1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

MM-futista korkkareilla

Heinze, Forlan, Sneijder, Camoranesi, Pirlo, Malouda, Drogba, Mokoena, Evra, van der Wiel, Albiol, Nakazawa, Assou-Ekotto…

Kuva: YLE

Futiksen MM-kilpailujen nimiviidakko sekoittaa helposti mielen, vaikka toisaalta pelaajat ovat sen verran mieleenpainuvia, että nimien opettelu ei aiheuta päänvaivaa. Ainakaan perinteisessä mielessä.

Henkisesti ja fyysisesti on todella rankkaa menettää sydämensä joka viikko uudelle ihmiselle - vieläpä tuntemattomalle. Usein tämä pökerryttävä huuman vaihe ei tosin kestä kuukautta pidempään, sillä kiinnostus lopahtaa, kun MM-kisat puhalletaan poikki. Onneksi.

Jalkapallon MM-kisat rasittavat monien parisuhteita. Miehet liimautuvat vapaa-ajallaan television ääreen, eikä kauniimmalle puoliskolle jää aikaa. Monia naisia eivät pelit kiinnosta, eivätkä he voi ymmärtää, kuinka joku jaksaa tuijottaa pallopelejä ilta toisensa jälkeen. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Toisissa perheissä naiskatsoja saattaa olla se innokkaampi seuraaja. Tällöin sopu perheen sisällä saattaa joutua todella koetukselle. Naiset eivät nimittäin välttämättä kommentoi alkuunkaan pelaajien pelinlukutaitoa vaan puhe saattaa helposti kääntyä pelaajien ulkonäköön.

Tietysti osa urheiluhulluista naiskatsojista on aidosti kiinnostuneita ja innostuneita jalkapallosta, mutta useimmat eivät ymmärrä pelistä mitään. Monet naiset kommentoivat pelaajien ulkonäköä, mutta kykenevät onneksi samalla seuraamaan myös pallon liikettä. Naiset nimittäin pystyvät tekemään useampaa asiaa samanaikaisesti, toisin kuin miehet.

Myönnän olevani äänekäs ja intohimoinen kommentoija, mikä saattaa joskus ärsyttää kanssakatsojiani. Tai no, äänekkyys korostuu ainakin rakkaan Italian peleissä. Olen melkoisen hurmiossa, kun Italia pelaa. Innostukseni johtunee pitkälti verenperinnöstäni, mutta myös siitä itsevarmuudesta, jonka pelaajat itsestään katsojille välittävät. Charmi puree.

Olen huomannut seuraavani eri joukkueita eri tavoin. Henkilökohtaisesti tärkeitä joukkueita tulee katsottua pelillisistä lähtökohdista enemmän kuin ei-niin-läheisiä joukkueita. Kun jokin maa ei taas tunnu niin mieluisalta, keskustelu pelistä kääntyy väkisinkin pelaajien ulkonäköön. Mikä puheenaihe olisi itselle merkityksettömässä pelissä mehukkaampi kuin futareiden ulkonäkö!? Ei mikään.

Tyttöjen kanssa on mahtavaa arvostella kaikkea, mikä pelaajiin liittyy: hiustyylejä, vartaloita, kasvoja, tapaa juosta ja liikkua, syöttötyyliä ja etenkin olemusta ja tapaa, jolla pelaajat itsensä kantavat. Image is everything…

Ajatusmaailmani muuttuu täysin, kun Azzurrit hyppäävät kentälle. Hengitykseni kiihtyy ja muu maailma katoaa ympäriltäni. Olen usein itsekin ymmälläni reaktiostani, vaikka tiedän sen toistuvan. Kun Italia pelaa, nousevat pelilliset asiat ulkonäköä korkeammalle.

Suoraan sanoen pelaajien pinnallinen tarkkailu unohtuu Italian pelatessa täysin puoliajalle asti, sillä silmät tapittavat ainoastaan palloa ja sen ympärillä tapahtuvaa liikettä. Nyt ollaan jo syvällä pelissä, pinnalliset asiat tuntuvat turhilta – mitä rakkaampi joukkue, sitä enemmän syvemmät yksityiskohdat kiinnostavat.

Vai onko sittenkään näin!? Taisin nimittäin huutaa jotain tämän tyylistä muutama päivä sitten: ”Aivan mieletön maali, ihan uskomaton laukaus ja täydellisen fantastisen näköinen ampuja. Siis toi pelaaja on ihan älyttömän hyvä, kaikin puolin!”

Kontrolloimattomassa tunteenpurkauksessa todelliset tunteet pääsevät esille – vahvaa egoa on vaikea vastustaa.

Carla Bosco

Kirjoittaja on työharjoittelussa YLE Urheilussa