Fanilla on monet kasvot

urheilu

Penkkiurheilijat mielletään usein sohvaperunoiksi, jotka kittaavat olutta katsoessaan urheilutapahtumaa. Jyväskylän yliopiston tutkija Harri Heinonen on kuitenkin sitä mieltä, ettei penkkiurheilu ole passivoivaa. Vertailun vuoksi voi kysyä, miten aktiivista toimintaa oopperan seuraaminen tai lukeminen on?

Kannattajan maailmankuva rakentuu joukkueen kautta.

- Ilman yleisöä, faneja, ei ole olemassa edes urheilutapahtumaa. Yleisö antaa tapahtumalle sen merkityksen, tulkitsee tapahtumia ja osallistuu täysin rinnoin itse näytelmään. Fanit huokailevat, taputtavat, buuaavat, elehtivät rytmikkäästi ja laulavat. Fanin päässä tapahtuu erittäin paljon yhden jalkapallo-ottelun aikana, yhteiskuntatieteiden maisteri Heinonen sanoo.

Harri Heinonen väittää, että fanit rakentavat maailmankuvansa kannattamansa joukkueen kautta. Fanius on tapa irrottautua arjesta, keino kokea suuria tunteita. Mutta keitä ovat fanit?

- Faniutta voidaan katsella monesta suunnasta. Katsomokulttuuri on yksi tapa hahmottaa asiaa. Fanit voidaan jakaa kahteen toisistaan poikkeavaan luokkaan, karnevalistiseen ja huliganistiseen.

- Karnevalistinen kannattaminen on vahvasti sosiaalista ja usein raisuakin yhdessäoloa faniuden kohteen ympärillä. Huligaaniryhmien kannattaminen on yhdistelmä vandalismia ja systemaattista väkivaltaa, jota he harjoittavat toisia vastaavia ryhmiä vastaan.

Esimerkkeinä karnevalistisista faneista Heinonen mainitsee mm. Tanskan jalkapallomaajoukkueen kannattajat, roligaanit.

Fanius korostetusti miehinen uskonto

Urheilun seuraaminen on miehinen ilmiö. Urheilu on maskuliinisuuden kyllästämä. Se on miehinen saippuaooppera, arvioi Harri Heinonen.

- Huippu-urheilussa miehet kamppailevat. Toiset miehet seuraavat näitä näytöksiä tai ainakin lukevat niiden tuloksia lehdistä.

Suomalaisista miehistä on sanottu, että heidän on vaikea ilmaista tunteitaan. Urheilun seuraaminen, fanius, antaa mahdollisuuden ilmaista voimakkaita tunteita. Faniuteen liittyy Heinosen mielestä paljon myönteisiä piirteitä, mutta myös syviä sudenkuoppia.

- Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995, se rakensi joukkueen fanien ja jopa koko kansan itsetuntoa.

Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali vuonna 2001 on esimerkki toisenlaisista vaikutuksista.

Urheilun seuraaminen on yhteisöllinen kokemus, joka voi yhdistää perheitä ja kansakuntia. Fanius voidaan tulkita poikkeavuudeksi, äärimmäisyydeksi ja arkisen kohtuullisuuden ylittäväksi intoutumiseksi. Fanit kuvataan usein vauhkoiksi yksilöiksi tai hysteeriseksi joukoksi. Fanius pitää sisällään myös jonkinasteista riippuvuutta, ja se voi muuttua identiteettiä ja arkista elämää määrääväksi.

- Fanit itse korostavat usein näitä piirteitä. He toteavat syntyneensä "Tapparan mieheksi" alleviivatakseen joukkueen merkitystä itselleen.

Urheiluintoilu, maallistunut uskonto

Fanaattinen sitoutuminen kulttuurituotteiden kuluttamiseen korostuu nykyisessä myöhäismodernissa yhteiskunnassa, Heinonen arvioi.

- Nykyaikaista urheilufaniutta on sanottu maallistuneeksi uskonnoksi maailmassa, jossa jumalat ovat kuolleet.

Urheilua on arkipuheessa verrattu pyhään alueeseen, jossa urheilijat ovat ikään kuin pappeja esittämässä meille uskonnollista liturgiaa.

- Vaikka fanius ei olekaan uskonnollinen pelastusoppi, niin intohimoinen sitoutuminen ja panostaminen mielihyvää tuotavaan toimintaan antavat elämälle väriä, tekevät arjesta kiehtovaa ja miellyttävää.

Harri Heinonen on yhtenä kirjoittajana teoksessa Pelit ja kentät, jonka julkaisija on Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Kirja julkistettiin maanantaina Jyväskylässä.

STT

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat