Suora

  • Painin MM, Kreikkalais-roomalainen paini

Elävä arkisto: Suomen reteet keihäsäijät hallitsevat olympialaisten mitalitilastoja

Suomalaiset keihäsmiehet ovat saalistaneet olympiakisoista yhteensä 24 mitalia. Kirjavasta joukosta löytyy muun muassa Lontoon mudassa rämpinyt iskelmälaulaja.

urheilu
Tapio Rautavaara vuoden 1948 kisoissa.
Tapio Rautavaara heitti Suomelle kultaa Lontoossa 1948.Urheilumuseo

Keihäsäijiemme olympiamenestyksen parhaat palat on kuunneltavissa ja katseltavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Suomen 24 olympiamitalin ynnäys aloitettiin parhaalla mahdollisella tavalla heti Tukholman vuoden 1912 olympialaissa. Suomalaiset Julius Saaristo, Väinö Siikaniemi ja Urho Peltonen veivät kolmoisvoiton kahden käden keihäänheitossa. Yhden käden heitossa Saaristo kiskaisi vielä olympiahopeaa.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Antwerpenissa Jonni Myyrä tempaisi itsensä korkeimmalle korokkeelle. Tällöin kahden käden heitto oli jo jäänyt pois kisaohjelmasta, mutta suomalaiset veivät yhden käden kisassa peräti neloisvoiton. Myyrä uusi voittonsa Pariisissa 1924 ja hän on edelleen Suomen ainoa kaksinkertainen keihäänheiton olympiavoittaja.

Seuraavan sukupolven myötä Suomen reteet keihäsäijät aloittivat huomiota herättävän toimintansa myös keihäspaikan ulkopuolella. Los Angelesin kisoissa 1932 Suomi vei jälleen kolmoisvoiton Matti Järvisen, Matti Sippalan ja Eino Penttilän suvereenilla esityksellä. Suomalaiset kertoivat pitäneensä amerikkalaisten kilpailijoiden heittotyyliä niin lapsellisena, etteivät omalla vuorollaan viitsineet riisua verryttelyhousujaankaan. Sankarit palasivat kotiin hatut täynnä filmitähtien nimikirjoituksia ja Hollywoodin rankat juhlat mielessä.

Suomella on Lontoostakin hyviä keihäsmuistoja. Vuoden 1948 olympiakullan vei tasavallan kulkumies, jousiampujana ja iskelmäsepponakin kunnostautunut Tapio Rautavaara. Lontoon vauhtirata oli tehty kuorimalla stadionin nurmesta osa pois ja heitot tehtiin pehmeässä mullassa, johon jalat upposivat.

Rautavaaran voiton jälkeen kultamitalitahti alkoi hiljentyä. Seuraavaa jättipottia odotettiin kuusitoista vuotta. Lopulta Pauli Nevalan ”kaamea heitto” Tokion vuoden 1964 kisoissa toi helpotuksen keihäsmenestykseen kasvaneelle kansalle.

Seuraavaan voittoon meni vieläkin kauemmin. Kun itäblokin maat hurjine keihäskarjuineen boikotoivat Los Angelesin vuoden 1984 kisoja, oli Arto Härkösen tilaisuus tullut. Härkösestä voideltiin Suomen kuudes keihäsvoittaja. 1980-luvun keihään olympiamenestys täydentyi neljä vuotta myöhemmin Soulissa, jossa Tapio Korjus korjasi kultaa ja Seppo Räty paiskasi pronssia.

Räty onkin tietyllä tavalla edelleen suomalaisen keihäsäijän ehkä täydellisin ilmentymä. Tulosta tuli kentällä, mutta tohmajärveläistä tyydytti aina vain voitto. Kentän ulkopuolella Räty onkin aika ajoin möläytellyt vähän sitä mitä suuhun kulloinkin on sopinut.

Vaikka Räty ei olympiakultaa koskaan saavuttanut, jäi Tohmajärven sutkauttelijalle Soulista kunnon mitaliputki päälle. Räty keihästi olympiaurallaan vielä hopeaa Barcelonasta 1992 ja toisen pronssin Atlantasta 1996.

Atlantan kisojen suurin keihäspaukku oli kuitenkin Heli Rantasen kultamitali. Rantasen nousu suomalaisten kisojen pelastajaksi ratkesi finaalissa heti ensimmäisellä heitolla. Ennen heittoa Seppo Räty kannusti naiskollegaansa hurtilla tyylillään. Heli ei mokomasta hätkähtänyt ja Sepon ollessa vuorossa Rantanen vastasi samalla mitalla.

Huutojen sisältöä udeltiin kotimaassa useaan otteeseen. Rantasen haastattelussa kertoman version lisäksi liikkeellä on yhä muitakin muunnelmia tästä ”sananvaihdosta”.

Kulta-Helistä tuli Atlantan myötä Suomen ensimmäinen olympiavoittaja naisten yleisurheilussa. Samalla Suomen keihäsäijät saivat joukkoonsa uuden, hurttejakaan ukkoja kumartelemattoman jäsenen. Ja täysin ansaitusti; kultaa kun ei kumartelemalla kiskaista.

Ville Matilainen
Jukka Lindfors

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat