Suora

  • Elävä arkisto esittää

Näkökulma: Raimo Summanen ja fokus

Huhtikuinen kevät lähes päivälleen kahdeksan vuotta sitten Ostravassa, Tshekissä. Raimo Summanen kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, ja hänen tuima katseensa polttaa takaraivossani asti.

urheilu
Marko Krapu kuvassa
Yle

Syynä Summasen tulistumiseen on aamuharjoitusten jälkeen esittämäni kysymys. Se oli kuulemma niin sanottu väärä kysymys.

Lyhyen haastattelun jälkeen Summanen pyörähtää kiukkuisesti kannoillaan ja marssii pukuhuoneeseen. Matkalla hän läksyttää Leijonien silloisen mediavastaavan Henry Järvisen, joka tietenkin on täysin syytön tilanteeseen.

Samana iltana Ruotsi tasoittaa hannuhanhimaiseen tapaansa viimeisellä minuutilla 1-1:een. Tulos jättää Suomen välisarjan kolmanneksi ja heittää puolivälierissä vastustajaksi piskuisen Sveitsin sijaan tulevan maailmanmestarin Kanadan.

Raimo Summanen kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, ja hänen tuima katseensa polttaa takaraivossani asti.

Marko Krapu

Minun tehtäväni on hakea Summanen haastatteluun suoraan tv-lähetykseen. Lyhyen yhteisen kävelymatkamme aikana saan vielä kerran kuulla kunniani aamuisesta kohtaamisestamme.

”Miten teillä (Ylellä) on nyt käsitelty se tapaus”, Summanen tivaa.

Studioisäntä Tapio Suominen rauhoittelee parhaansa mukaan Summasta, jonka mielestä olemme sotkeneet ratkaisevasti hänen fokuksensa.

Vain hetki ennen studioon siirtoa Summanen kokoaa itsensä ja hoitaa velvoitteensa ammattimaisesti. Lähetyksen jälkeen hän tarjoaa minulle kättään, johon myös tartun.

Aamun välikohtauksesta ei puhuta enää sanaakaan.


Fokus on sana, jota Summanen käyttää paljon ja mielellään.

Kun hän viime vuoden lopulla palasi venäläisen Avangard Omskin päävalmentajaksi, hän sanoi, että ”fokus on pelaajissa ja siinä, miten pystyn auttamaan joukkuetta”.

Avangard näyttikin rymistelevän KHL:n mestariksi Summasen komennossa, mutta kesken finaalipelien taivas putosi niskaan. Avainpelaajiin lukeutuva puolustaja Anton Belov jäi kiinni kielletyn piristeen käytöstä.

Avangardin fokus katosi. Summasen miehistö hävisi seuraavat kolme ottelua ja katsoi sivusta, kun Moskovan Dynamon pelaajat nostivat himoitun pokaalin kohti jäähallin kattoa.

Summanen ei halua edelleenkään kommentoida pelaajansa käryä, vaikka myöntääkin, että Belovin joutuminen sivuun oli yksi finaalisarjan käännekohdista.

Yksilöurheilussa myös valmentaja on kiirastulessa, jos hänen suojattinsa jää kiinni vilpistä. Miksi sama ei koske joukkueurheilua?

Kaarina Hazardin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Lätkä – kirja urheilusta Summanen toteaa dopingista muun muassa näin:

”…Urheilijoilta odotetaan menestymisen halua, mutta kun se saa dopingin käytön muodon, siitä ei haluta puhua ääneen. Vikaan mennyt menestyksenhimo – mutta missä kohtaa se sitten menee vikaan? Eikö dopingin käyttö rajojen etsimisen mielessä ole mitä urheilullisinta toimintaa? Ja jos motiivit ovat muuta kuin urheilullisia, miksei niistäkin voisi puhua ääneen?...”


Ai niin, se ”väärä” kysymys.

Jääkiekon MM-kisoissa vuonna 2004 kysyin aamutreenien jälkeen Summaselta, aikooko Suomen valmennusjohto olla yhteydessä Saku Koivuun, jonka edustama Montreal oli juuri pudonnut jatkosta NHL:n pudotuspeleistä.

Muotoilin kysymyksen parilla eri tavalla, mutta vastaus oli joka kerta sama: fokus on tässä joukkueessa ja tässä hetkessä.

Marko Krapu

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat