sadan prosentin torjuntaprosentti jää ikuisesti tilastoihin. Suuremmassa roolissa ensi vuonna, kun Ortio on jo yli-ikäinen. Matka antoi kuitenkin varmasti tarvittavaa oppia ja toi virtaa tuleviin liigapeleihin.

Puolustajat

Jyrki Jokipakka: Ilman NHL-varausta oleva Ilves-puolustaja sai ison roolin Sami Vatasen rinnalta ja täytti sen erinomaisesti. Jokipakka nousi otsikoihin Pohjois-Amerikassakin, ja "myöhäinen" NHL-varaus ei todellakaan ole esityksen jälkeen utopiaa. Aloitti varmalla peruspelillä, mutta itseluottamuksen noustua äityi kiekollisessa pelissäkin tekoihin, joita häneltä ei ole SM-liigassa nähty. Oli lopulta Suomen tehokkain puolustaja (1+2), ja esitys oli todella positiivinen yllätys.

Tommi Kivistö: Carolina Hurricanesin NHL-varaus pelasi jo kolmannet alle 20-vuotiaiden MM-kisansa. Aiemmilla kerroilla KIvistö on ollut lähinnä tikittävä aikapommi, mutta Buffalossa Kivistö täytti paikkansa erinomaisesti. On kehittynyt eritoten puolustuspelaamisessa. Turnauksessa yhden syöttöpisteen kerännyt Kivistö oli pakkiparinsa Jesse Virtasen ohella ainoa Suomen pelaaja, joka kirjautti puolivälierässä plus-merkkisen tehotilaston, mikä nostaa arvosanaa.

Nico Manelius: Ei näkynyt oikeastaan millään tavalla koko turnauksessa, mikä on pelkästään hyvä asia Maneliuksen kaltaiselle puolustajalle. Siinä missä pakkipari Rasmus Rissanen menetti muutamaan otteeseen kiekon vaarallisesti omassa päädyssään, Manelius ei vastaavaan syyllistynyt. Näkymätöntä ja pyyteetöntä työtä joukkueen eteen tehnyt varakapteeni oli erittäin iso osa Suomen alivoimapeliä, joka toimi ehkä USA-ottelua lukuun ottamatta hyvin koko turnauksen ajan.

Rasmus Rissanen: WHL:ssä toista kauttaan pelaava Rissanen toi tarvittavaa kokoa Suomen muuten varsin pienikokoiseen puolustukseen. Jaksoi painia oman maalinsa edustalla, mikä oli tärkeää joukkueelle. Kiekollisessa pelissä on vielä tekemistä, sillä Rissanen menetti monta kertaa kiekon vaarallisesti omalla alueellaan. Pääsi muutamaan otteeseen esittelemään painavaa laukaustaan, mutta oli Nico Maneliuksen ja minimaalisesti pelanneen Olli Määtän ohella ainoa tehopisteittä jäänyt suomalainen.

Sami Vatanen: Kapteeni oli joukkueelle kaikki kaikessa. Kapteeninvastuu sai Vatasen pelaamaan enemmän puolustuksen kautta, ja JYP-pakki osoitti kehittyneensä siinä paljon. Tehopisteitä ei tullut odotetusti (0+4), mutta puolustajan ensisijainen tehtävä on puolustaa. On sääli, että Vatasen kohdalla Venäjä-ottelu tullaan muistamaan 3-3-tasoituksesta, jossa Vatasta vietiin oikein kunnolla. Tosiasiassa Vatanen pelasi Venäjää vastaan turnauksen parhaan ottelunsa; erittäin uhrautuva puolustuspeli sai seurakseen myös viime vuodelta tuttuja vaarallisia nousuja.

Olli Määttä: 16-vuotias JYP-puolustaja nousi otsikoihin ennen kisoja, kun hänet valittiin kaikkien aikojen nuorimpana suomalaispelaajana kisoihin. Itse turnauksessa Määttä pelasi vain muutaman hajavaihdon, joten arviointi jää myöhempiin kisoihin. Niitä onkin tulossa mahdollisesti vielä jopa kolmet!

Jesse Virtanen: Lukon sopimuspelaaja oli positiivinen tuttavuus MM-kaukalossa. Lähinnä Hokissa Mestistä pelannut 19-vuotias raumalainen muodosti hyvän peruspakkiparin Tommi Kivistön kanssa. Ajoittain hyökkäyksiä tukemaan noussut Virtanen teki yhden onnekkaan maalinkin turnauksessa, ja etenkin plus/miinus-lukema (+3) oli mukavaa luettavaa - jopa puolivälierässä Virtanen päätyi plussan puolelle ainoana Kivistön kanssa.

Hyökkääjät

Teemu Pulkkinen: Oli odotetusti Suomen hyökkäyksen johtohahmo, mutta jotain kiistatta kovista odotuksista jäi lunastamatta. Varsinkin turnauksen alussa säästeli aivan syyttä huikeaa laukaustaan, ja kolme tehtyä maalia oli kiistatta vähän odotuksiin nähden. Siitä huolimatta Pulkkinen oli Suomen vaarallisin hyökkääjä. Jos vierellä olisi ollut huippukuntoinen Mikael Granlund, tuhoa olisi voinut syntyä paljon enemmän, mikä on kuitenkin turhaa jossittelua. Ensi vuoden kisoissa Pulkkinen voi nousta jopa kisojen tähdeksi, ja näiden kisojen pohjalle on hyvä rakentaa SM-liigassakin.

Julius Junttila: Sähäkkä laituri oli Suomen eheimmässä ketjussa merkittävä lenkki. Oli nousta Suomen sankariksi puolivälierässä Venäjää vastaan tehtyään tärkeän 2-1-maalin toisen erän lopussa. Junttila pystyi luomaan nopeudellaan maalipaikkoja tyhjästä, ja viimeistelykin oli hyvää luokkaa. Ajoittain Kärppien hyökkääjä vaipui unholaan, mikä erotti hänet negatiivisesti muista Kärppä-ketjun jäsenistä. Joka tapauksessa kokonaisarvosana menee hyvän matkaa positiivisen puolelle.

Henri Tuominen: Ilves-sentterin turnaus meni hivenen pipariksi Saksa-ottelussa tulleen vamman takia. Aloitti kisat Julius Junttilan ja Joonas Donskoin välissä, mutta menetti vamman jälkeen paikkansa Miikka Salomäelle. Puolivälierässä Tuominen oli nelosketjun keskellä, eikä ketju päässyt samalle tasolle kuin alkusarjassa. Tuominen jäi melko näkymättömiin, mutta teki hyvää työtä joukkueen eteen käyttäen isoa kokoa taitavasti hyväkseen.

Miikka Salomäki: 17-vuotias hyökkääjä nousi jopa pienimuotoiseksi sensaatioksi noustuaan pelaavaan kokoonpanoon Henri Tuomisen loukkaantumisen jälkeen. Salomäki toi loistavasti energiaa Joonas Donskoin ja Julius Junttilan väliin, ja viimeisissä otteluissa Kärppä-ketju oli Suomen ehein ketjukokonaisuus. Pelasi itsensä monen suomalaisfanin sydämeen ennakkoluulottomalla pelillään, josta on hyötyä vielä kaksissa seuraavissakin kisoissa.

Iiro Pakarinen: Varakapteeni oli juuri niin arvokas kahden suunnan pelaaja kuin hänen pitikin olla. KalPaa edustava Pakarinen oli ennen kaikkea tärkeä alivoimalla, mikä toimi läpi turnauksen erittäin hyvin. Vaikka Pakarinen ei varsinaisesti pistenikkari olekaan, mahdollisuuksia parempiinkin tehoihin oli ykkösketjussa. Etenkin puolivälieräottelussa Venäjää vastaan Pakarisen olisi parista avopaikastaan pitänyt osua.

Erik Haula: Porilaissyntyinen sentteri sai isot saappaat Mikael Granlundin poissa, eikä pystynyt niitä aivan täysin täyttämään. On oppinut Pohjois-Amerikassa suoraviivaisuutta, mutta päättäväisyys maalipaikoissa jäi puuttumaan. Hukkasi etenkin turnauksen alussa läjäpäin avopaikkoja, mikä laskee arvosanaa. Ei pystynyt myöskään ruokkimaan tarpeeksi Teemu Pulkkisen pyssyä - siinä kävi melkein toisin päin. Joka tapauksessa yleispelaaminen oli hyvällä tasolla, ja eväitä jopa NHL:ään asti on olemassa.

Joel Armia: 17-vuotias hyökkääjäsensaatio on hämmästyttänyt kaikki SM-liigassa syksyn aikana, mutta Buffalossa Armia ei päässyt samalle tasolle. Haastoi kyllä vastustajien puolustajia alituiseen, mutta tulos ei ollut samaa luokkaa kuin SM-liigapakkeja vastaan, mikä kertonee myös SM-liigan tasosta jotain. Kahden seuraavan vuoden avainpelaaja oli tietyllä tavalla opintomatkalla, mutta siitä huolimatta tehot 0+1 olivat pettymys.

Valtteri Virkkunen: Päävalmentaja Lauri Marjamäelle Bluesista tuttu pelaaja esiintyi juuri sillä tavalla, mitä nelosketjun energialaiturilta/sentteriltä odotetaankin. Pelasi tunnollisesti oman pään kautta ja pystyi ketjunsa kanssa painamaan pelin myös vastustajien päätyihin. Kruununa hyvästä työstä oli näyttävä osuma Slovakian verkkoon. Täyttää täydellisesti prototyypin suomalaisesta kolmos-nelosketjun työmyyrästä.

Toni Rajala: Rajala sai superlupauksen statuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 2009 rikkoutui Aleksander Ovetshkinin piste-ennätys. Nyt superlupauksesta puhuminen alkaa kuitenkin olla jo rajusti ylimitoitettua. Ilves-hyökkääjä pelasi kolmannella kerralla uransa parhaat alle 20-vuotiaiden MM-kisat, mutta taso jäi silti varsin vaisuksi. Pystyy luomaan nopeudellaan ajoittain paikkoja, mutta tekemisen meininki puuttuu. Muuten pehmeät kädet jäätyvät maalisektoreilla lähes poikkeuksetta, mikä on huolestuttava piirre.

Joonas Donskoi: Nousi Teemu Pulkkisen ohella Suomen ykköshyökkääjäksi. Jopa yllättävän vahvasti kaksinkamppailuja nimiinsä vienyt Kärppä-hyökkääjä teki paljon oikeita asioita joukkueen eteen, eikä juuri syyllistynyt edes perisyntiinsä, kiekon hautomiseen. Ylivoimalla vahvaa työtä maalin edessä. Tehot 3+3 olivat vahva näyttö, ja Donskoita on syytä seurata erittäin tarkkaan SM-liigan loppukaudella sekä ensi vuoden kisoissa, joihin Donskoi vielä ikänsä puolesta pääsee.

Jaakko Turtiainen: Useat loukkaantumisensa selättänyt HIFK-kasvatti oli hyvän nelosketjun vahvin lenkki. Pitkälti Turtiaisen hyvän kiekonsuojauksen ansiosta nelosketju pystyi yllättävän usein pitämään kiekon pitkän aikaa vastustajan päädyssä. Myös alivoimalla HPK-hyökkääjä teki hyvää työtä läpi turnauksen. Isokokoisesta ja ulottuvasta laiturista on vielä paljon nähtyä enemmän iloa HPK:n kannattajille jo tämän kauden aikana.

Joonas Nättinen: Akillesjännevamma tuhosi koko syksyn, ja jopa MM-kisat olivat vaarassa. Toipui juuri ja juuri kisoihin, ja oli Suomen vahvimpia hyökkääjiä koko turnauksessa. Ei saanut juurikaan apuja laitureiltaan, Toni Rajalalta ja Joel Armialta, mutta ei antanut tämän häiritä. Teki kolmessa ensimmäisessä ottelussa aina niin tärkeän avausmaalin, mutta katosi hivenen kuvasta turnauksen edetessä. Joka tapauksessa Bluesilla on lupa odottaa Nättiseltä vankkaa esitystä kevään aikana.

Teemu Tallberg: Tallberg teki sitä työtä, mihin hänen lahjansa riittävät ja mitä valmennus odotti. HIFK-hyökkääjä väänsi vahvasti kulmissa, kiusasi vastustajan pakkeja nopeudellaan ja taklasi paikan tullen. Pääsi myös muutamaan maalipaikkaan, mutta hätäily niissä vei tehot. Oli 13. hyökkääjänä ratkaisevassa Venäjä-ottelussa, joten tasoa todella kovassa paikassa ei päästy mittaamaan. Ei pettänyt, ei loistanut.

Lähteet: YLE Urheilu / Ilkka Palomäki

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat