Naisille vain muruja urheilun pöydältä

Naiset ovat urheiluelämän sivustakatsojia, ja urheilujohtajina naisia näkee erittäin harvoin. Käytännössä kaikki merkittävät valmentajien paikat ovat miesten käsissä. Väitteitä, jotka tutkija Leena Laineen mukaan pitävät yhtä totuuden kanssa.

Heli Koivula.

Kun jotkut naiset pääsevät pinnalle, heidät seksualisoidaan helposti. Ammattiurheilussa naisten palkat ovat selvästi pienempiä kuin miesten. Tiedotusvälineiden toimitukset ovat voimakkaasti miesvaltaisia.

- Urheiluelämä on miesten käsissä Suomessa ja maailmalla. Naisten on hyvin vaikea työntyä tähän maskuliiniseen maailmaan, Laine sanoo.

- Miehet eivät yksinkertaisesti luota siihen, että naiset osaisivat hoitaa asioita. Urheilujärjestöjen väestä 40 prosenttia on naisia, mutta he toimivat näkymättömissä tehtävissä, sanoo filosofian lisensiaatti Laine.

Leena Laine on Suomen urheiluhistoriallisen seuran puheenjohtaja. Laine esitteli näkemyksiään seuran 10-vuotisseminaarissa Jyväskylässä.

- Naisen on vaikea saada valmentajan paikkaa. Valintaa tekevillä miehillä on voimakas ennakkonäkemys: nainen ei onnistu kuitenkaan. Suomessa sukupuolten roolijaot ovat vielä tiukemmat kuin muissa länsimaissa. Ulkomailla naiset ovat onnistuneet valmentajina.

- Suomessa ei ole totuttu yhteiseen toimintaan. Osansa tässä kehityksessä on sillä, että vahva naisvoimisteluliike on vienyt naiset omaan piiriinsä, Laine arvioi.

Seksualisoinnista tulee taakka

Urheilutoimitukset ovat miesten käsissä. Miehet kirjoittavat miehistä, selostavat miesten otteluita. Missä ovat suomalaiset naisselostajat? Vain silloin, kun miehet eivät menesty, naiset kelpaavat.

- Median osuus on suuri. Tiedotusvälineet nostavat tai laskevat lajien suosiota. Kummastako sukupuolesta media haluaa tehdä sankareita? Harvoin naisista. Jos naiset menestyvät, heidät seksualisoidaan.

- Esimerkkejä ovat kolmiloikkaaja Heli Koivula ja pituushyppääjä Ringa Ropo, nykyinen Junnila. Esimerkiksi Ringa Roposta Helsingin Sanomat julkaisi aikoinaan kuvan, jossa oli vain hänen lantionsa, Laine muistelee.

- Tämä on masentavaa ja rasittavaa naisille. Siitä tulee helposti paha taakka naisille, jotka suhtautuvat urheilu-uraansa.

Laine pitää huonona myös miesten seksualisointia. Myös keihäänheittäjä Harri Haataisesta ja pikajuoksija Markus Pöyhösestä on tehty seksisymboleita.

- Miesten seksualisointi on sidoksissa urheilun kaupallistumiseen. Mielestäni tähän pitää suhtautua kriittisesti.

Naiset esillä pienissä lajeissa

Palloilulahjakkuus Hanna Teerijoki sai aikoinaan kovasti palstatilaa tunkeutumalla miesten urheilumaailmaan. Teerijoki oli niin hyvä, että hän kyllästyi pelaamaan naisten kanssa. Teerijoki pelasi miesten kanssa jääpalloa, jopa valmensi HIFK:n miesten mestaruussarjan joukkuetta.

Mutta Teerijoki on poikkeus, yleensä naiset eivät saa mahdollisuutta läpimurtoihin miehisessä maailmassa. Lähes kaikkien naisjoukkueiden valmentajat ovat miehiä.

Voimanostaja Raija Koskinen ja painonnostaja Karoliina Lundahl ovat olleet voimakkaasti esillä tiedotusvälineissä.

- He ovat menestyneet pienissä lajeissa. Kun lajien kirjo on kasvanut, naiset ovat saaneet lisää tilaa medioissa. Kaikkein vaikeinta naisten on päästä esiin perinteisissä lajeissa.

- Uinti on neutraali laji, siinä naiset ovat olleet kohtuullisesti esillä. Pesiksessä naiset saavat myös tilaa. Pesäpallo on kansallinen laji, jolla ei ole leviämisen mahdollisuutta ulkomaille. Ammattiurheilussa naiset saavat huonompia palkkoja kuin miehet.

- Entä sitten Hall of Fame ("kuuluisuuksien galleria")? Kuinka moni nainen on päässyt sinne?

STT-YLE