Suora

  • Taitoluistelun MM, naisten lyhytohjelma
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Taitoluistelun MM: parien vapaaohjelma

Osa 28/ 32 Asento lepo

Varoittelevia sormia ja ihmettelyä. Toisaalta, kieltämättä, lyhyeksi jääneitä öitä, uupumusta ja ylikuntoa on ollut ilmassa viimeisen viikon aikana. Urheilu on jäänyt vähemmälle ja ehkä se on ollut hyvä asia.

urheilu

Aluksi kiitän lämpimästi edellisviikon kirjoitustani kommentoineita henkilöitä. Palaute on ollut asiallista ja tullut tarpeeseen. Suurin huomio on kohdistunut pitkiin lenkkeihini ja siihen, että juoksin ne perättäisinä päivinä.

Selvennän hieman tarkoitusperiäni. Kesän alussa totesin, että jonkun aikaa tarvitsen yhden 2-3 tunnin harjoituksen viikoittain. Olen sitä mieltä, että lyhyet lenkit eivät maratonia ajatellen riitä.

Jotta tietäisi, mitä on luvassa 35 kilometrin kohdalla ja siitä eteenpäin, niin sitä täytyy kokeilla. Ei auta pelkkä kirjojen lukeminen tai hyvien neuvojen kuunteleminen. Mielen lisäksi kroppakin tarvitsee treeniä tulevaa, pitkää rasitusta varten.

Kaikenlaisten kiireiden vuoksi en ole ehtinyt joka viikko pitkälle lenkille. Siksi, aikataulun salliessa, suoritin viime viikolla edellisviikon korvaustehtävänä toisenkin ison kierroksen.

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni on hyvin omatoimista ja mutu-pohjaista. Ei ole valmentajaa eikä oppaita. Joitakin seikkoja kokemus on opettanut oikein, toisia varmasti väärin. Kaiken kaikkiaan tämä ei kuitenkaan ole onneksi niin kamalan vakavaa. Mikäli ylikunto vie voiton, niin se on hyväksyttävissä.

Maailma pysyy pystyssä, vaikka elämäni osatavoite 3.45.00 ei neljän viikon kuluttua toteutuisikaan. Olennaisempaa on edelleen pitää tämänkaltaisin välietapein yllä liikunnallista harrastusta, saada paino säilymään alle sadassa kilossa sekä välttää toisen asteen diabetes ja lääkkeet.

Väsymys on vaivannut, kieltämättä

Korostan edelleen sitä, että olen saanut hyviä neuvoja ja olen niistä yhä kiitollinen. Reilu seitsemän päivän pötkö on kulunut lievässä horroksessa, niin kuin tarkimmat osasivatkin aavistaa.

Viikko sitten torstaina edellisen kirjoituksen jälkeen kävin pelaamassa tunnin salibandya. Juoksulenkki sen jälkeen jäi kuitenkin toteutumatta. Perjantai oli lihashuoltopäivä ja kokohieronta tuli tarpeeseen.

Siitä eteenpäin menoa riitti töiden ja siviiliasioiden vuoksi ja unet jäivät vähiin. Maanantai meni vielä horroksessa. Ja sama vaiva jatkui tiistainakin.

Koetin juosta silloin kunnon lenkkiä, mutta epäonnistuin. Oliko se univelkaa, ylikuntoa, huonoa ravintoa pohjalla, hieronnan jälkivaikutusta, tulossa olevaa tautia vai mitä? Sattui harvinainen juttu, kun muutaman kilometrin jälkeen iski pahoinvointikohtaus.

Kaikki pysyi sisällä, mutta sinällään kepeästi alkanut juoksu piti lopettaa viimeistään seitsemän kilometrin kohdalla. Annoin periksi, kävelin kotiin ja torkuin ja valvoin vuorotellen iltaan saakka.

Keskiviikkonakin huilasin. Suunnitelmat rajusta treeniviikosta romuttuivat viimeistään silloin. Kipeäksi en tullut ja olo oli muuten ihan ok.

Levon päätteeksi pari lenkkiä kuitenkin

Torstaina pelasin taas salibandyä tunnin. Olin huono, enkä jaksanut puristaa ollenkaan riittävästi. Pahoittelen saamattomuuttani joukkuekavereilleni.

Sählyn jälkeen ajattelin kokeilla 12 kilometrin lenkkiä. Halusin pudottaa apinan selästäni, koska tiistain juoksu oli jäänyt kesken.

Askel painoi. Voi johtua salibandystä, edelleen kroppaa painavasta viikonlopun univelasta, mutta ehkä lievä ylikunto on nyt se oikea vastaus. Sinällään meno hieman parani loppua kohden. Käytin aikaa liikoja repimättä tunnin ja viisi minuuttia.

Perjantaina halusin kokeilla aamulenkkiä. Epäilin, että ei kulje edes illan vauhtia. Väsymyksen oireita havaitsin edelleen, mutta silti sama matka sujui edelleen liikaa repimättä puolitoista minuuttia nopeammin.

Otan opikseni

H-hetkeen Veteraanien MM-kisojen maratoniin on neljä viikkoa. Neuvojen ja kantapään kautta saadun opin johdosta kevennän harjoitteluani. Luovun tämän viikon pitkästä lenkistä, enkä korvaa sitä myöhemminkään.

Nyt tulee juoksutaukoa taas joka tapauksessa muiden asioiden vuoksi muutama päivä. Lupaan, että pistän tossut jalkaan seuraavan kerran aikaisintaan tiistaina. Ehkä ensi viikon pitkä lenkki on vain puolimaratonin mittainen. Muina harjoituspäivinä mennään tunnin verran kerrallaan.

Joka päivä voisin venytellä. Aika hyvin olen nytkin muistanut hoitaa tuota puolta ainakin juoksupäivinä. Ehkä elvyn tästä vielä maratonkuntoon, vaikka välillä hieman jo säikähdin.

Mikko Hannula

Suosittelemme

Tuoreimmat