Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Parhaat naiset

Baaritiskillä kuultua: ”Kuule, Suominen. Ihme duuni sulla. Äijä lukee pellepuku päällä puoli tuntia jotain urheilujuttuja, kuittaa fyrkat ja lähtee himaan.” Jep, niinhän se menee, ja kaupan päälle juontaja saa myös parhaat naiset.

urheilu
Tapio Suominen
YLE

Joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen, erityisesti itselleni, sillä totuus on sittenkin toisenlainen.

Urheiluruudun juontajan työpäivä alkaa kahden maissa, iltapäivällä. Oma paikka löytyy urheilutoimituksen deskiltä, uutispäällikkömme valvovan silmän alta. Tietokone päälle. Katsaus kansainvälisten uutistoimistojen antiin, kuvatoimistojen materiaalin selailu ja toimituksemme oma tiedonhankinta luovat pohjan voitokkaalle uutispäivälle.

Skuuppi

Urheilun uutispäällikkö kokoaa joukkonsa käskynjaolle kello 15:n kokoukseen. Puolen tunnin palaverissa käydään läpi illan kattaus. Työt jaetaan ja näkökulmia pohditaan. Lähetyksen lukujärjestys, ajolista, kertoo kaikille pienimmätkin yksityiskohdat, muun muassa juttujen toivekestot sekunnilleen.

Suunnittelutyötä tehdään tietysti päiviä, usein viikkojakin aikaisemmin. Suuret linjat maalataan viikkokokouksessa, yksityiskohdat piirtää toimitussihteerimme. Hän päivittää kalenterimme, varaa kuvausryhmät ja buukkaa toimittajat, vakituiset ja freelancerit, lähetystemme tarpeiden mukaan.

Teemme työtämme kolmen viikon jaksoissa, iltaisin ja viikonloppuisin, kahdesta iltakymmeneen. Paitsi, jos nakki napsahtaa aamutelkkariin, jossa työpäivä alkaa puoli viiden maissa, aamulla. Skuuppeja, toimitusten elämäneliksiiriä, janoamme tietysti valveillaolomme jokaisena hetkenä.

Totta puhuen, kovalla työllä ja toisinaan hyvällä onnella rakennetut omat kovat uutiset, skuupit, erottavat hyvän toimituksen heikommasta. Ylen urheilutoimitus on mielestäni onnistunut tällä mittarilla vuosien saatossa mainiosti.

Ylivertaista osaamista

Iltapäiväkokouksen jälkeen toimittajat karkaavat jutuntekoon. Osa illan jutuista saadaan selostusreissujen sivutuotteena, osa juttukeikoilta maailmalle tai maakuntiin, valtaosa työstetään toimituksessa päätteen äärellä ahertaen.

Nykyään kuva kulkee bitteinä Pasilaan kaukaisimmastakin kolkasta. Kisatapahtuman faktat poimitaan usein uutistoimistojen liuskoilta tai kisajärjestäjän nettisivuilta. Toimittaja esileikkaa materiaalin, sekoittaa ehkä mausteeksi rivakan puhelinhaastattelun ja lähettää keitoksen määrätietoisella enterin painalluksella editoijalle. Ja hölkkää hetken kuluttua perässä lukemaan kiireessä rakennetut spiikit.

Samaan aikaan toisaalla illan juontaja hoitaa omia tärkeitä tehtäviään. Juontaja juo kahvia, sovittelee solmioita ja piipahtaa puuterissa. Hän katsoo luontevasti kameraan ja ohjaajalta luvan saatuaan osoittaa ylivertaista osaamistaan lukemalla sujuvasti ääneen toisten hänelle kirjoittamia tekstejä.

Pikku apulaiset

”Deskin kautta keikalle.”, kuului muihin töihin karanneen entisen tuottajamme raaka-Arska Mennanderin linjaus numero 79. Kaikkiaan linjauksia annettiin pitkälti toista sataa, ja osa niistä saattoi vaikuttaa toimituksemme rutiineihin. Juttukeikalle lähtevät reportterimme ainakin piipahtavat usein uutispäällikön ja juontajan juttusilla ennen lähtöään, ja saavat matkaevääkseen tuplapeukut ja selkääntaputukset.

Deskillä päivystävät uutispäällikön ja juontajan lisäksi lähetyksen ohjaaja ja kaksi kuvaussihteeriä. Varsinainen konehuone, toimitus, sijaitsee lasiseinän takana, käytävän toisella puolella. Piipahdan toisinaan kiireiden salliessa toimituksen puolella katselemassa kuinka juontajan pikku apulaiset ahkeroivat.

Ahkeroivat urakalla. Työtä tehdään kovassa paineessa, aina kelloa vastaan. Viime viikonvaihteessa lauantain neljää eri lähetystä työsti Pasilassa kanssani neljä toimittajaa. He talikoivat illan lähetyksiin yhteensä viisitoista juttua tai sähkettä. Deskin väki auttoi minkä voi, ja yritti samalla pysyä poissa jaloista.

Lähes poikkeuksetta osa jutuista valmistuu vasta lähetyksen aikana, mikä tietysti lisää kiirettä ja stressiä. No, ovatpahan tarinat ainakin tuoreita, uutisia. Ei vanhasia, muistoja menneestä.

Kun kulkee

Deskillä pelivirettä pidetään yllä mukavia jutellen. Viimeksi kuulin tarinan Maijasta, saattoi olla Mollakin, joka yhden päivän aikana joutui kohtaamaan lähes koko elämän kirjon.

Mollamaija voitti rahapelissä miljoonan, autoliikkeen arvonnassa uudenkarhean johtotähden, ja kotiin palattuaan huomasi puolisonsa karanneen toisen matkaan. Ystävämme pohdiskeli tovin päivän tapahtumia, nostin lasin huulilleen ja tiivisti ajatuksensa yhteen virkkeeseen. ”Kun kulkee, niin kulkee.”

Suomen Leijonilla kulki myös mukavasti eurotourin avausturnauksessa Helsingissä. Areenantäysi yleisö nautti kaamoksen keskellä kiekkohuumasta, ja juhli turnausvoittoa kuin maailmanmestaruutta. Säilytetään silti maltti. Harjoitusturnauksessa harjoitellaan ja todellinen taso mitataan vasta kevään MM-kisoissa.

Suomen uudelle valmennusjohdolle taatusti sopii, jos kevään kisat pelataan pääosin eurooppalaisin voimin. NHL:ssä taaloja ansaitsee vain 18 suomalaista kenttäpelaajaa, joista todennäköisesti vain muutama vaivautuu MM-karkeloihin. Sama tosin pätee muihinkin huippumaihin, sillä varmuudella vain kisaisäntä Slovakia saa houkuteltua suurimmat tähtensä paikalle.

Toscaa parvelta

Seurasin areenan lehtereillä isänpäivän klassikkoa Suomi-Ruotsi, ja pohdiskelin samalla valmennusjohtomme työnjakoa. Teppo Numminen ja Jari Kurri tarkkailivat tapahtumia yläparvelta, Jukka Jalonen, Petri Matikainen ja Pasi Nurminen johtivat joukkojaan vaihtoaitiossa.

Ymmärtääkseni Teppo tarkkaili erityisesti puolustajien otteita, kertoi huomioistaan vieressään istuneelle Jarille, joka välitti tiedon paidankaulukseensa kiinnitetyn mikrofonin kautta alhaalla väijyneelle Pasille, jonka karjaisu huutomyrskyn keskellä tavoitti Petrin, joka rauhalliseen tyylinsä todennäköisesti haukkui maalivahdin.

Muistattehan ”Rikkinäisen puhelimen”? Leikin, jossa viesti kulkee kuiskaten ketjussa eteenpäin, ja muuttaa matkalla usein merkittävästi muotoaan? Minäkin muistan. Pelkään, että hallin huutomyrskyssä tapahtuu samaa. Parvelta toscana lähtenyt viesti kuulostaa Matikaisen tai pelaajien korvassa joltakin ihan muulta. Kannattaisi ehkä kokeilla torvea, tai unohtaa koko juttu.

Vielä nousee jalka

Areenan uumenissa törmäsin Niikon Teemuun, Maikkarin lätkälähetysten uuteen juontajaan. Tarkkasilmäiset ovat tietysti huomanneet, että Teemu vaihtoi uutismaisemaa, Yleltä Mainostelevisioon. Fyysisesti muuttomatka Pasilanmäellä mitataan metreissä, henkisen arvelen pidemmäksi.

Yle Urheilu on vuosien saatossa kasvattanut mediamaailmaan monta osaajaa. Teemun ohella Riku ja Ville, Laurat. Pekka, Jussi, Marko ja muutama muu on löytänyt Yle-vuosiensa jälkeen uusia haasteita toisaalta. Urheilutoimituksen jatkuva reissaaminen, illat ja viikonloput vaativat tietysti veronsa. Muuttuvat elämäntilanteet, ja kaiketi myös vihreämpi ruoho houkuttelevat muutokseen. Niinhän se elämässä menee.

Harmi tietysti meille, sillä televisiomaailmassa ei tunneta kasvattajarahaa eikä siirtokorvauksia. Mutta, ei syytä huoleen. Uusi, osaava sukupolvi kypsyy tälläkin hetkellä Pasilan hautomossa, ja sadon laatua voitte tarkastella päivittäin lähetyksissämme.

Itse ajattelin roikkua menossa mukana, vaikka vain nuorempien kiusaksi, koska mielestäni jalka nousee vielä takavuosien tahtiin.

Tällaisia urheilujuttuja tällä kertaa. Ja mitä tulee fyrkkaan ja naisiin.., kyllä, tästäkin työstä maksetaan palkkaa ja ne parhaat naiset mulla on kotona.

Lähteet: Tapsa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat