Suora

  • Breikki terapiana - Pontus Linder löysi uudesta olympialajista rohkeuden olla herkkä
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Rallin MM, Rovaniemi, live EK 4
  • Rovaniemi, live EK 4, alkuosa
  • Naisten yhdistetyn mäkiosuus
  • Rovaniemi, EK 4, loppuosa
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Naisten yhdistelmäkilpailu
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Miesten yhdistelmäkilpailu
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • StarCraft 2: IEM Katowice 2021
  • Naisten yhdistetyn hiihto-osuus 5 km
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Rallin MM, Rovaniemi, live EK 7
  • Rovaniemi, live EK 7, alkuosa
  • Miesten mäkikilpailu HS 106, 1. kierros
  • Elävä arkisto esittää
  • Urheiluruutu
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Miesten mäkikilpailu HS 106, 2. kierros
  • Urheilustudio MM-hiihdot 27.2.
  • Rovaniemi, lauantain huippuhetket
  • Miia Sillman itki joka kerta palatessaan Turkuun - löysi seitsenottelun paratiisinsa Tampereelta
  • Palkintojenjako
  • Urheiluruutu
  • Sim Racing: Arctic eRX Invitational
  • Sim racing: Arctic eRX Invitational

Urheilunuotin vierestä

Kuulun siihen enemmistöön, jolle matematiikka ei kouluaikoina juuri avautunut, eikä liikaa sen jälkeenkään. Silloin ennen todettiin matematiikasta kuten yleensäkin mahdottomasta, että ”se on ihan hepreaa”. Todetaan kai vieläkin.

urheilu
Arto Teronen.Yle

Sinänsä olisi selvittämisen arvoista miksi supervaikea on sanonnassa liitetty heprean kieleen. Miksi ei ole koskaan sanottu, että ”se on ihan arabiaa, sanskriittia, swahilia tai vaikka ruotsia. Heprean nostaminen vaikeuden ylimmäksi kuvaajaksi liittynee maailman sosiaaliseen historiaan noin äkkiä keksien.

Se on toinen juttu. Matematiikan vähäisen osaamisen ongelma korostuu nykyaikana, jolloin maailman taloutta hallitaan suurten joukkojen tietämättömyyden ansiosta aika harvoilla ilmaisuilla. On kassakriisejä, maailmanmarkkinahintojen muutoksia, indeksien heilahduksia, raaka-ainehintojen nousuja ja niin edelleen. Kaikki ne vaikuttavat siihen mitä esimerkiksi polttoaineet tai elintarvikkeet maksavat. Yleensä hintoja nostaen, laskut ovat vähäisiä.

Me jotka emme ymmärrä, hyväksymme selitykset, joita emme ymmärrä. Niin sanottua kusetusta laskutaidottomille tosin välillä paljastuu kuten nyt tässä reilun kaupan meiningissä. Tietämätön uskoi, että sitä suosimalla esimerkiksi köyhä kahvintuottaja saa enemmän. Mitä vielä. Tutkimuksen mukaan suurin osa menee vähittäiskaupalle, tuottajalle jää jokunen hiluprosentti.

Sama tilanne on kaikkialla yhteiskunnassa, jonka enemmistöltä puuttuu matemaattinen ymmärrys ja ennen kaikkea halu ymmärtää, koska ymmärtäminen on vaivalloista ja päätä rasittavaa. Talous on kiusallinen alue sellaiselle, jonka pitää ponnistella tajutakseen edes perusasioita. Nekin on yleensä kieltämättä naamioitu yleistyksiin.

Kun talousasiantuntijaa kuuntelee, tulevat mieleen tamperelaisrunoilija Lauri Viidan sanat ”hän oli mies, joka puhui viittä eri kieltä, mutta sanoiko hän mitään”? Voikin olla, että mitä ylemmäs talouden rappusissa kiivetään, sen yleisemmällä tasolla ymmärrys siellä on. Keskitytään kokonaisuuksiin. Yksityiskohdista huolehdimme me joita kuluttajiksi kutsutaan, tietämättömät tietämättämme.

Harva tietää miten rahavirrat yhteiskunnassa muovautuvat ja kuinka paljon sivujokia syntyy. Urheilu ei tästä ole poikkeus. Talouden hoito ja tunteeseen perustuva palava urheiluinnostus eivät ole oikein sukulaisia, eikä riidaton avioliittokaan niiden välillä ole mahdollinen. Käsi kädessä kulkien on jouduttu usein vaikeuksiin.

Velanmaksun yksinkertaisuus

Kuten havaitaan, en ymmärrä koko jutusta yhtään mitään. Talousjutut kuitenkin pujahtivat mieleen kun sain kaverilta kertomuksen siitä miten yksinkertaista velanmaksu lopulta kuitenkin on. On täysin mahdollista maksaa velat niin, ettei kukaan voita, mutta ei toisaalta häviäkään mitään!

Olisikohan Irlannille tai Suomen Hiihtoliitolle seuraavasta kertomuksesta mallia velanmaksuun. Hiihtoliitollahan velkaa on ja kohta Irlannillakin, joka tosin hakee avustusta tai tukea enemmän kuin velkaa. Ja me kaikki jo kouluaikoina matematiikasta tarpeeksemme saaneet avustamme. Onhan se komeaa avustaa kokonaisia valtioita.

No se kertomus: ”Pienessä kaupungissa Suomessa oli vain yksi pieni hotelli. Eräänä päivänä turisti saapui kaupunkiin ja asteli hotelliin. Hän päätti jäädä katsomaan paikkoja ja käydä kahvilla, jätti matkalaukkunsa hotelliin ja pisti sadan euron setelin tiskille ennakkovaraukseksi huoneesta.

Turisti lähti tutkimaan paikkoja. Hotellin johtaja nappasi satasen setelin ja kiirehti karjankasvattajan luokse maksamaan sadan euron velkansa, jonka oli jäänyt edellisen viikon lihaostoksista. Karjankasvattaja otti vastaan setelin, mutta lähti saman tien autokorjaamoon, jonne oli jäänyt sata euroa velkaa traktorin korjaamisesta. Näin tuli sekin velka hoidetuksi.

No, korjaamon omistaja otti setelin ja paineli nopeasti paikallisen seuralaispalvelun naisen luokse maksamaan sen sata euroa, jonka oli jäänyt velkaa edellisestä käynnistä. Nainen rahat saatuaan suunnisti taas pikaisesti hotelliin ja maksoi johtajalle satasen rästiin jääneistä vuokrista.

Hotellin johtaja laittoi setelin tiskille. Saman setelin, jonka turisti oli jättänyt. Turisti tuli kierrokseltaan, päätti, ettei jää kaupunkiin, otti setelin ja jatkoi matkaansa.

Kukaan ei siis voittanut mitään, kukaan ei hävinnyt mitään, mutta koko kaupunki sai maksetuksi velkansa!”

Tällaisesta matematiikasta ei voi olla pitämättä, vaikka siitä tuskin Kreikalle, Irlannille tai Hiihtoliitolle suurta apua on. Sen verran vähän talousymmärrystä on, että moinen velan kierrätys on mahdollista vain, jos on paljon tasasummaisia velallisia ja niin edelleen.

Kaikessa yksinkertaisessa mahdottomuudessaan tarina kuitenkin todistaa, miten pelottavan monimutkaista maailman talouden täytyy olla, jos sitä joku todella ymmärtää. Yhtä huonosti ennustettavalta kuin säätilat se ainakin vaikuttaa.

Mitä se raha sitten on?

Rahaan, vaihdon välineeseen, koko juttu perustuu. Ihan alussa rahalla oli jopa omaakin arvoa, kun sitä lyötiin pelkästään kullasta ja hopeasta lopulta kolikon muotoon. Kiinalaiset kehittivät setelirahan kai 800-luvulla ja Euroopassa ensimmäisenä setelit ottivat käyttöön tietysti ruotsalaiset kyllästyttyään jopa 19 kiloa painaneisiin kultaplootuihin.

Muistan joskus lukeneeni taloustieteilijä John Kenneth Galbraithin kirjoittaman teoksen, jossa hän pyrki yksinkertaistamaan taviksille rahan syvintä olemusta. Osa kirjasta oli ymmärrettävää, mutta käyttöohjeita siitä ei juuri saanut.

Paremmat käyttöohjeet löytää kirjailija Mark Twainin ajatuksista, joiden mukaan ”kun iskee halu käyttää rahaa, niin puolet voi säästää laskemalla neljäänkymmeneen, kaksi kolmasosaa laskemalla kuuteenkymmeneen ja kaikki laskemalla kuuteenkymmeneen viiteen”! Twainille laskeminen oli muutenkin tyypillistä. Vihaisena hän aina laski ensin neljään ja vasta hyvin vihaisena kiroili. Usein hän oli hyvin vihainen.

Joku ei-talousnero on myös sanonut, että ”raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi olla kaikilla”. Tästä intoutuneena on aina riittänyt yrittäjiä, jotka ovat halunneet tehdä rahaa ihan itse. Jo Käkisalmen markkinoilta ainakin laulun mukaan isä toi mukanaan väärän vitosen, jonka piti tuottaa onnea. Sitten kuoli lehmä ja paloi navetta ja kaikki meni ikään kuin rangaistukseksi. Raha ei ole koskaan tehnyt onnelliseksi väittävät erityisesti ne, joilla sitä on.

Useimmille raha kuitenkin on käyttöväline määrästä riippumatta kuten seitsemän miljoonan lottopotti maanviljelijälle, joka toimittajan kysymykseen miljoonien sijoittamisesta totesi jatkavansa maanviljelystä niin kauan kuin rahat riittävät.

Joidenkin mielestä raha pitää ansaita, jotkut taas kokevat ansaitsevansa rahat muiden kuin työn arvojen perusteella. Suomalainen urheilujärjestökenttä on usein edustanut historiallisesti tätä jälkimmäistä. On myös usein jatkanut urheilemista niin kauan kuin rahat ovat riittäneet ja aika usein sen ylikin, jolloin on menty sinne velkapuolelle.

Urheilun tarvitsemista resursseista, jalkapallosta, jääkiekosta, salibandystä tai muusta pitäisi tietysti kirjoittaa, mutta joskus ajatukset vain pakottavat suorittamaan ”puhdistusta”, kirjoittamaan urheilunuotin vierestä vaikka asioista, joiden ymmärtäminen on vielä rajallisempaa. Moista sopii moittia.

Sekaannuksen lisäämiseksi loppuun kysymys: Kuka meni leijonan luolaan, oli siellä koko yön ja tuli aamulla elävänä ulos?

Vanhoista uskonnon kirjoista voi löytyä vastaus, jonka totuudellisuus ei ole nykyrahassa mitattuna kovin monen sentin arvoinen. Enemmänkin tarua kuin satua.

Taatusti oikea vastaus nimittäin on – leijona!

Arto Teronen

Lähteet: YLE Urheilu

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat