Taustapeili: Perinteissä mäkiviikon salaisuus

Mikä on Keski-Euroopan mäkiviikon salaisuus? Asiaa pohtivat maanantaina Urheilun Taustapeili -ohjelmassa Radio Suomessa viisinkertainen mäkiviikon voittaja Janne Ahonen, valmentaja Hannu Lepistö sekä hyppääjänä ja FIS:n koordinaattorina mäkiviikon useasti kokenut Niilo Halonen. Isäntänä toimi Arto Teronen.

urheilu

Mäkiviikon kilpailut hypätään Oberstdorfissa, Garmisch-Partenkirchenissä, Innsbruckissa ja Bischofshofenissa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla.

- Perinne on kuitenkin ollut aika vahva kautta aikojen sekä Saksassa että Itävallassa. Itävalta on ollut hyvin kauan maailman huippumaana, samoin Saksa. Tällainen kiertue vetää väkeä ja sitä arvostetaan hyvin paljon, Halonen totesi.

Lepistön mukaan mäkiviikko on erittäin merkittävä tapahtuma urheilumaailmassa. Hän arvostaa sitä, että neljän kilpailun yhteistulokset ratkaisevat mäkiviikon voittajan.

- Se on yksi hyvin tärkeä pointti. Voittaja on sen hetken paras hyppääjä, se on ihan selvä. Garmisch-Partenkirchenin kilpailu on alusta saakka tullut televisiosta ympäri maailmaa. Yleisömäärät ovat suuret, ja mediaväkeä on enemmän kuin missään muissa kilpailuissa, hän pohti.

- Neljän kisan muoto, neljä kilpailua ja kahdeksan kilpailuhyppyä. Se on kova juttu. Ei ole kunnolla ehtinyt kassia edellisessä paikassa purkaa, kun pitää lähteä jo seuraavaan paikkaan. Tietysti sekin vaikuttaa, minkälaisissa asetelmissa reissua tehdään. Kulkeeko hyppy vai ei? Esimerkiksi viime vuonna ei stressannut pätkääkään, säesti vuosi sitten viidennen mäkiviikon voittonsa napannut Ahonen.

- Ehdin kaikista vanhoista mäistä hypätä. Se oli yksi hienoimmista jutuista, että mäet olivat niin erilaisia. Piti olla aina ajan tasalla. Mäki muuttui siinä missä paikkakuntakin. Nykyään ainoastaan Bischofshofen eroaa muista mäistä, ja tykkään ilman muuta sen mäen profiilista, hän jatkoi.

Ahonen hyppäsi eikä hymyillyt

Ahonen kilpaili mäkiviikolla ensimmäisen kerran 15-vuotiaana kaudella 1992-93. Hän kuvaili olleensa pieni poika suurten mäkisankarien joukossa. Toimittajat pistivät jo tuolloin merkille, ettei ujo Ahonen juurikaan hymyillyt.

- Muistan hyvin vielä sen, kun sitä tultiin kysymään. Vastasin nokkelana poikana, että olen tullut tänne hyppäämään enkä hymyilemään. Pikkupojasta asti olin katsonut mäkiviikon kisoja telkkarista. Oli se huikea paikka silloin. Siellä tosiaan oltiin oppimassa ja kokemusta keräämässä. Ensimmäinen mäkiviikko meni ihmetellessä, hän kertasi.

Myös Lepistö muistaa hyvin ensimmäisen visiittinsä Keski-Euroopan mäkiviikolla. Hänen mukaansa Bischofshofenin mäki oli perinteisesti suomalaisille vaikein, kun taas Innsbruckissa tuli menestystä.

- Olin kuullut mäkiviikosta paljon juttuja. Sitten kun sinne pääsin, niin kyllähän se oli kerta kaikkiaan hieno kokemus. Silloin vielä pärjättiinkin hyvin Suomen joukkueen kanssa, korosti Lepistö.

Halosen mielestä mäkiviikko vaatii hyppääjiltä erittäin kovaa henkistä kanttia, sillä päivästä toiseen jokainen hyppy noteerataan. Harjoitteluun ei jää juurikaan aikaa.

- Ne ovat yleensä vahvoja psyykeltään, jotka siellä menestyvät. Tavallinen tv-katsoja ei välttämättä aina ymmärrä, miten paljon siellä vaaditaan. On hyvä, että sinne viedään nuoria hyppääjiä. Ei ole tarkoituskaan, että he heti siellä menestyisivät, hän muistutti.

Peräti 16 kertaa mäkiviikolla mukana ollut Ahonen ei halunnut lähteä vertailemaan mäkiviikon voittoa esimerkiksi olympiakullan tai maailmanmestaruuden kanssa.

- Jokaisella on siihen omat mielipiteensä ja ajatuksensa. Yhden kilpailun voi voittaa kuka vain, on kyseessä sitten olympiakisa tai maailmancupin kilpailu. Pidemmässä juoksussa ei yhden kisan voitto riitä, vaan jokaisessa kisassa pitää olla tasaisen hyvää tekemistä, muotoili Ahonen.

Lähteet: YLE

Suosittelemme

Tuoreimmat