1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

BLOGI: MM-viikko jännittävä kokemus

Yli viikon tuli oltua Kööpenhaminassa. Pitkä aika, mutta onneksi hotellikuolema ei iskenyt. Oli koko ajan jotain tekemistä kun kisoihin valmistauduin, lähinnä tekemistä sillä henkisellä puolella - fyysisellä puolella kun ei mitään ihmeitä voinut enää tehdä.

Kuva: Clas-Olav Slotte

Pyörät, kuten usein lentokoneella matkustaessa käy, menivät jotain muuta reittiä ja sain ne vasta seuraavana päivänä. Kastrupin kenttä kun oli hotellista kivenheiton päässä niin päätin lähteä sinne niitä itse etsimään. Kentällä soitin pari puhelua ja sain lopuksi tiedon että pyörät olivat saapuneet edellisenä iltana ja ne tuotaisiin minulle. Hotelliin palattuani kasasin pyörät ja lähdin lenkille.

Entinen joukkuekaverini ranskalainen Catherine Marsal, joka nykyään asuu Kööpenhaminassa, oli aikaisemmin aamulla antanut pari vinkkiä minne kannattaa lähteä ajamaan. Hyvän vinkin oli minulle antanutkin ja suuntasin aika-ajopyörälläni kohti rauhallisempia teitä Kööpenhaminan eteläpuolella.

Aika-ajo lähestyi. Rataan olin tutustunut ja odotin starttia kuin pienenä jouluaattoa. Olin intoa täynnä ja aikomus oli ajaa niin kovaa kuin vain pystyisin ja osaisin. Kisaa edeltävänä iltana olo oli kuitenkin omituinen. Illalla oksensin.

Minua harmitti, mutta siinä vaiheessa päätin jo että ajan seuraavana päivänä. Nyt oli vain toivottava että edes neste pysyisi sisällä. Join urheilujuomaa, heräsin yöllä useaan otteeseen kun peitto ja lakanat olivat hiestä märkiä. Söin keskellä yötä jogurttia ja join lisää urheilujuomaa.

Aamulla keitin puuroa, keitin myös makaroneja. Oli pakko syödä. Lähdin vielä aika-ajoradalle jotta saisin ajaa viimeisen osan mikä oli radan teknisin. Starttiin oli nyt 6 tuntia ja oloni parani koko ajan.

Olin kisan 20. Suoritukseen olin tyytyväinen, mutta minua harmitti se, että olympiapaikka aika-ajoon jäi vain kolmesta sijasta kiinni. Suomi oli kolmanneksitoista paras maa, mutta isot maat jyräävät pienten maiden yli. Monen maan edustaja joka hävisi minulle tulee ajamaan Lontoossa, koska heidän edustamansa maa on maailmanrankingissa Suomea edellä. Joudun siis seuraamaan kisaa televisiosta.

Maantielle on kuitenkin vielä hyvät mahikset saada olympiapaikka. MM-maantieajo oli taas jännittävä ja myös haastava kokemus. Mielestäni suoriuduin tehtävästä hyvin. Loppukiri vahvoja sprinttereitä vastaan ei ole kaikkein helpoin tehtävä ja sijani oli 35. Porukka nähtävästi katkesi ihan lopussa kun tuloslistaa katsoo.

Olen huomannut, että moni ei tiedä miksi pyöräilyssä esim. sijalla 50 oleva saa saman ajan kuin voittaja. Tietysti olisi helppoa saada tarkka aika jokaiselle pyöräilijälle. Meillä on etuhaarukassa chippi ja uutuutena (ainakin minulle) gps-laite aika-ajossa. Pyöräilyssä on kuitenkin erikoinen sääntö, eli seuraavanlainen.

Loppukiriin tultaessa jokainen pyöräiljä saa saman ajan voittajan kanssa. Jos porukka kuitenkin katkeaa ja välimatkaa viimeiseen ajajaan edellä ajavassa ryhmässä on yli 15 metriä, niin tämä ryhmä saa toisen ajan kuin voittaja. Joskus se voi olla vain kyse sekunneista, joskus kyse voi olla jopa minuutista. Riippuen siitä missä kohti porukka on katkennut. Aika nimittäin juoksee silloin kun ensimmäinen, eli voittaja, on ylittänyt maaliviivan.

Tällä säännöllä ei ole MM-kisoissa tai yhden päivän kisoissa merkitystä, mutta etappiajoissa on. Silloin täytyy olla tarkkana ettei jää porukan hännille, siinä voi jopa hävitä lähes minuutin loppukirissä jos joku edellä töppäilee ja jää 15 metriä edellä ajavasta pyöräilijästä.

Toivottavasti tämä nyt selitti monelle epätietoiselle pyöräilyn erikoisesta ajanottosysteemistä. Minusta tämä on hyvä sääntö, se tuo lisää haastetta juuri etappiajoissa.

Minulla ohjelma jatkuu vielä muutaman viikon ajan ennen kuin otan pienen hengähdystauon. Luultavasti lenkkikavereita ei enään Freiburgin alueelta löydy, koska moni on jo tältä vuodelta päättänyt kautensa ja viettävät jo lomaa. Se ei kuitenkaan minua haittaa, osaan minä yksinkin harjoitella.

Pia Sundstedt