Suora

  • Urheiluruutu
  • Jalkapallon Italian cup, puolivälierä Inter - Fiorentina
  • Urheiluruutu
  • Jalkapallon Italian cup, puolivälieräottelu Inter - Fiorentina

Venäläinen urheiluperhe suomalaistuu

Miten sujuu venäläiseltä urheiluperheeltä suomalaisen joulun vietto? Kun asiaa kysyy Jyväskylässä asuvilta Baranoveilta, Olga-äiti, 42, nauraa makeasti. Sujuu se, Olga sanoo. Vakavampi Vladimir, 46, nyökkäilee hyväksyvästi vaimonsa vieressä.

urheilu

Perheen pojat, 20-vuotias Aleksei ja häntä kolme vuotta nuorempi Maksim katsovat kysyjään hieman kummeksuen: miksei sujuisi, olemmehan asuneet täällä jo toistakymmentä vuotta.

- Ostamme nykyisin joka joulu kinkun. Eikä se kauan pöydässä kummittele. Pojat sen pääasiassa pistelevät suihinsa, Olga sanoo.

Suomalaisen joulun vietto kinkkuineen ja lahjoineen ei ollut kuitenkaan itsestään selvää Baranoveille joitakin vuosia sitten. Venäläisessä joulupöydässä syödään jotain lintua, kalkkunaa tai hanhea. Suomalaisille tavoille opettelua hidasti lisäksi asuminen Islannissa vuosina 1999-2001.

- Islannissa ei syödä jouluna kinkkua. Siellä tuodaan lammas pöytään, Olga tietää.

Varkaudesta ReykjavikiinBaranovin perhe muutti Varkauteen vuonna 1992, kun Vladimir tuli pelaamaan jääpalloa WP 35:een. Samassa paketissa WP sai myös Mihail Klimovin, joka on asettunut perheineen pysyvästi Suomeen ja Savoon.

Vladimir on jääpallon maailmanmestari vuodelta 1985. Baranovit asuivat Krasnogorskissa Moskovan lähellä, ja Vladimir pelasi Zorkissa, huippuseurassa. Vladimir ja Olga ovat molemmat valmistuneet valmentajiksi Moskovan yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

- Bara iski silmänsä minuun jääpallokentän laitamilla. Taitoluistelu- ja jääpalloareenat olivat nimittäin aivan vierekkäin, Olga muistaa.

Varkauteen Vladimirin ja Mihail Klimovin välitti entinen jääkiekkosuuruus Vladimir Petrov, se pehmeäkätinen sentteri Boris Mihailovin ja Valeri Harlamovin välistä.

- Olin ensin WP:ssä ammattipelaajana, mutta sitten seuralle tuli talousvaikeuksia. Ennen Islantiin lähtöä pelasin ja kävin ansiotyössä Varkaudessa, Vladimir kertoo.

Olga Baranova sai Reykjavikistä taitoluisteluvalmentajan paikan. Vladimir teki Islannin-vuosinaan rakennustöitä, kuten nytkin Jyväskylässä. Myös Aleksei, joka torjuu bandyliigassa Jyväskylän Seudun Palloseuran maalilla, on rakentaja. JJK:n A-junioreissa jalkapalloa pelaava ja miesten joukkueeseen pyrkivä Maksim valmistuu keväällä samaan ammattiin.

Suomalaistuminen käyntiin JyväskylässäOlga Baranova valittiin vuonna 2001 Jyväskylän Taitoluisteluseuran päävalmentajaksi. Tämä ratkaisi perheen muuton Islannista Keski-Suomeen. Nykyisin Olga tekee töitä myös Suomen taitoluisteluliitolle. Kansainvälinen luisteluliitto ISU on luonut uuden taitoluisteluun arviointijärjestelmän, ja Olga toimii Suomessa järjestelmän teknisenä asiantuntijana Pirjo Uimosen kanssa.

Vladimir valmensi JPS:n bandymiehiä vuodet 2001-2004. Maailmanmestarin vaatimustaso ja suomalaisten amatööripelaajien ajatukset eivät kohdanneet kunnolla, joten "Bara" on nyt sivussa valmentamisesta. Tänä syksynä hän veti muutamia jäätreenejä Mika Sillgrenin avuksi.

- Varkauden aikana teimme vielä joka vuosi lähtöä takaisin Venäjälle ja pidimme omat jouluperinteemme. Jyväskylässä asuessamme olemme omaksuneet suomalaisia joulutapoja, jotka tuntuivat aluksi kovin oudoilta.

- Minä inhoan kauppoja. Jos ei ole pakko, en mene jouluna kauppoihin. Kauppiaille tämä jouluhulina on hyvä, mutta meistä se tuntui varsinkin aluksi väkisin tehdyltä, Olga sanoo.

Vladimir on innokkaampi ostamaan joululahjoja kuin Olga. Baranovit ostavat nykyisin lahjoja suomalaiseen tapaan. Aleksei ja Maksim, jotka ovat olleet suurimman osan elämästään muualla kuin Venäjällä, ovat suomalaistuneet lahja-asiassa täydellisesti.

"Nyt meillä on kolme joulua"Venäjällä on alettu viime vuosina viettää ortodoksista joulua, joka oli kielletty Neuvostoliiton aikana. Ortodoksinen joulupäivä on 7. tammikuuta. Pakkasukko on liikkeellä Venäjällä uuden vuoden aikaan, ja silloin venäläiset jakavat lahjoja.

- Nyt meillä on sitten kolme joulua. Lahjat me annamme kuitenkin jouluaattona 24. joulukuuta, Vladimir virnuilee.

Uuden vuoden juhla on riehakas tapahtuma Venäjällä. Komeasti pukeutuva Pakkasukko saattaa vierailla perheissä tuomassa lahjat, mutta yhtä usein paketit ilmestyvät yön aikana kuusen alle. Pakkasukolla on tytär, jonka nimi on Lumikki.

Baranovit eivät käy Venäjällä uutena vuotena. He soittavat silloin sukulaisille. Pakkasukon liikkuminen jää heiltä näkemättä. Miltä se tuntuu?

- Minulla on vielä ikävä Pakkasukkoa, Olga sanoo, ja hänen silmänsä kostuvat.

Juuret kasvaneet jo JyväskyläänOlga ja Vladimir myöntävät, että ensimmäiset vuodet Suomessa eivät olleet helppoja. Suomalaiset jouluperinteet tuntuivat vierailta, juhannus hukkumiskuolemineen ihmetytti vieläkin enemmän. Muutenkin taipuminen suomalaiseen ajattelutapaan tuntui hankalalta.

- Pitää muistaa, että Neuvostoliitto oli ateistinen maa. En ole vieläkään erityisen uskonnollinen. Kouluissa siellä opetettiin tietty näkemys uskonnosta ja historiasta. Kesti aikansa ennen kuin opimme näkemään asioita suomalaisesta näkökulmasta. Asuminen Islannissa oli hyväksi, sillä se aukaisi lisää silmiämme. Näkemyksemme maailmasta on nyt avartunut, Olga arvioi.

Olga osaa melko täydellisesti suomea, mutta Vladimirilla on vielä jonkin verran vaikeuksia puhumisessa. Aleksei ja Maksim osaavat venäjää ja suomea, mutta venäjän kirjoittaminen tuottaa molemmille pojille ongelmia.

- Kyllä suomi on minulle vahvempi kieli, veljekset henkäisevät kuin yhdestä suusta.

Baranovit ovat ostaneet omakotitalon Mäyrämäen kaupunginosasta. Juurtuminen Jyväskylään tuntuu pysyvältä.

- Suomen kansalaisuuden hakeminen tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, Olga sanoo. Tämä sinivalkoinen ajatus pitää sisällään paljon.

Lähteet: STT-YLE

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat