Suora

  • Rallin MM, mahtava rallikausi 2018
  • Ruhpolding, miesten pikakilpailu
  • Sykähdyttävin urheiluhetki
  • Rallin MM, mahtava rallikausi 2018
  • Ruhpolding, naisten pikakilpailu
  • Sykähdyttävin urheiluhetki
  • Katowice Minor CS:GO
  • Jääkiekkokierros
  • Suomen Urheilugaala
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Hevosmiesten juttuja

Sain puhelun pikkuveljeltäni Anssilta. Hän kertoi tulevansa Vancouveriin, bussilla. Ensin lentäen Seattleen, Yhdysvaltain puolelle, ja sieltä onnikalla kisakaupunkiin. Samaa reittiä mekin tänne lensimme. Anssi on veljessarjamme nuorin. Keskimmäinen, Vellu, on verisuonikirurgi ja tohtorismiehiä. Anssi työskentelee siitosalalla. Olen velipojistani ylpeä.

urheilu
Tapio Suominen
YLE

Anssi pyörittää ystävänsä, kartanonherra Henrikin kanssa, oriasemaa Suomen Hevosopistolla Ypäjällä. Anssi vastaa aseman erotiikkaosastosta. Siitä, missä niitä pikkuhevosia tehdään. Urheilutoimituksemme vieraili pari vuotta sitten tutustumassa aseman toimintaan. Astuminen on äkkinäiselle ronskia puuhaa, ja tapahtuman mittasuhteet vetivät väkemme hiljaiseksi. Paitsi Inkan, joka on tottunut. Inka on hevostyttöjä.

Vancouverissa Anssi aikoo tutustua kisojen turvajärjestelyihin, sillä hän suunnittelee alan vaihtoa turvallisuusalalle. Pelkään pahoin ettei täällä ole hänelle mitään opittavaa, ehkä yritän vielä puhua hänet ympäri. Hevoshommat ovat kuitenkin lähellä Anssin sydäntä. Arveli täälläkin nousevansa satulaan.

Fani Anssi

Velipojastani tuli mieleeni Fani Anssina MM-jääkiekon katsojille tutuksi tullut ohjaajamme ja kuvanauhaosastomme päällikkö Nybergin Anssi. Hänen salaperäisen Macinsa kovalevyltä löytyy valtava määrä kuvamateriaalia, jopa kahden vuosikymmenen takaa. Erityisen paljon eräästä korvarenkaalla ja amisviiksillä varustetusta juontajasta, jonka kasvoja varjostaa puoli naamaa peittävät silmälasit. Arvelen, että tulette näkemään näitä arkistojen aarteita myös näiden kisojen aikana.

Arkistosta tuli mieleeni Olympiaklassikot. Käykää ihmeessä katsomassa niitä Yle Areenasta. Sieltä löytyy kolmekymmentä Suomen talvikisahistorian sykähdyttävintä hetkeä. Alkaen Veikko Hakulisen olympiavoitosta Oslossa vuonna 1952, päätyen Torinon ikimuistoiseen jääkiekkofinaaliin.

Kuvanauhaosasto puolestaan on yksikkö, johon tallennetaan kaikki toimittajiemme tekeleet. Sen jälkeen materiaali yleensä pilkotaan ja muokataan sellaiseen kuntoon, että se voidaan turvallisesti esittää katsojille. Ilman kuvanauhan kundeja yksikään toimittaja ei pärjäisi. Ja on siellä muutama mimmikin.

Vode

Kuvanauhassa, tai sen välittömässä läheisyydessä päivystää myös niin sanottu varaselostaja. Yleensä hänen tehtävänään on keitellä kahvia. Korvaamaton varaselostajasta tulee sillä sekunnilla, kun ääniyhteydet varsinaiselle selostuspaikalle syystä tai toisesta katkeavat.

Edesmennyt selostajalegenda Voitto Liukkonen teki toisinaan myös varaselostajan hommia. Kerran Vode saapui työpaikalleen, harvinaista kyllä, hiukan huonosti valmistautuneena. Tietysti äänilinjat juuri silloin katkesivat ja ”On Air” –lamppu Tohlopin selostuskopissa syttyi. Niiltä ajoilta on peräisin Voden klassikkolauseet. ”Nyt meiltä katkesi ääniyhteys. Toivottavasti kohta katkeaa kuvakin.”

Voiton viimeiseksi keikaksi jäi Torinon olympiakisat, jossa hän teki Curlingin selostamisesta taidetta. Vode saapui kisakaupunkiin myötätuulessa, ja törmäsi avausiltana majapaikkamme vastaanoton lasioveen. Kaksitoista tikkiä silmäkulmaan. Fani Anssin kanssa saatoimme hänet yöpuulle. Seitsemäntoista olympiareissun kokemuksella Vode toipui kuitenkin nopeasti ja selosti elämänsä kisat.

Voitto kotiin, kuulee sanottavan. Niinpä Vodekin piipahti siellä toisinaan. Tuttu tilanne reissumiehille. Syntyi poika, Miikka, joka nyt jatkaa isänsä jalanjäljillä Yleisradiossa. Kuvanauhassa, kuinkas muuten.

Hyvä pössis

Istuin taas olympiakomitean infossa, jälleen pipo silmillä. ”Ihan hyvä pössis ja valtava paippi”, kertoi lumilautailija Janne Korpi kuulumisiaan. En ymmärtänyt sanaakaan. Eturivin tytöt punastuivat, ilmeisesti eivät hekään.

Peetu Piiroinen napsi innokkaasti valokuvia kilpaveljistään ja vastaili ujon oloisesti kysymyksiin. Kourussa suomalaiset eivät ujostelleet. Piiroisen tuplakorkki napsahti Cypress Mountanilla kuuluvasti ja pääsimme nauttimaan kuohuvaa. Livet är inte bara en dans på rosor. Usein se on myös yhtä juhlaa.

Juhlan keskellä Peetu nosti esiin yllättävän yksityiskohdan. Koko Suomesta ei löydy yhtään kunnollista lumikourua. Kuka ehtii ensin?

Korven Janne on muuten hevosmiesten sukua. Lautailun ohella hän ohjastaa ravihevosia. Viime kaudella tilastoihin merkittiin 34 starttia, joista kolme päättyi voittoon. Jannen isä, ”kultasormi” Pekka Korpi ei tietääkseni lautaile. Hevosta hän käskyttää sitäkin vakuuttavammin. Upeaan uraan mahtuu lähes 24 000 lähtöä (!), 4800 voittoa ja palkintorahoja riittävästi. 16 miljoonaa euroa.

Hevosilla voi siis tehdä rahaa, mutta saa niihin menemäänkin. Legendaarinen koripalloilija Kareem Abdul-Jabbar ansaitsi urallaan kymmeniä miljoonia, mutta pankkisaldo painui usein pakkaselle. ”fast women”, slow horses”, vastasi Kareem kyselijöille.

Myös kiekkomiehistä löytyy hevosmiehiä. Maailmanmestaruuden Tukholmassa voittanut Tero Lehterä omistaa lämminverisiä. Tero on myös juttumiehiä, kuten kuulimme aikanaan Ylen kiekkostudiossa. Markot Jantunen ja Kiprusoff viihtyvät niinikään kaviouralla. Samoin Foppa ja Sundin ja Sedinin veljekset. Ja tietysti Helmisen Raipe.

Veljekset Marko ja Miikka Kiprusoff eivät ole juttumiehiä, ainakaan julkisesti. Ei tarvitse, kun teot puhuvat puolestaan. Muistatteko kaksikosta tehdyn MM-kisojen pelaajakortin? Toimittajamme Laura pyysi veljeksiä kuvailemaan toisiaan. ”Nooo, hyvä pakkihan toi on”, avasi Kipper. ”Ihan hyvä mokke”, komppasi Marko.

Kulta

Täytän huomenna 46 vuotta, eli lähestyn parhaita vuosiani. Synnyin siis 20. helmikuuta vuonna 1964. Täsmälleen samana päivänä syntyi Christian Ruuttu, yli 600:n NHL-ottelun pelaaja. Jari Litmanen, kuningas, syntyi samalla päivämäärällä seitsemän vuotta myöhemmin. Jari pelaa jalkapalloa. Minä pelasin kakkosdivarissa korista. Siksi minusta kai tuli urheilutoimittaja. Terveiset päivänsankareille.

Entisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni tapasin päivälleen 29 vuotta sitten. Nuorisodiskon pimeimmässä nurkassa. Muistan kuin eilispäivän. Naimisiin menimme kuusitoista vuotta myöhemmin. Pitkä harkinta-aika kannattaa. Uskon, että hän teki oikean valinnan.

Vaimosta tuli mieleeni veljeni ystävän varoittava esimerkki. Velipoikani sai nimittäin ravikaveriltaan seuraavan viestin. ”Myydään tarpeettomana tietokirjasarja. Menin viikko sitten naimisiin. Vaimo tuntuu tietävän kaiken.”

Hyvää merkkipäivää, Kulta! Ja Anssilta terveisiä.

Tapsa

Suosittelemme

Tuoreimmat