BLOGI: Korkealla

Tänä keväänä kilpailukausi alkoi tiiviinä kahden viikonlopun verran. Ensin pääsiäislauantaina suunnistettiin pitkää matkaa FinnSpringissä Yläneellä ja maanantaina lumen takia viikolla siirrettyä keskimatkaa Silja-rasteilla Paimiossa .

Kuva: Eero Föhr

Huhtikuussa harjoitteluni ei sujunut vatsataudin pehmittäessä menoa maajoukkueleirillä Sveitsissä ja perään jouduin keventämään harjoittelua leikatun akilleksen oireillessa nilkan toimintaongelman takia. Ehkä juuri helpottuneen jakson myötä juoksu on tuntunut rennolta ja terävältä.

FinnSpringissä onnistuin uusimaan edellisen kevään voiton ja myös Silja-rasteilla nimi pysyi tuloslistan kärjessä, tosin miesten sarja jouduttiin valitettavasti hylkäämään järjestäjien virheen vuoksi yhden rastin sijaitessa väärässä kumpareessa.

Vappuviikonloppu keräsi suunnistajat Tukholman Botkyrkaan juoksemaan perinteistä (siirryt toiseen palveluun)Tiomila-viestiä (siirryt toiseen palveluun). Yön yli juostu miesten kymmenosuuksinen viesti oli taas tapahtumia täynnä. Juoksin aamun valjettua yhdeksännen osuuden ja olin kohtuullisella suorituksella sen kolmanneksi nopein. Valitettavasti seurani Vehkalahden Veikot sortui liian isoihin virheisiin aiemmilla osuuksilla ja putosimme terävimmän kärjen kamppailusta lopulta sijalle kymmenen.

Yleensä toukokuussa on juostu maailmancup-, EM- tai PM-kisoja, mutta ei tänä vuonna. Niinpä kilpailukausi katkesi lyhyeen ja Tiomilasta matka jatkui Ranskaan Alpeille, jossa harjoittelen 4,5 viikkoa. Mukaan liittyivät Anni-Maija Fincke ja Jarkko Huovila, sekä pariksi viikoksi lomailemaan ja huoltamaan hierojakoulun käynyt pikkuveljeni.

Asumme korkealla (2100-1800 m) kolmessa eri paikassa ennen maajoukkueen leiriä (1600 m) touko-kesäkuun vaihteessa. Tärkeintä on käydä alhaalla suunnistamassa kesän MM-kisojen harjoitusmaastoissa, mutta myös selvittää yhdessä (siirryt toiseen palveluun)KIHU (siirryt toiseen palveluun):n kanssa kuinka hyödyllistä korkealla harjoittelu minulle on. Lähtiessä veressäni (7801 ml) oli punasoluja 1005 g, joten mielenkiinnolla odotan saako ohuempi ilma hapen kulkemaan paremmin runsaammassa verimäärässä kuukauden kuluttua.

Ensimmäinen majoituspaikkamme sijaitsee Tignes'n hiihtokeskuksessa 2100 metrin korkeudella. Lumet ovat jo sulaneet 1992 olympialaisten freestyle-rinteestä, mutta ylemmissä rinteissä lasketaan vielä tämä viikko. Laakson ympärillä huiput kohoavat yli 3500 metrin korkeuteen ja hiihtohissit vievät ylös jäätikölle, jossa kesälläkin voi lasketella ja ranskalaiset hiihtäjät ovat suksineet harjoituksiaan. (siirryt toiseen palveluun)Eri lajien urheilijoiden (siirryt toiseen palveluun) ohella Ranskan jalkapallomaajoukkue harjoitteli korkealla Tignes'ssä ennen Johannesburgin MM-pelejä.

Hieman lumen määrä arvelutti ennen (siirryt toiseen palveluun)Tignes (siirryt toiseen palveluun)'iin saapumista, mutta vähälumisen talven jäljiltä sulia rinteitä, teitä ja polkuja riittää. Vaellus- ja maastopyöräpolut vievät alppiniityille, joiden nurmella kirmatessa on hauska seurata murmeleiden puuhia. Ensin ne istuvat rinteellä terävinä tarkkaillen ja sitten karvahattua muistuttava otus vipeltää kohti koloa tai kisailee keväisesti kiljahdellen toisten karvahattujen kanssa. Syrjemmässä rinteillä ei juuri ihmisiä näe ja olon kokee kaiken avaruuden ja hiljaisuuden keskellä kovin pieneksi, aivan kuin tuntureilla Lapissa tai vaikkapa Norjassa.

Olen aina nauttinut valtavasti uusista ja erilaisista harjoituspaikoista. Lumiset vuoret kohoavat ympärillä massivisina, mäkeä riittää, polut mutkittelevat rinteissä, vauhti kiihtyy golfkentän nurmella ja hengästyttää. Olisi helppoa ja hauskaa tehdä tehoja korkeiden sykkeiden myötä, mutta ensimmäiset päivät täytyy malttaa rauhassa sopeutua korkeuteen. Tavoitteena on kuukausi onnistunutta harjoittelua.

Tero Föhr