Kojonkoski: Tulos tai ulos

Entinen mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski valittiin Olympiakomitean uuden huippu-urheiluyksikön johtajaksi. Kojonkosken määräaikainen sopimus ulottuu vuoden 2016 loppuun, mutta hän muistuttaa oman työnsäkin toimivan tulos tai ulos –periaatteella.

Mika Kojonkoski haluaa nostaa urheilijan keskiöön kaikessa toiminnassa. Kuva: Lehtikuva

Huippu-urheiluun on etsitty muutosta jo neljä vuotta ja huippu-urheiluyksikön johtajan valinta on yksi sysäys eteenpäin. Tuore johtaja on ollut itse vahvasti rakentamassa tulos tai ulos –maailmaa ja aikoo itsekin noudattaa tätä.

- Nämä ovat projektihommia. Jos neljässä vuodessa ei saada oleellisia muutoksia aikaan, niin sitten täytyy vaihtaa miehiä, Kojonkoski sanoi Yle Urheilun haastattelussa.

- Loppupeleissä vain ja ainoastaan kansainvälinen menestys on mittari. Rakennamme varmasti erilaisia mittareita, jotka liittyvät osaamisen kasvuun, toimintatapoihin ja niin edelleen, mutta loppupeleissä näitä mitataan kansainvälisellä menestyksellä.

Lontoon olympiakisoja ei vielä lasketa mukaan tähän projektiin, vaikka Lontoon kisasuoritukset analysoidaankin kisojen jälkeen tarkasti. Huippu-urheiluyksikköä rakennetaan konkreettisesti syksyn aikana ja toiminta alkaa 1. tammikuuta.

- Haasteet, tavoitteet ja tulokset pitää oleellisesti parantua nykyisestä. Uskomme, että Sotshissa (2014) jo pystymme tekemään parempaa tulosta, tai viimeistään Riossa (2016).

Ei pukumiehiä, vaan käytännöntekijöitä

Kojonkoski myöntää, että Huippu-urheilun muutosryhmän (Humu) tekemä huippu-urheilun mallin vieminen käytäntöön on kova haaste. Hänen mukaansa sisältösuunnitelmassa on otettu mallia niistä maista, jotka ovat pystyneet tekemään oleellisia rytminvaihdoksia huippu-urheilumenestyksessä.

- Olemme tehneet siitä omasta mielestämme pienen, realistisen ja sisukkaan Suomen mallin, joka pohjautuu vahvaan yhteistyöhön. Yhteistyö ja koko tämän toiminnan resurssointi on suuri haaste, mutta se voidaan tehdä vain suomalaisen urheiluväen kanssa yhdessä.

Kojonkosken tehtävänä on nyt rekrytoida huippu-urheiluyksikköön tekijöitä, ja hän haluaa tehtäviin ennen kaikkea käytännöntekijöitä – ei pukutakkimiehiä tai -naisia. Kojonkoski korostaakin, ettei Olympiakomitean pääsihteeri ja huippu-urheiluyksikön johtaja tuo yksinään uutta auringonnousua.

Kojonkoski muistuttaa, että toimintatapojen muutos ei tapahdu tässä ”tuhansien intohimojen kentässä” hetkessä. Hänen mukaansa uudenlainen toiminta on jatkuva kehittymisen yhtälö, jossa ei koskaan tulla valmiiksi.

- Norjassa synnytettiin Olympiatoppen vuonna 1988. Vuonna 2006 Olympiatoppenin johtaja Jarle Aambö totesi, että nyt toiminta nauttii yleistä hyväksyntää, Kojonkoski vertasi.

- Tämä on iso yhtälö. Tarvitsemme ajattelutavan muutoksen siihen, että todellakin urheilija on kaikissa toiminnoissa keskiössä. Toinen ajattelutavan muutos on siinä, että urheilijan polkua ajatellaan kokonaisuutena.

Yhteinen asiantuntijaverkosto lajien avuksi

Kojonkosken mukaan urheilijan polussa ei ole kysymys vain huippuvaiheen toiminnoista, vaan jo lapsuus- ja nuoruusvaiheen toiminnoista.

- Tiedämme sen, että lapsuusvaiheessa ja nuoruusvaiheessa tarvitaan 20 aktiivista, liikunnallista harjoitustuntia viikossa. Se ei taida toteutua missään lajissa yksinään, hän totesi.

- Tarvitsemme lajien välistä yhteistyötä siihenkin. Tarvitsemme koulun, kodin, vanhempien, seurojen ja lasten välistä yhteistyötä asian toteuttamiseksi.

Kojonkoski muistuttaa, että loppupeleissä kysymys on huippu-urheilijoiden intohimosta, sitoutumisesta ja uskosta omaan tekemiseensä. Sen ympärille on kuitenkin rakennettava kehittyvää osaamista, jolla menestys varmistettaisiin.

- Meidän ratkaisumme tähän osaamiseen on se, että lajeilla pitäisi olla yhteinen asiantuntijaverkosto. Tuolloin osaaminen ei vain käväisisi lajin pinnassa, vaan eläisi ja kasvaisi siinä. Näin jokainen toimija ja laji saisi tästä itselleen enemmän.