Suora

  • Elävä arkisto esittää

Näkökulma: Montreal on pelottavan kova joukkue

Jääkiekon NHL-kausi 2008-2009 on saatu jo siihen vaiheeseen, että pieniä huomioita joukkueiden voimasuhteista on mahdollista tehdä. Yksi joukkue on tehnyt alkukaudella suuremman vaikutuksen kuin muut: Saku Koivun kipparoima Montreal Canadiens.

urheilu

Montreal on kerännyt yhdeksästä ottelustaan 15 pistettä ja on itäisen konferenssin kakkonen neljä ottelua enemmän pelanneen New York Rangersin jälkeen. Huomiotani ei ole kuitenkaan herättänyt Montrealin pistesaldo - tai edes vielä itseään hakeva peli - vaan joukkueen mieletön potentiaali.

Valmentaja Guy Carbonneau’sta on kasvanut hiljalleen erinomainen valmentaja. Mies hallitsee peluuttamisen erinomaisesti, ja nyt kun Montrealilla on etenkin hyökkäyksessä ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaa myös kunnon rakennuspalikat, se myös näkyy.

Alkukaudella tilanne ei ole edes ollut ideaali, kun Andrei Kostitsyn ja Chris Higgins ovat kärsineet loukkaantumisista. Siitä huolimatta joukkueella on varaa pitää esimerkiksi kokenutta tshekkiä Robert Langia kolmosketjun sentterinä.

Alkukauden perusteella ihannetilanteessa Montreal pelaa seuraavin hyökkäysketjuin: Alex Kovalev, Tomas Plekanec ja Andrei Kostitsin hyökkäävät ykkösessä, Koivu muodostaa kakkosen yhdessä nuoren Guillaume Latendressen ja loistohankinta Alex Tanguay’n kanssa ja kolmosketjuun Lang saa laidoilleen Chris Higginsin ja Sergei Kostitsinin.

Kuinka monella joukkueella on mahdollista levittää osaamista noin leveälle? Lisäksi joukkueella on mitä mainion roolipelaajaosasto Mathieu Dandenaultin, Maxim Lapierren, Tom Kostopoulosin ja etenkin Georges Laraquen muodossa. Niin ikään loukkaantumisista alkukaudella kärsineen Laraquen merkitys kasvaa sitä mukaa, kun panokset korostuvat.

Viime kaudella Pittsburghin tähtiä suojellut Laraque ei ole pelkkä nyrkkisankari, vaikka hän toimii myös ennaltaehkäisevänä suojelukeinona joukkueen kirkkaalle eturiville. Laraque osaa myös pelata, ja ennen kaikkea hän ei ota juurikaan tyhmiä jäähyjä.

Runkosarja ei kuluta Montrealin tähtiä

Laajan materiaalin käyttämisessä on myös riskinsä. Etenkin Lang ja Kovalev ovat uransa aikana osoittaneet tyytymättömyytensä, jos rooli ei ole tyydyttänyt. Carbonneau on kuitenkin osoittanut onnistuneesti pelisilmää kauden aikana, sillä ylivoimalla koostumukset ovat sekoittuneet tehokkaasti.

Kuumat pelaajat saavat pelata joka ilta, mutta ketään ei peluuteta loppuun runkosarjassa. Jos menestys jatkuu samankaltaisena kuin alkukaudella, ei tarvetta kuormittamiseen tulekaan. Ja jos tähtipelaajat pelaavat nykyisenlaisia minuutteja, Montreal on äärimmäisen tuore joukkue keväällä.

Kukaan Montrealin hyökkääjistä ei ole pelannut keskimäärin yli 20 minuuttia ottelua kohden tällä kaudella. Esimerkiksi Koivu ja joukkueen sisäistä pistepörssiä tehoilla 6+5=11 johtava Alex Tanguay ovat pelanneet keskimäärin noin 16 minuuttia, joka ei ole johtaville hyökkääjille todellakaan suuri lukema.

Otetaan esimerkiksi muutama pelaaja muista joukkueista (suluissa keskimääräinen jääaika alkukaudella ottelua kohden): Aleksander Ovetshkin WSH (24.31), Scott Gomez NYR (23.01), Eric Staal CRL (22.52), Mike Richards PHI (22.43) ja Mikko Koivu MIN (22.00).

Nämä kaikki ovat nuorempaa Koivua lukuun ottamatta itäisen konferenssin pelaajia, eli Montrealin päävastustajia. Kaiken lisäksi Montrealin pelaajien jääaika jakaantuu hyvin tasaisesti yli- ja alivoimapeliin, joten kenet tahansa voi heittää koska tahansa jäälle.

Voi vain kuvitella, kuinka väsyneen Aleksander Ovetshkinin johtama Washington-hyökkäys puskee tiiviisti puolustavaa Montrealia vastaan pudotuspelien toisen kierroksen viidennessä ottelussa. Looginen ajattelumalli tarjoaa seuraavaa: kiekonriisto, tuoree(mma)lla jalalla toteutettu vastahyökkäys, juonikas syöttö ja maali.

Enää yksi kysymys: Carey Price

Myönnetään; ajattelutapa on äärimmäisen naiivi, mutta nähtyäni muutaman Montrealin pelin tällä kaudella voin sanoa, että se voi hyvinkin olla todellisuutta. Joukkueen puolustus on vähintään riittävä Stanley Cup -jahtiin, ainakin idän muihin joukkueihin verrattuna.

Andrei Markov on kiekollisesti NHL:n huipputasoa. Myös kokenut Roman Hamrlik pystyy kiekolliseen peliin. Pitää myös muistaa, että Montrealin ylivoima usein pyöriikin neljällä hyökkääjällä.

Mike Komisarek, Josh Gorges ja Francis Bouillon ovat hyviä NHL-tason puolustajia omassa päässä, eikä Montreal ainakaan kaadu heihin. Jäljelle jää siis vain yksi kysymys, nuori maalivahti Carey Price.

21-vuotiaan Pricen ei pitäisi olla ongelma, kun katsoo NHL:n torjuntatilastoa. Hän on päästänyt tällä kaudella pelaamissaan seitsemässä ottelussa alle kaksi maalia ottelua kohden. Torjuntaprosentti 93,7 % on myös enemmän kuin riittävä voittavalle maalivahdille.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Pricen ei pitänyt olla ongelma myöskään viime keväänä, kun Montreal lähti itäisen konferenssin pudotuspeleihin paalupaikalta runkosarjan ykkösenä. Montreal oli kompastua haparoivaan Priceen jo ensimmäisellä kierroksella Bostonia vastaan, mutta selvitti seitsemännen ottelun.

Philadelphia oli kuitenkin liikaa ”Habsille”, ja Price ei missään nimessä vakuuttanut. Täytyy kuitenkin muistaa, että joukkue Pricen edessä on myös vahvistunut viime kaudesta. Ja mikä tärkeintä, epäonnistuminen viime keväänä pitää huolen ainakin siitä, ettei motivaation puute vaivaa Montrealia keväällä.

Vaikka kausi onkin nuori, Montreal on tehnyt jo nyt valtavan vaikutuksen. Kiekkohullussa Montrealissa toki paineetkin ovat kovat, mutta NHL-historian menestynein joukkue saattaa hyvinkin lisätä Stanley Cup -listaansa kevään 2009 ensi kesäkuussa.

Ilkka Palomäki

Lähteet: Kirjoittaja on YLE Urheilun toimittaja

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat