Lipstikkaa kansalle

Olin innoissani MM-kisojen alkamisesta, mutta en voinut aavistaa, millaista menoa saan heti alkupäivinä. Kilpailut ovat olleet hykertelevän jännittäviä. Etukäteen ajateltuna kuulantyöntö oli väritön laji, mutta en voinut arvata, että sekä miesten että naisten kuulantyöntö muodostuu näin jännittäväksi.

Ennätyksiään tekevät urheilijat ja hurjat voitonkamppailut ovat mannaa penkkiurheilijalle. Timanttina alkupäiviltä oli tietenkin sekä miesten että naisten pikamatkat.

Parasta antia ensimmäisenä päivän oli silti naisten estejuoksu. Kuuntelin lähetystä radiosta. Kuuntelen usein radiota ja katselen samalla televisiota, sillä näin saa parhaimman annin lähetyksestä. Television Mertaranta on tuolloin hiljaa, sillä radion selostajien ja Leppäsen Heikin asiantuntevan analysoinnin myötä lajit ja urheilijat taustoitetaan parhaiten. Lisäksi heidän tunnelmansa keveys ja aitous miellyttävät.

Huomasiko kukaan naisten estejuoksua?

Sandra Eriksson oli siis suomalaisten edustajana tuossa kilpailussa. Hän juoksi ennätyksensä, vaikka sijoitus ei jatkoon riittänytkään. ”Ei häneltä odotettu, mutta ei hän tarjonnutkaan” totesi Hesarin Färdig lakonisesti. Juoksu oli silti äärimäisen jännittävä. Selostajat spekuloivat Sandran oman ennätyksen väliaikoja oivallisesti koko juoksun ajan ja sen myötä saattoi tietää hänen henkilökohtaisen tilanteensa. Tilanne oli jännittävä, sillä juoksu alkoi melko ujosti. Kun Eriksson pääsi vauhtiin, ujous hävisi ja kuorestaan tuli asiansa osaava juoksija. Tuloksena oli ennätys ja hieno kilpailu, vaikka urheilijalle itselleen toki hampaan koloon jäikin.

Se, mihin tartuin tuossa kilpailussa, oli tapa, jolla nuo kolme selostuksen ammattilaista, jo hieman iällä olevaa puhealan lyyrikkoa, hoitivat tehtäväänsä. Alun tasaisuudestaan päästyään he antoivat tunnelmien juosta ja innostus tarttui kuulijaan kuin pihka sormiin. Ja mikä hienointa, he antoivat upeasti urheilijalle ehdottomasti kuuluvan arvon. Tuo selostus kertoi kaiken oleellisen ja antoi sen lisäksi hyvän olon kuulijalle. Se vei urheilun ilosanomaa eteenpäin.

Vähättely masentaa myös lukijaa

Tultiin seuraavaan päivään ja odotin innokkaasti lehtiä ja niiden kommentteja edellisen päivän suorituksista. Toki Karjalaisen epäonnistunut karsinta kerrottiin, ja Keskisalon alkukilpailusta, sekä Heikkilän karsiutuminen jatkosta. Odotin, että valtakunnan päälehti, Helsingin Sanomat olisi analysoinut Erikssonin juoksua hieman enemmän, mutta Färdigin kommentti (lue yllä) oli lähes ainoa. Masentavaa.

Jos olisimme pelkän lehdistön analysoinnin varassa, urheilun punainen lanka jäisi näyttämättä. Se ei nimittäin ole pelkästään ennätyksissä tai voitoissa, vaikka ilman niitä ei toki huippu-urheilua olkaan. Urheilun punainen lanka penkkiurheilijalle pilee tunnelmissa, kamppailuissa ja kilvoitteluissa. Se teki miesten sadasta metristäkin niin hienon. Ilman Tyson Gaytä kilpailu olisi ollut piirun verran tylsempi.

Tulosten ja voittojen lisäksi penkkiurheilija tarvitsee mausteita. Suola ja pippuri eivät aina ole ainoita mahdollisuuksia. Joskus voisi ajatella myös timjamia, lipstikkaa tai minttua.

Kuulkaa siis meitä, oi urheilun mediavaikuttajat. Urheilun uutisoinnin ammattilaiset ovat saman tilanteen edessä kuin suomalainen terveyskeskuslääkäri - pelkkä ulkoinen diagnoosi ei riitä, täytyy kuunnella myös ihmistä itseään.

Ringa Junnila