Vastustajan kunnioittaminen ja arvostaminen

Olen nyt hetken toiminut päävideotuomarina. Tänä ajanjaksona olen kuitenkin ehtinyt näkemään ja kommentoimaan monenlaisia tapahtumia useaan kertaan. Tuskin tänä vuonna on törmäilty enemmän kuin aikaisemminkaan, mutta silti kaukalossa on tapahtunut muutamia aivan turhia loukkaantumisia.

urheilu

Kiekkoilu on, tai ainakin sen pitäisi olla intensiivinen kontaktilaji, jossa taklataan ja otetaan myös taklauksia vastaan. Kylläkin välillä näyttää, että vain harva pelaaja haluaa taklata ja vielä harvempi haluaa tulla taklatuksi ja osa ei osaa ottaa taklauksia vastaan.

Karkeammin ja rehellisesti sanottuna näyttää, että kaikki, jotka ovat jäällä eivät edes tiedosta että siellä voi sattua. Kyllä, jäällä täytyy olla koko ajan hereillä ja valmis. Ei vain kiekon kanssa. Tällä sektorilla on monella paljon opittavaa. Vahinko tietysti on, että joskus myös puhtaissa taklauksissa voi sattua ja loukkaantua...

Tuollaisessa vaikeassa tilanteessa tuomarin pitäisi pitää kuula kylmänä, pilli taskussa ja jättää jäähy puhaltamatta.

Paljon ja kauniisti puhutaan vastustajan kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Mitä se ainakin on? Vanhaan, jokaiseen kulttuuriin ja uskontoon sisältyvään filosofiaanhan kuuluu, että kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Pitääkö tämä tunnustus narsistisessa ja yksilökeskeisessä suorituslajissa täysin paikkaansa? Ei varmasti, eikä ainakaan koko ajan. Toisaalta kunnioittaminen on liian kaunis ja sisällöllinen sana kun se siirretään konkretiaan ja kentälle. Eihän kunnioittaminen voi olla sitä ettei tahallisesti vahingoita vastustajaa. Se ettei vahingoita vastustajaa pitäisi olla itsestäänselvyys. On tosin aika harvassa pelaajia, jotka haluaisivat vahingoittaa. Satuttaa voi esim. taklaamalla, muttei vahingoittaa..

Vastustajan kunnioittamista ja arvostamista eli itsestäänselvyyksiä ei ole vauhdilla laidan lähellä suoritettu selkään taklaus. Tässä on katsottava myös lantin toinen puoli, eli ei myöskään viimehetkellä taklaajalle selän kääntäminen ole vastustajan kunnioittamista.

Kaukana lajikulttuurin ulkopuolella kulkevat käsille lyömiset, päähän kohdistuvat taklaukset ja päällä puskemiset. Monta päähän kohdistunutta taklausta olisi vältetty jos taklattava ei olisi tällin ollessa tulossa ruvennut kyykkimään.

Kaikki hyppimiset, kalastelut ja loukkaantunutta näyttelemiset eivät ole vastustajan kunnioittamista, eivätkä täytä reilun ja kovan pelin normistoa. Kentällä puhutaan paljon, psyykataan, härnätään, uhotaan. Tämä kaikki on osa peliä, mutta kaikki rasismiin liittyvä kommunikointi on täysin torjuttavaa. Penkin takana kaikella johtamisella ja "motivoinnilla" on iso vaikutus miten vastustajan arvostaminen näkyy kentällä.

Pelin ja kaverin kunnioittamista ja arvostamista on ainakin se, että kun on jotain törmäillyt niin rehellisesti tunnustaa, pyytää anteeksi, oppii ja jatkaa eteenpäin.

Sakari Pietilä

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat