Suora

  • Urheiluruutu

Näkökulma: Oravan veitsi pelastaa niin Beckhamin kuin taviksen

Maailmankuulun jalkapalloilijan David Beckhamin saapuminen Turkuun ja ortopedi Sakari Oravan operoitavaksi on asia, josta suomalaisten tulisi olla ylpeitä. Tänä päivänä kun Suomen talous tarpoo harmaita polkujaan, niin meidän kaikkien tulisi röyhistellä rintoja sinivalkoisesta urheilulääketieteestä, joka on maailman eliittiä - kiitos Oravan ja kumppaneiden.

urheilu
YLE

Lääkäri, ortopedi ja professori Sakari Oravan nimi on tunnettu maailmalla, sillä hän on tehnyt urheilulääketieteen saralla monia urotekoja, joista tavallinen kaduntallaaja ei tiedä yhtikäs mitään.

Ja miksi näin on päässyt käymään? Ensinnäkin suomalainen urheilumedia ei ole ollut tehtäviensä tasolla, eikä valottanut riittävästi sitä faktaa, että Orava, Ilkka Tulikoura ja muut suomalaiset huippuosaajat ovat äärimmäisen kovassa huudossa urheilulääketieteessä. Eivätkä varmasti ilman syytä.

Toisekseen kunnon huippukirurgi, kuten Oravakin, on keskittynyt lähinnä omiin hommiinsa ja operaatioihin, eikä niinkään julkisuuden hakemiseen, josta totta kai olisi bisnesmaailmassa valtavasti lisähyötyä.

Tiedän omakohtaisen kokemukseni pohjalta varsin hyvin, kuinka pätevä ja kunnianhimoinen “puukkomies” on ainakin Sakari Orava. Hän on viimeisen päälle pedantti toimissaan ja hoitaa samalla ihailtavalla intohimolla niin puulaakiurheilijaa kuin itse David Beckhamia.

Yli kymmenen vuotta sitten satutin oikean jalkani jalkapöydän. Todennäköisesti jääkiekko osui luistimeeni ja sain tällistä hiusmurtuman, joka ei sitten ehtinyt parantua, koska jatkoin urheilemista hammasta purren. Sanonta “urheilija ei tervettä päivää näe” piti omalta osaltani paikkansa, sillä sen aikaiseen urheilemiseeni kuuluivat viikoittaiset pikkutärskyt.

Kipua 24 tuntia vuorokaudessa

Tällä kertaa jalkavaivani ei kuitenkaan parantunut. Kipu muistutti itsestään 24 tuntia vuorokaudessa, joten siihen aikaan vielä jopa aspiriinin päälle sylkenyt amatööriurheilija joutui kertalaakista nöyrtymään.

Hain apua ensimmäiseltä ortopedilta, sitten toiselta ja lopulta olin läpikäynyt lähes kymmenkunta hyvämaineista pääkaupunkiseudun ortopedia sekä kirurgia - mutta tuloksetta! Jalkapöytävamma ei matkan varrella toennut millään, ja olin tottunut tässä vaiheessa jo pistelemään - lääkärien määräyksestä - erilaisia kipulääkkeitä kaksin käsin suuhuni. Vatsani vain sanoi loppuvaiheessa sopimuksen irti.

Parin vuoden raskaan lääkärikierteen ja henkisesti tuskaisten kuukausien aikana minun kintustani oli otettu jos jonkinmoisia röntgen- ja magneettikuvia. Ortopedi toisensa jälkeen lateli minulle aina eri latteuksia ja syitä mahdolliseen vammaani. Milloin riippakiveni johtui kuulemma luuydinnesteestä, joka oli päässyt luun sisällä ja milloin kohdalle osui taas syöpäepäily. Kaikkien lääkärien viesti oli lyhyesti; aika parantaa vaivan, muuta ei voi tehdä tässä vaiheessa.

Kukaan lääkäreistä ei pystynyt tarjoamaan todellista selvyyttä jalkapöytävaivaani. Olin kysynyt jok’ikiseltä ortopediltäni, että kuka ihmeessä voisi auttaa minua, kun he eivät siihen pystyneet. Yksikään lääkäreistä ei maininnut matkan varrelle edes kysyttäessä Sakari Oravan nimeä. Miksi? Omakohtainen analyysini oli lyhyesti: ammattikateus.

Suurimman tuskan keskellä päätin heittää kaikki pelimerkit keskelle ja kyselin suomalaisilta huippu-urheilijoilta parhaan mahdollisen lääkärin nimeä. Kaksi nimeä pomppasi esille, Sakari Orava ja Ilkka Tulikoura. Varasin ajan enemmistökehujen siivittämänä Oravalle, joka vielä silloin piti Helsingissä yksityisvastaanottoa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin - kiitos Oravan

Olin lähes shokissa, kun turkulainen ortopedi tulkitsi empimättä monia mukanani kuskaamiani kuvia todeten, että jalassani oli kuolio! Alun perin vain yhdessä luussa ollut vaiva oli levinnyt pitkittyessään neljään luuhun. Olin samaan aikaan äärimmäisen helpottunut, sillä vihdoinkin löysin jonkun tahon, joka pystyi tekemään varman arvion mystisestä vaivastani, joka kuulemma oli osunut kymmenien tuhansien operaatioiden Oravalle vain pari kertaa aiemmin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin viime tipassa nopeasti leikkausjonoon, kun kohdalle osui onnekas peruutuspaikka. Jalkapöytäni “putsattiin” ja siitä tuli moninaisten historiavaiheiden jälkeen täyden päivänvalon kestävä kinttu. Jos olisin odottanut vielä vuoden verran, niin hoitotoimenpiteenä olisi ollut nilkasta poikki ja pinoon -operaatio, kansankielellä amputointi. Nyt selvisin säikähdyksellä ja monta kokemusta rikkaampana.

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta kyllä laadusta kannattaa pulittaa monessa tapauksessa ylimääräistä. Olisin maksanut Sakari Oravan vastaanotosta ja operaatiosta kymmenkertaisesti jälkikäteen. Silloin kun ammattilainen ja intohimo kohtaavat, ovat tulokset väistämättä loistoluokkaa. Omalta osaltani voin todeta, että silloin kun esimerkiksi jalka menee poikki tai murtuu, niin riviortopedi saattaa tulla hyvinkin kysymykseen, mutta muussa tapauksessa vain A-luokan kaveri on kunnon vaihtoehto.

Sitä paitsi Orava oli kaikista kohtaamistani ortopedeistä ja kirurgeista se maanläheisin ja innostunein hoitamaan vaivaani. Hän ei selvästi olisi tyytynyt - edes puulaakiurheilijalle - määräämään pelkästään kipulääkettä, vaan olisi selvittänyt syyn vaikka kaikki kivet kääntämällä.

Olen ikuisesti kiitollinen Oravalle, varmasti ihan David Beckhamin ja monien muiden huippu-urheilijoiden tapaan. Ei tilipussi aina ole se yksi ja ainoa ratkaiseva seikka, jälki voi olla tavalliselle tallustajallekin, rahvaalle timanttista. Ymmärrän silti täysin, että ammattiurheilijoille kelpaa ainoastaan paras huippukirurgi.

Lähteet: Timo Uusitalo Kirjoittaja on YLE Urheilun toimittaja

Suosittelemme

Tuoreimmat